Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
MJO:
”” Väitätkö, ettei hirvivahingot ole pienentyneet yhtään?Varmaan alkoholi- ja tupakkavalistuskaan eivät ole kuin pelkkää rahantuhlausta, sillä edelleen on juoppoja ja tupakka tappaa.””
– Hirvivahinkojen määrä on lievää aaltoliikettä pienellä viiveellä hirvikannan mukaan. Kuitenkin VMI:n mukaan hirvivahinkojen määrät ovat olleet jatkuvasti lisääntymässä. Nyt syötetään Lapin arkoja männyntaimikoita.
Suorittava porras:
””Mehänpojan hermo ei varmasti kestäisi odottaa , että hirvet kuoilisivat vanhuuteen . Metsästäjiä tarvitaan edelleen hoitamaan harvennus … pyyntilupien puitteissa .””– Metsästäjien harvennustouhut ovat pelkkää tuoton leikkaamista ja vahinkojen jatkuvaa ylläpitoa. Tätä on saanut jatkua jo liian pitkään selvää valehtelua apuna käyttäen.
Metsuri motokuski:
””Niin että hirvenmetsästyskö pitäisi lopettaa ? Sitäkö ajattelet ? Seurallamme on 3500 ha hirvenmetsästykseen vuokrattua aluetta ja tänä vuona kaatui seurama 400. hirvi tuolta alueelta. Nyt ollaan lukemassa 402. Ollaan taidettu tehdä aikamoista vahinkoa.””Noita antamistasi luvuista kun laskeskelee, olette viimeisen 40 vuoden aikana kaataneet runsaat 10 hirveä vuodessa. Tämä on keskimäärin ollut mahdollista vain 7 hirveä/1000 hehtaarin talvikannalla. Viime vuosina valtakunnallinen hirvien tiheystavoite talvikannaksi on 2-4 päätä.
Olette pitäneet hyvin puolenne hirvenlihan kasvatuksessa isäntien taimikoissa. Tällaista se on ollut varmasti noin puolessa Suomen metsästysseuroissa. Todella olette tehneet kovasti vahinkoa ko. seutukunnalle ja yhteiskunnalle. Hävetkää!
Voi tyttö poloinen, kun ymmärtämättömyyttäsi olet joutunut hirvestysharrastukelle vihkiytyneen isäsi myötävaikutuksella harjoitetun hirvipolitiikan mainostajaksi. Harrastuksesi voi ihan hyvin olla sinulle sopiva ja elämään rikasta sisältöä antavaa, mutta sukupuolesi ja alhaisen ikäsi sekä niistä johtuvan uutisoinnin avulla hirviharrastuksen hyväksyttävyyden lisäämispyrkimykset tuntuvat peräti epärehellisiltä.
On vuosikymmenien aikana huomattu, että runsaisiin hirvisaaliisiin pyrkivän hirvipolitiikan arvostelua on pyritty jatkuvasti ehkäisemään naispuolisten metsästäjien korostamisella jahdeissa. Valokuviin ja lausuntoihin pyritään aina saamaan naispuolisen hirvestäjän nimi.
Myös hirvipolitiikasta tiedotus mm. Metsästäjälehdessä pyritään hoitamaan siten, että kirjoitukseen liitetään naisen kuva ja nimi jutun alle. Varmaan moni niistä on tosiasiallisesti miehen kirjoittama. Sama koskee monia hirvitutkimuksia ´tai jopa väitöskirjaa. Näin on kuviteltu paremmin saatavan yleisempää hyväksyntää hirvestysharrastukselle. Aika epärehellistä vai mitä?
Metsälehden 18/2013 mukaan valtakunnan yhteinen linjaus olisi hirvikannan kasvattaminen. Näin avaaja väittää lehdessä olleen. Kaikki merkit pyyntilupien leikkaamisineen edellisistä vuosista lisäävät uskoa siihen, mitä tuleman pitää.
Ensin vuodelle 2012 leikattiin pyyntilupia 30% ja viimeksi 10%. Tässä alkaa haiskahtaa ministeri Hemilän työryhmän linjaukset vuonna 2012 riistatalouden kaupallistamisesta. Hemilän raportti käsitteli aihetta ”Riistatalous elinkeinoksi” tai jotain sen tapaista.
Alueiden hirvenpyyntiluvista päätettäessä kuullaan yleensä sidosryhmien edustajia, mutta heidän esitysten huomioiminen on hirvenmetsästäjien käsissä. Yleensä esitykset eivät enemmälti vaikuta päätökseen. Syynä voi olla myöskin epäonnistunut sidosryhmän edustajan valinta, ehkä hirvimies.
Nyt kun yli 40 vuotta on haettu kaatolupia tai pyyntilupia ministeriön tai riistakeskuksen valmiiksi päättämästä potista ihmetyttää, vieläkö joku hirvivahinkoihin kyllästynyt jaksaa Gla:n tavoin luottaa pyyntilupien voimaan hirvikantojen vähentämisessä. Nimittäin nytkin on menossa päinvastaiset pyrkimykset hirvikato-selitysten vauhdittamina.
Metsuri motokuski:
””SE mikä on riistakeskuksen tavoite Suomen hirvikannaksi on ihan hyvä.””– Onko sellainen riistakeskuksen tavoite todella hyvä, että toiselle puolelle riistanhoitoyhdistysten alueista jää tavoitetta runsaampi (jopa kaksinkertainen) hirvikanta, ja taas osalla ko. alueista on paikoin jopa tyhjiöitä. Se ei ole tasapuolista kaikille metsästäjille.
Pyyntilupia jakamalla ei päästäne koskaan edes riistakeskuksen tavoitteen mukaiseen hirvikantaan. Ministeriön asettamaksi tavoitteeksi riittäisi yksi luku, yksi hirvi/1000 hehtaaria. Vaihteluvälillä ei ministeriö saavuta ohjaavaa vaikutusta, kuten VTV asian ilmaisi.
Löytyivätpä kaikki Metsälehden hirvikirjoitteluvahdit kommentoimaan ajatuksiani. Tämähän on selvä kuin vesi. Eivät kai taimikoita hirvien ruuaksi kasvattavat metsänomistajat ole syyllistyneet liian tiheiden hirvikantojen ylläpitämiseen, josta kaikki paha ja ikävyydet johtuvat.
Hehän ovat vuokranneet maansa ilman korvausta metsästysseuroille, jotka puolestaan antavat elukkansa tehdä ymmärtämyyttään likaisen työn. Tässä toteutuu hyvin selvä syy ja seuraus suhde. Loppu on pelkkää päättelyä.
Hankkikaahan puolueettoman asiantuntijan lausunto, ennenkuin tulette palstalle hävystelemään pelkkää hyvää tarkoittavaa kirjoittajaa!
