Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Muistaakseni eräs metsätohtori pohjois-Savon puiolesta, oliko Hynönen, jo 1990-luvun loppupuolella uutisoi hyvin näyttävästi ja oli huolissaan kuusen istutusten nopeasta lisääntymisestä pohjois-Savossa. Sitä ennen oli ollut voimakas buumi vanhojen kuusikoiden uudistamiseksi männylle. Ehkä hirvet aiheuttivat muutoksen. Silloin pidettiin pahana asiana jos kuusikko oli uudistettu uudelleen kuusikoksi. Kasvu taantuu ja tulee tappioita myös metsänomistajalle.
MTK:lta MMM pyytää aina lausunnon omissa strategioissaan. Esim. hirviasiaa MTK ei ole saanut kohdalleen. Metsänhoitosuosituksia ei uudistettavan puulajin osalta pysty joka paikassa vieläkään toteuttamaan. Ohjeissa suositellaan kyllä esim. kuusentaimikkoon jätettäväksi luontaista rauduskoivua sekapuustoksi, mutta kun kasvurytmi nuorella koivulla on nopeampi, niin monesti koivuista on myöhemmin, ennen ensiharvennusta, enemmän haittaa kuin hyötyä.
Palstalaisten kannattaa hakea Kansallinen metsästrategia 2025 – päivitys – Valto, ja avata klikkaamalla tiedosto : MMM_7_2019_Metsästrategia.pdf ja lukea sivulla 30 olevan otsikon alapuolisen tekstin.
””Metsätuhoriskit kasvavat ilmastomuutoksen seurauksena”” k
”Koska kuusen arvioidaan kestävän muita puulajeja huonommin ilmastomuutoksen aiheuttamia lisääntyviä myrskyjä ja kuivuuskausia, tulee metsien käsittelyssä pyrkiä nykyistä enemmän sekametsien muodostyamiseen ja puulajisuhteiltaan monipuoliseen metsäkuvaan. Kuusettumisen vähentäminen edellyttää hirvikannan vähentämistä.”
– Mielestäni näin huomaamattomasti julkaistu teksti MMM:n ohjauksessa tehdyssä metsästrategiassa ei poista ministeriötä vastuusta jo vuosikymmeniä jatkuneesta kuusettumisesta.
Muutos on tarpeen nyt tehdä ennakoivasti, sillä puulajisuhteisiin se ehtii vaikuttamaan kymmenien vuosien kuluttua, eli lähes saman ajan minä kuusettuminenkin on tapahtunut.
Metsuri motokuskille!
En minä vihaa hirviä niinkuin sinä kuvittelet. Ihmettelen vain meidän yhteiskunnan metsä- ja hirviasioista vastaavan ministeriömme (MMM) toimintaa, kun antoi metsiemme kuusettua lisääntyville luonnontuhoille alttiiksi ja antaa sitä tapahtua vielä edelleen.
Eikö MTK:kaan halua tehdä mitään hirvikantojen alentamiseksi? Ei ilmastomuutokseen sopeutuminen onnistu nykyisellä hirvipolitiikalla! Metsien hiilensidonta voi vähentyä edelleen ilmaston lämmitessä ja kuusikoiden luonnontuhojen lisääntyessä.
Tomperi viestiketjun otsikossa harvennusten, hirvien ja taimikonhoidon vaikutuksita puuston kasvuun ja hiilesidontaan:
”Nuoren metsän harvennukset, taimikonhoidot, vähentävät kasvua ja nopeuttavat hiilenkiertoa. Se on tosi mutta sillä on paaljon suurempi vaikutus kuin hirvien syömällä puuvaraston vähenemisellä, hiilen sidonnan pienenemisenä…..”
– En ymmärrä täysin Tomperin ajatuksen juoksua. Harvennuksilla ja taimikoiden hoidolla mielestäni pyritään pitemmässä juoksussa lisäämään metsien kasvua ja samalla hiilensidontaa. Tietysti toteutushetkellä ja muutamia vuosia senkin jälkeen lisäkasvu pysyy alemmalla tasolla, mutta ilman harvennuksia ja taimikoiden hoitoa alkaisivat luonnonpoistuma ja muut metsätuhot vähentää kasvua. Harvennuksilla ja taimikonhoidolla pyritään maksimoimaan tulot, ei niinkään kasvua.
