Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ketjun avaaja (Timppa) on varmaan mielissään, kun hänen taimikkonsa on hajusteiden avulla vielä säästynyt hirvituhoilta. Voihan ko. tuho tosin tulla vielä vuoden tai viiden vuodenkin kuluttua.
Hauskinta näissä jonkun metsänomistajan omakohtaisissa torjunnoissa on se, että hirvet siirtyvät ruokailemaan naapurin taimikkoon, aiheuttaen siellä ehkä astetta vakavamman tuhon. Aivan sama ongelma on esissä, kun vesakon ennenaikaisilla perkuilla pyritään oma taimikko säästämään.
Paras ”konsti” olisi leikata riittävästi talvista hirvikantaa. Se olisi tasapuolisempaa kaikille, metsissä ja teillä.
Hirvenmetsästyksen hirvilaskentoihin, pyyntilupien anomiseen ja metsästyksessä uros-naarassuhteen hoitamiseen uhrataan paljon aikaa ja vaivaa. Siinä sivussa, hirvenkiilto silmässä, jäi hoitamatta hirviporukan tulevaisuus, eli ei huolehdittu riittävästi nuoren sukupolven kouluttamisesta hirvimiehiksi. Nyt, tosin liian myöhään, on herätty, mutta riittävästi nuoria miehiä ei enää ole saatu mukaan toimintaan.
Sanoisin, että pyyntiluvallinen hirvenmetsästys on ollut syynä nykyiseen hirvimiesten ukkoutumiseen, mikä näkyy hirvimiesten korkeana keski-ikänä.
MJO:
””Omistan metsää enemmän kuin sinä.””– Siinä olet oikeassa! Motiivini vastailla hirvestys-aiheisiin kirjoituksiin on yhteiskunnallinen. Oman edun tavoittelu ei ole juurikaan mielessä. Tiedän kyllä miltä tuntuu metsänomistajasta, kun hän katselee monia vuosia huolella hoitamaansa taimikkoa hirvituhon jälkeen.
Kyllähän se hirvetön yhteiskunta olisi liikenteenkin kannalta turvallisen tuntuinen. Säälittää ne sadat joka vuosi, jotka joutuvat tahtomattaan hirvikolariin ja samalla loukkaavat itsensä. Liian kalliiksi tulevat yhteiskunnalle pelkän harrastuksen mukanaan tuomat hirvikolarit, vai mitä MJO? Syy ja seuraussuhde on hyvin selvä. Hopi, hopi!
Ulkomaalaiset metsästäjät tarvitsisivat takuusaaliit. Se edellyttäisi hirvikantojen kasvattamista ehkä 2000-luvun paikkeille. Metsästyskohteina kuviteltaisiin olevan hirven lisäksi muut hirvieläimet, lukuunottamatta poroa. Karhukantaakin lienee kasvateltu samaa tarkoitusta varten.
Valitettavasti hirvieläinten osalta koko touhu kilpistyisi runsaamman hirvikannan mukanaan tuomiin lisääntyviin hirvikolareihin sekä niissä loukkaantumisiin ja menehtymisiin. Liian kalliiksi tulee yhteiskunnalle jo nykyiselläkin hirvikannalla.
Ei taida hirvimiehiä kiinnostaa yksityiskohtaisesti perusteltu väitteeni, että nykyinen hirvestäjien ukkoutumisen ongelma johtuisi jo useita vuosikymmeniä sitten säädetystä ja pyyntiluvin rajoitetusta hirvenmetsästyksestä, jossa vasallinen emä oli rauhoitettu ja vasoja piti kaataa määrätyn verran. Kyllä muiden ketjujen vastauksissa kovasti valitellaan, että pyyntiluvattomaan hirvestykseen ei riitäisi miehiä, kun huomattava osa entistä metsästäjäkaartia jää jo iän vuoksi pois hirvijahdista.
Tilannetta on korjattu viimeisinä vuosikymmeninä ottamalla helpommin nuorta porukkaa mukaan metsästysseuratoimintaan ja hirviporukoihin. Kuitenkin ensimmäisinä vuosikymmeninä vuoden 1968 jälkeen, kun saalista alkoi tulla entistä enemmän hirvikannan jyrkän kasvun vauhdittamana, alkoi hirviporukoihin pääsy vaikeutua. Ei haluttu helposti lisää porukkaa jakamaan saalista. Samalla omaisuutta oli alkanut kerääntyä, mikä myös lisäsi paineita jäsenistön rajoittamiseen.
Näin on päässyt katkeamaan monen suvun metsästäjäketju. Pienriistaan ei enemmälti kiinnitetty seuroissa huomiota, joten hirviporukkaan pääsyn vaikeutuminen katkaisi monesti isältä pojalle siirtyvän metsästysharrastuksen. Nyt moni nuori on jo koulussa valinnut harrastuksensa, joten halukkaita hirviporukoihin on edelleen liian vähän.
