Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Niin vielä kun siihen tulee maanomistajat ”orrelle” vaatimaan omaa osuuttaan ja nurisevat jos lihapussi on tänä vuonna pienempi kuin aikaisempina vuosina.
Ei muuta kuin Aukusti hirviporukkaan mukaan niin ei tarvitse odottaa valmista ja saat ampua vaikka kaikki hirvet mailtasi.
Meidän perällä ei hirviä juuri enää ole. Lupia kyllä myönnetään niin paljon kun haluaa mutta mitäpä niitä ottamaan kun kantturoita ei ole. Sen vuoksi ainakaan koko Suomen alueella hirviongelmaa ei ole ainakaan liioista hirvistä. Ehkä jossain näin on.
Kyllä AC sitä lehtipuukiertoa on ihan tarpeeksi. Toivoisin että sinäkin jalkautuisit joskus muuallekkin kuin niihin omiin metsiin. Me jotka päivittäin siellä ollaan niin lehtipuuryteköitä on ihan tarpeeksi. Sen verran huonosti noita metsiä nykyään hoidetaan. Talvisin lähes joka viikko on koivikoiden ylispuunpoistoja kuusi / mänty taimikoiden päältä. Saatika sitten raivaammattomat taimikot. Kyllä niitä piisaa.
Olen sitä mieltä että sudet tulevat jatkossakin käyttämään ravintonaan kotieläimiä ja koiria vaikka susikanta annettaisiin kasvaa tuohon 200 – 300 yksilöön. Susi tulee aina valitsemaan sen ravinnon jonka se on helpoimmin saatavissa ja mahdolllisuus omaan loukkaantumiseen ovat vähäiset. Sen vuoksi susien ravintona talvisaikaan tulee jatkossa olemaan kotieläimet, jos tilannne siihen antaa mahdollisuuden,vaikka hirvikanta olisikin suurempi kuin nykyään.Se että sudet pelkästään hoitaisivat hirvikannan kurissapitämisen on aikamoinen harha.
Nythän metsänomistajilla olisi saumaa aloittaa rahoittamaan myös tätä pannoitusurakkaa. Hehän voisivat lahjoittaa vaikka valtion maksamat metsämaan hoitotuet (kemerat yms.) petoeleäinten pannoittamisen kulujen maksuun. Nythän nämä pannoittamiskulut maksavat pääosin metsästäjät metsästyskorttivaroista.
Epäilen että edes suurimmat kiihkoilijat eivät tähän olisi valmiita.
Samaa mieltä kuin suorittava porras ja harrastelija. Meillä myös voisi pariksi vuodeksi laittaa pyssyt rasvaan. Hirviä ei ole. Nämä hirvikannan alasajajat muistelevat vanhoja aikoja vuosia sitten. Eihän sitä muuta voi kun päivät pitkät päivystää netissä osakkeessaan. Samallahan sitä voi vaikka lausua painavia mielipiteitä pedoista, metsästäjistä ja vaikka myyristä.
Tätä asiaa käsiteltiin parisen vuotta sitten mutta hyvä että tulee jälleen esille. Tukille annetaan tietyt laatuvaatimukset pituuden , käyryyden ja oksasuuden vuoksi. Nämä ovat sinänsä ehdottomia suureita joten jos jokin määritelmä ylittyy tulee tukki tehdä kuiduksi. Paljon käy niin että kaikkia epäkohtia ei huomaa ja tukkista tulee ns raakkitukki. Mikäli kyseinen tukki on apteerauksessa apteerattu tukiksi niin maksu tulee tukin mukaan puun myyjälle. Meillä on vielä tietty kontrolli ajokonemiehellä mikäli hän huomaa ns raakkitukin niin tukki siirretään kuitukasaan. Nämä tukit sitten lasketaan ja niistä tehdään normaali lajisiirtymä.
Se nyt tehköön jo tässä vaiheessa kaikille ”luulotautisille” selväksi että metsäkoneyrittäjä on samassa veneessä puun myyjän kanssa eikä vilunkia tehdä. Nykyään motoissa mittalaitteet kalibroidaan ainakin meillä satunnaisrunkomenetelmällä jonka kone arpoo satunnaisesti. Lisäksi on vähintään kerran viikossa 15 – 20 pölkyn otanta joka mitataan. Samoin tarkastusmittaus tehdään kun uusi leimikko aloitetaan. Tämä lisäksi saha vielä tarkistavat omalla kontrollillaan puumäärät. Joten kontrollia pissaa lisäksi joka tuurissa vielä tarkistetaan että tukin pituudet vastaavat koneen antamaa pituusarvoa.
AC:n lopuulinen moraali ei ole sudelle sen enempää kuin hirvien vähentäminen. Mikäli ne eivät sitä tekisi olis suden rooli ihan yhtä tyhjänkanssa AC:lle 🙂
Sienet taitavat yleensäkkin olla herkkiä kosteuden vaihteluille. Sateettomina kesinä sato jää heikoksi ja toisaalta märkinä syksyinä, kuten viimesyksy, sato on hyvinkin runsas. Samoin metsänhoitotoimet muuttavat metsän kosteuspitoisuutta lähinnä siten että ilmakiertää metsässä paremmin ja myös maapohja kuivuu paremmin kun kosteus haihtuu tuulen ja lämmön vaikutuksesta. Siten ei kai millekkään metsälohkolle voi määrittää pysyvää rahavirtaa sienituloista vuodesta toiseen.