Sitävastoin hirvien vaikutus puuston lisäkasvuun suoraan on melko pientä. Ne vaikuttavat suoraan eniten metsänomistajan metsästään saamiin nettotuloihin vähentävästi. Kuitenkin pitkään tiheänä pidetyn hirvikannan (eli harjoitetun hirvipolitiikan) johdosta männyn sekä koivun taimikoihin kohdistuneet hirvituhot ovat aiheuttaneet voimakasta metsiemme kuusettumista.
Nyt ilmastomuutoksen aikaan, eli ilmaston edelleen lämmitessä, nimenomaan kuusi on puulajeistamme hyvin altis mm. kuivuus-, hyönteis-, juurikääpä ym. tuhoille. Tätä on jo ollut tapahtumassa. Ilmaston lämmitessä lisääntyvät myös kuivakaudet ja myrskytuulet. Siten myös metsäpalot ja myrskytuhot ovat olleet lisääntymässä.
Ehkä myös Tomperi tätä taustaa vasten ymmärtää, miten käy metsiemme lisäkasvulle ja hiilensidonnalle jos metsäntutkijoiden ennustukset kuusikoiden mahdollisesta kohtalosta toteutuvat vaikka lievemmässä muodossaan. Näitä tuholeimikoita tuntuu odottavan myös metsäteollisuus, koska ei suosiolla ole lähtenyt raakapuun hintaa nostamaan.
Metsänkasvatukselle, metsäluonnon monimuotoisuudelle ja ilmastomuutokseen sopetumiselle jo tuhoisaksi muodostuneen hirvipolitiikkamme vastuussa oleva MMM ei ole enemmlti suunnannut rahoitusta hirvieläinkantansa ylläpidosta koituneiden kielteisten asioiden tutkimiselle.
Soitävastoin ”hirvistä koituvia hyötyjä” on tutkittu hyvinkin runsaasti. Ne on katsottu tarpeellisiksi ja niihin on riittänyt rahoitusta ja tutkijoita yllin kyllin.
Jopa VTV:n (valtiontalouden tarkastusvirasto) hirvitarkastus 100/2005 – kertomusta ko. ministeriö piti osin perusteettomana. Esim. VTV:n mukaan hirvi on haitta valtion taloudelle. VTV:n mukaan Hirvien metsästyksessä olisikin VTV:n mukaan tarpeen harkita siirtymistä vapaaseen metsästykseen.
Nyt olisi aika uudelleen tutkia hirvien hyödyt ja haitat VTV:ssä. Valitettavasti kansanedustajat viime vuosina ovat jättäneet ko. hirvitutkimukset pois VTV:n tutkimusohjelmista. Nyt olisi Luke:ssa tutkittava hirvien vaikutukset esim. metsien kuusettumiseen, metsien monimuotoisuuden heikkenemiseen sekä metsien hiilensidontaan nyt ja tulevaisuudessa.
”Uudet metsänomistaja” eivät ainakaan kaikki ymmärrä, miten työlääksi ja epävarmaksi liian runsaana pidetty hirvikanta on hyvin monessa kohteessa metsän uudistamisen tehnyt. Heiltä lähes kaikilta puuttuu omakohtainen kokemus, tai he vielä uskovat hirvisopalla heille syötettyjä ”satuja”. Satujen mukaan nimenomaan hirviporukat ovat se taho, jotka hirviä metsästämällä pitää hirvikannat kurissa ja vahingot mahdollisimman pieninä. Sen he kuitenkin jättävät kertomatta, että he kaatolupien anomisilla ja valikoivalla metsästyksellään pitävät hirvikannan hyvin tuottavana ja samalla lähes vakiona myös vahinkojen osalta. Metsänomistajien etua ei monikaan maaton metsästäjä ajattele, saati ymmärrä.
Jos palataan vielä otsikon asioihin, harvennuksiin ja hirvituhoihin.
Harvennuksilla pyritään maapohjan puuntuottokyky keskittämään hyvälaatuisiin ja arvokkaisiin tukkipuihin. Halutaan saada metsänomistajan metsästään saadut tulot mahdollisimman suureksi. Toteutuksesta riippuu työn onnistuminen. Hyvin toteutettu harvennushakkuu ei syö kasvua, päinvastoin.