Kun näin nyt on päässyt käymään, olisikin aika ennakkoluuluttomasti järjestää paineita metsästyksen ylimmälle johdolle merkityksettömiksi käyvistä hirvenpyyntiluvista luopumiseksi.
Suorittava porras:
””Emme olisi todellakaan itse ymmärtäneet , että hirviä oli niin paljon. Parattu riistahallinto sen meille kertoi ja ohjeisti toiminnan tilanteen vaatimalla tavalla.””– Riistahallinto ei käytännössä ehtinyt tehdä mitään. Korvaamattomat vahingot maanteillä ja metsissä ehtivät jo tapahtua.
Sama on saanut jatkua edelleen riistahallinnon myötävaikutuksella. Nytkin ollaan kasvattamassa hirvien talvikantaa riippumatta siitä, että toimenpide lisää samassa suhteessa hirvikolareita.
Pitää visusti pitää mielessä, että hirvikolareissa loukkaantumiset ovat ainakin moraalisesti riistahallinnon ja hirviporukoiden vastuulla. Ne ovat siis liian tiheänä pidetyn hirvikannan aiheuttamia.
Tästä vastuusta ei pääse riistahallinto, jos hirvestystä rajoitetaan pyyntiluvilla.
Vuoden 2005 jälkeen ei VTV ole tehnyt uutta hirvitarkastusta. Viimeistään nyt sellainen pitäisi tehdä, koska mitään konkreettista hirvihaittojen poistamiseksi ei ole riistahallinto tehnyt. Jopa väläytellään hirvikantojen lisäämistä. Johtuneeko uudesta hirvikannan hoitosuunnitelmasta tai sen esityksestä?
Suorittava porras:
””On olemassa riittävästi esimerkkejä siitä , kuinka vähäisellä tiedolla , mutta innokkaalla politikoinnilla saadaan asiat täysin päälaelleen.””– Jos lukisit ketjusta, ”Edut hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytännöstä luopumisesta?”, viimeisen viestin ja viittaukset kolmeen muuhun viestiin, näkisit vastapuolen ajatuksia pyyntilupakäytännöstä luopumisen eduista. Niitä tuskin on tarpeen jatkuvasti jankata.
Loppujen lopuksi hirvenmetsästys ei ko. toimenpiteestä menisi muuten päälaelleen, mutta olisihan se johtoportaalle suunnaton arvovaltatappio. Hehän ovat Jumalasta seuraavia.
He eivät kumarra valtiontalouden tarkastusvirastoa. Metsästäjälehti ei tietääkseni ole edes kertaakaan maininnut VTV:n hirvitarkastuksista, joita joku on ollut. Aika sisäänpäinlämpiävää porukkaa koko johtoporras. Tämä pitäisi ymmätää myös kentällä.
Antonin vastaus pani ajattelemaan…
– llmeisesti VMI:n ohjeistusta MMM:n hirvestäjät ovat halunneet muuttaa sellaisiksi, joita noudattaen hirvivahinkotilastot saadaan tulevaisuudessa näyttämään alenevaa suuntaa, vaikka hirvien määrä olisi lisääntymässä. Se olisi karhunpalvelus koko yhteiskuntaa kohtaan.Onko yhteismetsät rajattu jo valtion ja yhtiöiden tapaan hirvivahinkokorvausten ulkopuolelle? Onko niille ainoa keino sellainen metsävakuutus, joka korvaa myös hirvituhon? Tuleekohan samat arviointiohjeet siirtymään myös metsäkeskusten hirvivahinkoarvioihin? Joku vuosi sitten ko. korvauksia leikattiin…
Maantieliikenteessä sattuneen hirvikolarissa ruttautuneen auton korjauksen joutuu autoilija maksamaan nykyisin laajennetun liikennevakuutuksensa maksun yhteydessä. Mitähän vastuusta pakoilua tulee seuraavaksi? Ehkäpä hirvikolarista aletaan sakottaa autoilijaa varomattomuudesta liikenteessä?
Ehkä syyt hirviongelmiin johtuvat 1970-luvulla YHTEISESTI SUVITUSTA asiasta, että hirvien aiheuttamat vahingot rinnastetaan luonnontuhoksi. Siitä oli käyty kovaa vääntöä mm. professereiden kesken. Silloin hirvikannat luvattiin pitää kohtuullisella tasolla.
Toisin kävi! Hirvivahingon luokittelemista luonnontuhoksi alettiinkin käyttää hyväksi hirvikantojen lisäämisessä. Sitten alkoi vastuun pakoilu eli systemaattinen karsinta hirvestäjien omasta vastuusta. Vahingonkärsijä joutuu maksamaan sivullisen aiheuttamat vahingot.
Onko Suomi ollenkaan enää oikeusvaltio? Onko yhteiskuntamme voimaton mafian edessä?
