Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa olla pitkässä juoksussa, hintaongelman ratkaisu pienpuusa ainakin kantohinnan suhteen.Pajunkasvatusta aikoinaan mainostivat ,pelllot pajulle ja pajupuimurilla kustannustehokkaasti uusiutuvaa energiaa lämpölaitokseen.Ruokohelpeä Vapo sittenmin yllytti kasvattamaan,ei tullut mitään.Itse en usko lähitulevaisuudessa hintaongelman ratkaisuun,mutta toivossa hyvä elää.
Sana arvio kertoo yleensä maalaisjärjellä,että toleranssia saattaa olla puoleen tai toiseen.Kyllä maanostaja usein joutuu myös pettymään puustomäärään .jonka tila-arvioitsija papereihin merkannut.Kyllä lahot tukkirungotkin yhtiöt päätehakkuussa muuksi hinnoittelee.
Yleensä yhdistysten omistamien kiinteistövälitysfirmojen hintanäkemys on valmiiksi melko korkea,josta ostajat voivat tarjota joko enemmän tai vähemmän.Hinnat tuppaavat useimmiten ylittää tarjouksissa hintanäkemyksen,jolloin voi kyllä myyjää onnitella hyvästä kaupasta,ostaja useimiten taitaa maksaa ylihintaa metsätaloudellisesta näkökulmasta,mutta oikea hinta on se,jolla kauppa syntyy vapailla markkinoilla.
Kyllä monen on katsottava ”naapurin” metsää,kun on mahdollisesti itsellä tontille rajoittuva metsäomaisuus.Kovin ahdasmieliseksi monikulttuurinen sivustoko tästäkin olisi tultava?.Itänaapurissa valtio omistaa myös ”naapurin” metsät,joten siellä ei ole tätä aloittajan huolta ole,kun kaikki on yhteistä tai vuokrattua jollekin toimijalle.
Savossa ainakin paikallinen nuorempiväki kai jäykkäselkäisiä,ei marjojen poimintaan rupea kyyristelemään.Kotoperäiset marjastajat keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, joukossa selkävaivaisia,sydänvikaisia tai muutoin sisukkaita.Tai-poimijoita satakunta tuli jelppimään,ettei marjat kypsy liikaa ja mätäne metsiin kuntamme alueella.
Jos tierasiteoikeus aikanaa tilalle kirjattu,silloin yleensä emä/kantatilan maita myöten /suunasta on.Mutta jos tilalle ei ole tierasitetta,niin toimitusinsinööri tierasiteoikeuden suhteen katsoo,mistä käytännölisin tieoikeuden paikka.Joka kiinteistölle tieoikeus on,joten joskus joutuu tierasitteen luovuttamaan naapurille,vaikka ei itse siihen suopeasti suhtautuisikaa.
Muistelisin Etelä-Suomessa jos metsäpinta-ala ylittää 50 ha:n rajan,pitäisi Myel -eläkemaksajaksi ilmoittautua.Itselläni ei uskoa Melan Myel vakuutukseen.Tuhansia menee vuodessa,mutta eläkekarttuma heikonlainen.Maksu sentää yrittäeläkkeeseen halvempi,kun valtio maksaa suurenosan.Mutta palkkatyössäkin oleena,siellä eläkekertymä toistaluokkaa,johtuu kylläkin työnantajalle langetettujen sosiaalimaksujen suuresta maksuosuudesta.
Eläkemaksut ovat sellaisia,että keikahdat ennen aikojaan,maksusi menevät muiden eduksi.Jos saman rahan sijoitat itse,niin ainakin ne rahat peruina lähipiiriin jää.Jos maksat Myel vakuutusta 300 € kuukaudessa ikäsi,saat vain saman summan sieltä,kuin mitään maksamattomat n.750€, kk,vastaa takuueläkettä.Omat maksuni pidän pieninä ja sijoitan itse rahat metsään ja muihin arvopapereihin.Joten jos luoja ikää suo,niin toimeentulo on kyllä turvattu taludellisesti.kun ei vallan rupeä ryöhäämään.
Samoihin päätelmiin olen pääpiirteittäin liki 30-vuotisen kokemuksen,oman tiensä kulkijana tullut.Kantoja en ole antanut maasta repiä,enkä myöskään vastaisuudessa aio
Raivaus-saha on työkalu,jolla saa pelastettua metsäntarpeet usein laiminlyödystäkin ryteiköstä.Kaivinkonetta kannattaa metsässä käyttää ja avittaa luojalta vailinaiseksi jääneitä metsänkasvun edellytyksiä paikoin,Vesitalous ,maanmuokkaus ja tiestö kuntoon,silloin hyvät eväät alkuun kasassa.
Metsäyhtiöt ja koneyrittäjät kyllä innokkaita kesähakkaajia,mutta kasvaneeko lahoriskit,itse hiukan pelkään.Olen itsekkin nykyään koneet jopa ensiharvennuksille joutunut päästämään,mutta kylmenpi talvi-ilmanala olisi kyllä parempi ja itiötartunnat eivät olisi pelkona.
Hinta se pakottaa kyllä kesäkorjuuta myymään,jos vain talviharvennukset sallii,niin tarjouksia tulee huonommin ja hinta kymmenyksen alempi usein.Kuivana kesänä onnistuu ,mutta sadekesänä juuristovaurioriski melkoinen .Eipä talvissakaan ole ollut kehumista,routa ollut olematonta,joten ero korjuukeleissä olematon.
Ketjun otsikko yllättävän osuva,kun kilpailukyky rapautuu,lopputulos pahimmillaan Kreikan kohtalo.Suomi on ennen pelastettu delvalvaatiolla,jolla leikattu ylisuuriksi kasvaneet tuotantokustannukset.
Nyt euroaikaan se ei onnistu ,myöskään sisäinen devalvaatio näyttää olevan toivotonta,saavutetuista eduista luopujia ei tahdo löytyä.Asian korjaaminen jää markkinavoimille,joka taantuman muodossa käynnissä.Aikanaan on pakkorako tehdä jotain,mutta sitä ennen ilmeisesti meidän köyhdyttävä tarpeeksi,jolloin pakon edessä hevoskuuri joudutaan tekemään.