Hirvituhot ensisijassa heikentävät metsänomistajan metsästään saamia nettotuloja, lisäämällä metsänhoidon kustannuksi sekä metsän perustamisessa että myös taimikonhoidossa. Meillä runsaana pidetty hirvikanta on jo pitkään ohjannut metsityksiä kuusen hyväksi jopa kuivahkoille kankaille. Siitä voi joskus tulevaisuudessa tulla jättilasku myös metsänomistajille ilmaston edelleen lämmitessä. Se voi vaikuttaa myös metsän hiilensidontaa heikentävästi hyvinkin pian.
Taimikoiden hirvituhot vaikuttavat myös tulevan metsän laatuun lisäämällä huonolaatuisten puiden osuutta. Eitoivottu puulaji, viallinen runkomuoto tai voimakasoksaisuus, voivat monella kohteella olla taimikkovaiheen hirvituhon seurausta. Tällaiset koko metsän kiertoajan vaikuttavat menetykset raakapuun laadussa jäävät piiloon. Samoin piiloon jää sahateollisuuden heikompi saanto aikaisemman hirvituhon jälkeisen metsän hakkuusta. Esimerkiksi rungon kuorivauriot monesti kylestyvät piiloon 30-40 vuoden aikana. Nämä eivät aina näy VMI:n mittaustuloksissa, mutta luonnollisesti pienentää metsänomistajalle maksettavan raakapuun hintaa ja sitä tietä myös valtion saamaa metsäverokertymää.
Tyvitukki on rungon tärkein osa. Juuri sen laatua hirvituho monesti heikentää.
Ensiharvennetun kohteen valokuva kertoo, että männyntaimikkoon oli aikoinaan jätetty jonkun tuhon vuoksi aukkopaikkoihin koivua. Koivu oli ehkä kasvanut etukasvuiseksi ja varjostuksellaan vähentänyt kehityuskelpoisten mäntyjen osuutta. Jos nyt ensiharvennuksessa olisi vähennetty lisää koivuja, olisi kohde valokuvan alueelta entistä vajaatuottoisempi.
Koivu ei sovellu kovin hyvin sekapuuksi männyntaimikkoon. Ainakin täystiheästä mä-taimikosta ne pitäisi poistaa jo taimikkovaiheessa. Sitävastoin ku-taimikkoon koivu soveltuu paremmin, mutta taimikkovaiheessa joudutaan tyytymään etukasvuisiin ja hirvituhovaaran jo ylittäneisiin yksilöihin, koska ku-taimien kanssa samanmittaiset tai vähän pienemmät ko-taimet jalostuvat useissa kohteissa hirvenlihaksi.
Jatkuva kasvatus, jk. Kun tämä hakkuumuoto säädettiin luvalliseksi, tuli ensimmäiseksi mieleeni MMM:n ylimmän johdon tarpeet saada kohtuullistetuksi ylitiheänä pidetyn hirvikannan aiheuttamia hirvivahinkotilastoja. Kun hakkuualalle ei tarvitse istuttaa tai kylvää mitään, eivät hirvetkään pysty mahdollisille kuusenntaimille korvattavaa vahinkoa aiheuttamaan.
Kun hakkuualalta hakataan lähinnä suurempia tukkipuita, niin on jo tutkimattakin selvää, että jäävän metsän lisäkasavu ja samnalla hiilensidonta heikkenee. Ehkä hakkuutavan yleistyessä lisäkasvun hupeneminen alkaa näkyä valtakunnallisissa metsän kasvun mittauksissa ja tilastoissa. Jatkuva tukkipuiden poiminta heikentää jäävän puuston terveyttä, koska jokaisella ajokerralla tapahtuu lisää juuristo- ja runkovaurioita.
Se on ainakin ihan varmaa, että metsät tämänkin hakkuutavan yleistyessä muuttuvat hiljalleen kuusivaltaisimmiksi. Runsas hirvikanta muissa kohteissa ohjaa uudistettavan puulajin valinnan osalta samaan suuntaan.
Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta olisi viisasta kiireellä muuttaa metsälakia niin, että vain kaikki sellaiset hakkuutavat säädettäisiin luvallisiksi, jotka pitemmällä tähtäimellä lisäisivät metsien terveyttä, kasvua ja hiilensidontaa. Sen luulisi sopivan myös melkein kaikille metsänomistajille.
