Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Olen Zetorin kanssa samaa mieltä RKTL:n touhuista. Viritellään työn jatkumisen vuoksi sellaisia seurantasysteemeitä, että palkan juoksemista ei voi välttää tulevinakaan vuosina.
Samaisella laitoksella lienee näppinsä pelissä karhukannan kasvattamisessa. Sen tuloksena tulee jatkuvasti lisää karhuongelmia niin runsaasti, että MMM.n on kohta pakko lisätä RKTL:n tutkijoita ja myös tutkimusvaroja. Ja osa metsien miehistä ovat vielä tukemassa tällaista turhaa tutkimusta, jonka tuloksena luonnonvaraiset eläimet joutuvat kärsimään.
Ei RKTL ole kunniaa saanut hirvi- tai petotutkimuksistaan. Sen tutkimusten tuloksena hirvikanta on ensin noussut räjähdyksenomaisesti liian korkealle ja sitten poukkoillut kuin ilman airoja käyttääntyvä vene. Se on jo käynyt karilla. Joskus se varmuudella uppoaa.
Karhukannan laskelmat poukkoilevat lähes samalla tavoin. Ensin ei laskettu pentuja. Nyt ne on laskettu, mutta ”erilliset pentueet” jätettiin laskelmien ulkopuolelle. Ota siitä sitten selvää!
Kyllä varmaan hirvenlihakilolle tulee paljon hintaa. RKTL:n laskelmilla hirvenlihan laskennallisesta arvosta voisi ihan hyvin pyyhkiä p….ttä. Samanlaista liioittelua ovat samaisen laitoksen päätelmät hirvestyksen virkistysarvosta, jossa muun kansan kärsimä epävirkistyksellisyys on kylmästi unohdettu. Liian kalliiksi koituva harrastus on vienyt jo pitkään kilpailukykyä ja työpaikkoja.
Tuskin kateellisia muualta löytyy, kuin oman jahtiporukan jäsenistä passipaikkojen arvonnassa ja lihakönttejä jaettaessa. Seurueiden välillä kateellisuus metsästyksen jälkeen jääneistä hirvistä on ollut sekoittamassa hirvilaskentoja. Laskennan tuloksilla pyritään varmistamaan omalle porukalle mahdollisimman paljon pyyntilupia. Muiden kyllä pitäisi säästää lisääntyviä hirviä seuraaville vuosille.
Pakkohan tässä rakosessa on lahtariporukoita kannattaa.
Siinä mielessä en kuitenkaan kannata, koska hyväksyvät ylhäältä ohjatut pyyntilupien esitykset lähes sellaisenaan ja vuodesta toiseen. Juuri se on aiheuttanut hirvivahingot ja hirvikärpäsriesat talouselämämme sekä muiden luonnonkäyttäjien rasitteeksi.
Eivätkä rasitteet ole mitään turhia juttuja. Ne ovat juuri nyt kaatamassa koko Suomi-yhteiskunnan toimeentulon. Vuodesta toiseen satojen miljoonien eurojen menetykset on sulatettu kerrannaisvaikutuksineen! Pähkähullua touhua!
Millähän maksetaan tulevaisuudessa nykyisten työikäisten eläkkeitä? Tällä menolla ei millään!
Leevi Sytky tulkitsee, että pelkään petoja. En ehkä enempää kuin hänkään. Minua vaan säälittää luonnossa liikkujien, marjastajien ja sienestäjien puolesta, kun petokantoja salaa kasvatellaan, ja metsän antimet jäävät monelta keräämättä.
Ei siinä ole paljon ajateltu yhteistä hyvää. Itsekkäästi on vain ajateltu syksyisiä metsästysreissuja ja riistasta viliseviä saloja.
Metsästyspolitiikka on melkoisen ovalaa. Ensin vähin äänin tehtiin päätökset karhukannan kasvattamisesta koko valtakuntaan metsästystä kestäviksi. Metsästyslait säädettiin tarkkaan sitä silmälläpitäen.
Esimerkiksi naaraskarhu, jota pennut seuraavat, on aina rauhoitettu kuten pentukin. EU:lle on selitetty karhun olevan uhanalainen laji, jota voi metsästää vain poikkeusluvilla. Luvaton metsästäminen on säädetty metsästysrikokseksi. Kansalta ei asioita kyselty.
Nykyisin karhuja voi olla lähes 2000 yksilöä, kun erilliset pentueet lisätään virallisiin lukuihin. Sitten kysellään kansalaisilta heidän asennettaan metsästykseen. Tuloksen ovat varmaan arvanneet jo suoralta kädeltä: pakkohan niitä on vähintään nyt metsästää! Sitten julkaistaan kyselytutkimuksen tulos omahyväisenä: ”metsästyksen hyväksyttävyys on lisääntynyt”! Karhunmetsästyksen historiasta ei haluttu kertoa uutisoinnissa mitään. Siistiä!
Ennen karhukantujen kasvatuksesta päättämistä karhu oli metsästysaikaan lainsuojaton. Ei tarvittu kuin luvallinen ase. Sitä ennen karhun kaadosta maksettiin suuri tapporaha. Eipä tarvinnut sieni- tai marjaretkellä pelätä metsänpetoja!
Karhukanta oli ennen metsästyksen aloittamista virallisen arvion mukaan 1560-1680 yksilöä. arviossa on mukana viime talven aikana syntyneet pennut. Tämän lisäksi ”erillisiä pentueita” on arvioitu olevan 140-170. Näitä lukuja ei ole enemmälti selitelty.
