Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän Reima ole saanut ihan hyvää tuottoa; sijoitus 100 suurimman metsänomistajan listalla (44.) jotakin kertoo…
<div class=”comment__text js-discussion-text”>
”Tuolla edellä puhuttiin yläharvennuksesta puiden kokojakaumaa tasaavana menetelmänä, joka ei sopisi jk-menetelmään siirtymiseen. Itse ajattelisin, että ensimmäinen jk-kokeilu sujuisi oikein hyvin tekemällä ensin yläharvennus ja katsomalla, alkaako taimettumista tapahtua.
Miten te muut ymmärrätte yläharvennuksen? Minä ymmärrän sen kirjaimellisesti: metsiköstä poistetaan suurimpia puita. Alaharvennuksessa pienimpiä puita ja jk:ssa puita kaikista läpimittaluokista, kuitenkin painottaen poimintaa suurimpiin puihin, jotta pieniä säilyy riittävä määrä (pieniä puita on aina enemmän kuin suuria puita).”
Jos eri harvennusmenetelmät ovat vieraita, kannattaa tutustua Tapion ”Metsänhoidon suositukset” opukseen tai sen sähköiseen versioon. Siellä on kuvattu eri harvennusmenetelmät niin hyvin, että ne aukeavat kyllä niillekin, jotka eivät ole niihin aikaisemmin tutustuneet (on siellä kerrottu termistöstä muutenkin). Tuo ala- ja yläharvennuksen ero on tuotu esiin ihan kuvan kanssa sivulla 100; siitä kyllä pitäisi asiat selvitä, vaikka ei olisi aikaisemmin asiaan perehtynytkään. Sitten on tietenkin ihan eri juttu, mitä mieltä näistä eri menetelmistä ollaan…
</div>
Jos palataan otsikon aiheeseen ”Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk”, olen todellakin samaa mieltä, että eri organisaatioiden neuvojista ko. hakkuutavan yleistyminen riippuu. Suuri osa metsänomistajista ei edes tiedä, mitä jk:lla tarkoitetaan; sama valitettavasti koskee tämänkin palstan kirjoittajien asiantuntemusta tästä asiasta, kuten ao. lainaukset ”näyttävät”. Vaikea on ottaa jk käyttöön, jos ei edes tiedetä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Erään kirjoittajan mielestä on saivartelua, jos luontaisen uudistamisen menetelmiä ei lasketakkaan jk:n menetelmiin kuuluviksi. Samoin jaksollisen kasvatuksen yläharvennusta ei tunneta; se tasaavana harvennuksena on ”viho viimeinen” tapa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jossa tavoitteena on kasvattaa eri-ikäisiä puita samalla kuviolla. Että silleen…
”Männikössä ja koivikossa ainoa toimiva jatkuva kasvatusmenetelmä on siemenpuuhakkuu, eikä siinäkään saa emopuita pitää taimikossa liian pitkään.”
”Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat. Yläharvennuksen lisäksi voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen-ja suojuspuu hakkuita. Kaistalehakkuut kapein kaistalein ja pienaukkohakkuut ovat myös jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.”
”Keskusteluissa näyttää henkivän asia että jaksollisen kannattajat omivat menetelmiinsä milloin yläharvennusta ja milloin mitäkin.”
”Ja siitä varsinkin tunnistin hyvinkin kun suosii kaksijakoista metsänkasvatusta eli ylispuiden alle uusi metsä kasvuun ja vasta sitten yliset pois. Mutta siinä ehkä voi saivarrella onko tuo sitten jk:ta vai kaksivaiheista kasvatusta. Minusta voisi puhua myös lyhyen ”matikan” jk:sta.”
”Yläharvennus on hyvä tapa jatkaa jk:n pariin. On silloin saatu metsä harvaan asentoon ja valo riittää taimetukseen. Eihän jatketulla ja jatkuvalla kasvatuksella kovin kummoista eroa ole, ainakaan alkukirjaimissa.”
”Jk sopii joillekin kuvioille mutta ei kaikille. Tiedän kohteita joissa männikön alla hyvä kuusikko. Samoin joissain koivikoissa hyvä kuusikko aluskasvuna. Pelkille 1 puun kuviolle ei sovellu minusta.”
Arton kuvaamat kuusikot voivat olla ihan hyviä, mutta useimmissa tapauksissa niillä ei ole mitään tekemistä JK:n kanssa…
”Jatkuva kasvatus on avohakkuulle ja viljelylle ajateltu vaihtoehto jossa metsää käsitellään toistuvin yläharvennuksin, tämä on näin yksinkertatainen asia.”
Tapion termeillä em. kohdassa metsää käsitellään toistuvin poimintahakkuin, kun taas yläharvennus on jaksollisen kasvatuksen harvennustapa. Näitä termejä käytetään niin tällä kuin niin kovin monella muullakin keskustelupalstalla varovasti sanottuna ”sekavasti”.
JK:n suurin ongelma on taimettuminen; se näkyy todella hyvin esim. LUKEn joillakin koealoilla. Tutkimusten mukaan myöskään monimuotoisuus ei käytännössä lisäänny ja kaiken lisäksi lehtipuiden osuus tulee vähenemään. Että sellaista on luvassa…
Kajaanissakin sellun tuotantoa? Nämä vanhojen muistelukset alkavat olla taas ihan hyvässä vauhdissa…
”Paljas luku ei sinänsä kerro paljonkaan, mutta tunnuslukuna km/ha voisi isommassa aineistossa olla kiinnostava.”
Taitaa tuo etäisyys asuinpaikasta metsätilalle myös ihan vähän vaikuttaa…
”Kuten tiedetään, veronkiertoahan on tietenkin kaikki sellainen, mitä itse ei ymmärrä tai ei ole ymmärtänyt hyödyntää, vaikka verottaja ko. käytännön hyväksyisikin…”
Keskustelu menee juuri siihen suuntaan kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin. Parempi vain keskittyä kuuntelemaan Jätkän neuvoja moottorisahan ketjun teroituksesta…
Jees juuri todisti veronkierrosta aiemmin esittämäni kommentin pitävän 100 %:sti kutiaan…
”Voihan sinne ilmoitukseen/kirjanpitoon kirjata noita harmaan alueen kuitteja ja matkakulujakin,mutta kun jää kiinni verotarkastuksessa ei varmaan naurata kun tsiikaavat kiinnijääneitten verotuksen ja kirjanpidon esim. 5 vuotta taaksepäin ja 10 seuraavan vuoden veroilmoituksen/kirjanpidon eteenpäin vuosittain.”
Tällaisia pelottelukommentteja on tällä palstalla aina tullut, kun verokeskusteluissa on menty kommentoijan kapasiteetin yli. Auton öljyjä kyllä vatkataan aktiivisesti ja moottorisahan ketjuja osataan teroittaa, mutta nämä metsätalouden tulokseen aikuisten oikeasti vaikuttavat tekijät jäävät usein ”mopen osaan”. Yritin itsekin näitä aikanaan tuoda esille, mutta Tanelin johdolla lähes kaikki tuomittiin veronkierroksi (vaikka Tanelilta menikin ne puurot ja vellit totaalisesti sekaisin). Kuten tiedetään, veronkiertoahan on tietenkin kaikki sellainen, mitä itse ei ymmärrä tai ei ole ymmärtänyt hyödyntää, vaikka verottaja ko. käytännön hyväksyisikin…