Noin 3 päivää sitten metsästyksen ylin johto tiedotti TV-uutisissa tähän tapaan: ”karhunpyyntiin on myönnetty useita poikkeuslupia, koska karhukannan kasvua pyritään rajoittamaan.” Poikkeuslupia oli myönnetty yhteensä 132 karhun kaatoon, mikä merkitsee lupien vähennystä edellisestä vuodesta.
Pohjois-Karjalan ja Kainuun poikkeuslupia oli leikattu reilusti ja lupia on myönnetty enemmän keskisempään-Suomeen, eli lupia oli siirretty vakiintuneen karhukannan alueelta jonkun kasvatettavan karhukannan alueelle.
Toteutuukohan MMM:n ”pyrkimys” karhukannan kasvun rajoittamisesta, kun karhunmetsästyksen poikkeuslupien määrä on leikattu runsaimpien karhukantojen alueilla ja vain tihentymäalueille lisätty muualla Suomessa?
Mielestäni kyselytutkimuksen tulos, että ”sutta pelätään eniten”, ei poista ihmisten karhupelkoa piirun vertaa. Onhan karhu suurempi ja vahvempi peto kuin susi.
Karhuja lienee nykyisin lähes 10-kertainen määrä susiin verrattuna. Etenkin metsästyksessä haavoitetut karhut ja silti metsiin jääneet karhut ovat ovat hyvin vaarallisia ihmisille.
Tällaisia alkaa olla nyt Suomen metsissä. Ammutaanhan karhua turhan herkästi epävarmoissakin tilanteissa suuren saaliin vuoksi. Tästä todisteena joka vuosi syntyneet haavikkokarhut.
Oli suurta typeryyttä kasvattaa karhukanta niin suureksi, että siitä saatiin metsästettävä riistaeläin. Nytkin sienet ja puolukat odottavat poimijoitaan, mutta haavoitettujen karhujen pelossa metsään ei ole paljon menemistä. Pohjois-Karjalassa on kaadettu jo tähän mennessä monta (ainakin 3) karhua.
Todella typerä harrastus!
japine: ””Lapissa kertoivat, että kylän tunnetuin vanha metsästäjä oli nähnyt ko. lehden kaverillaan, ja kysynyt ”Hyvä lehti, mistä sen saa tilattua?”” (Kyseessä oli riistanhoitomaksun maksaneelle tuleva Metsästäjä-lehti)
Tämä ”kylän tunnetuin vanha metsästäjä” ei ollut ilmeisesti ikinä maksanut riistanhoitomaksua, koska ei ollut saanut ko. maksuun sisältyvää lehteä. Tämä ”japinen” esimerkki kuvaa hyvin metsästäjien napamiesten suhtautumista esimerkiksi metsästyslakiin.
Tällaiset nykymuotoisen metsästysharrastuksen lieveilmiöt sopinevat tämän otsikon alle siinä mielessä, kun niistä koituu runsaasti tilastoimatta jäävää kustannusta, mikä heikentää yhteiskunnan taloutta:
Metsästyksen valvonta, riistan haavoittuminen, vahingonlaukaukset, salametsästys, hirvien aiheuttamat liikenne- ja metsätaimikkovahingot, hirvien aiheuttamat metsäojien tukkeutumiset, hirvieläinten loisena elävän hirvikärpäsen aiheuttama haitta metsänhoidolle ja metsien monikäytölle sekä petoeläinten aiheuttama uhka ja vahingot luonnossa liikkujille sekä porotaloudelle aiheuttavat tilastoimatta jäävää menetystä metsänomistajille ja valtiontaloudelle.
Pienemmällä hirvikannalla menetykset olisivat lähes suorassa suhteessa pienemmät.
Pyyntiluvilla kahlehdittu hirvikannan säätely ei toimi tarpeeksi hyvin nyt, eikä se ole toiminut kohtuudella koko olemassa olonsa aikana eli ei varsinkaan vuoden 1968 jälken. Haettavista pyyntiluvista ja myöntämismenettelystä johtuen hirvikantamme ensin räjähti hallitsemattoman korkealle tasolle, mitä tasoa sen jälkeen on kaikin keinoin ja vaihtelevien tuloksin pyritty ylläpitämään. Jopa VTV hirvitarkastuksessaan 100/2005 on voimakkaasti arvostellut pyyntilupiin sidottua hirvikannan säätelyä.
Suuri on vuoden 1968 jälkeen tapahtuneiden hirvikolareiden, niissä loukkaantuneiden ja menehtyneiden määrä metsätaimikoiden menetyksistä puhumattakaan. Silti hirvimiehet pyrkivät kääntämään keskustelun pois hirvikannan leikkaustarpeesta vaikkapa taimikoiden hoitamattomuudesta johtuviin tureikkoihin, joihin hirvet hakeutuvat suojaan metsästykseltä, tai sitten naapuriseuran alueen hirviin, jotka ovat metsästysalueella vain tilapäisesti.
Selitetään hyvin paljon vähäpätöistä ja toisarvoista, vaikka pääasia on hirvikannan voimakas leikkaustarve. 45 vuoteen ei selittelyistä huolimatta oli saatu tarvittavaa muutosta aikaan ja ongelmat ovat edelleen täsmälleen samat: runsas hirvikanta laumoittuu ja on aina epätasaisesti jakaantunut eri alueille. Silloin syntyy vahinkoja teillä ja metsissä. Pieni hirvikanta aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja haittaa. Nyt tulevana syksynä se taitaa olla vielä pyyntiluvista kiinni.
Katainenkaan ei vauhtisokeudessaan näe tarpeellisena poistaa valtiontaloudelta selvää kuluerää, mikä voi vuositasolla olla satoja miljoonia euroja. Urpilainen lienee hirvimiesten informoima tässä asiassa.
