Itse raja ja rajalinja ovat eri asioita. Rajalinja avataan jotta rajan löytää helpommin. Rajalla taas ei ole käytännössä vahvuutta. Jos puu on 10 cm rajasta naapurin puolella on se naapurin puu. Ei hakkuuoikeus ulotu naapurin puolelle. Tällaisessa tapauksessa puut kannattaa tosiaan  nauhoittaa. Jotta motokuski näkee mitkä pitää jättää pystyyn. Naapuri kaataa ne sitten omassa hakkuukaupassaan joka oli tulossa myöhemmin.

Vielä noista rajalinjoista. Digitoidut rajalinjat eivät ole virallisia. Ne ovat tehty ilmakuvista ja muita kuvia/tietoja yhdistelemällä. Sisältävät vielä kuulemma paljon virheitä. GPS taas pohjautuu näihin digitaalisiin tietoihin. Virallinen raja selviää tilan muodostumisen rajakäyntikartoista ja muista dokumenteista. Myös niiden pyykkien paikat löytyvät em. asiakirjoista. Pyykithän eivät läheskään aina ole rajalla tai kulmassa. Rajakäyntikartasta löytyy merkintä rajan pituudesta ja monesti + tai – merkintä joka tarkoittaa pyykin sijaintia kulmasta tai rajasta.

Lisäksi moni pyykki on digitoitu tarkkuusstatuksella 4m. Ne mitkä ovat uusisilla käynneillä tarkistettu ja niistä gps otettu ovat tarkkuudella muutama sentti.

Kurki 30% sisältää oman ymmärrykseni mukaan  maa- ja vesialueet.

Visakallion linkistä voi hyvin nähdä miten kevyttä on vihreiden osaaminen. Sitä ei ole käytännössä lainkaan. Ulkoaopeteltuja juttuja, mutta ei osaamista tai hahmotuskykyä. Vähän myös  hirvittää tämä uusi YM. Ei osaamista, mutta pää täynnä ideologiaa ja suu käy.

Laitetaan tämä tieto vielä tähänkin ketjuun. Karihan ilmoitti heti tänään laittavan selvityksen käyntiin miten 30 prosenttiin päästään.

Ympäristöminisreriön muistiosta 28.9.2020:

Suomen 6. maaraportissa vuonna 2019 Biodiversiteettiä koskevaan YK:n yleissopimukseen liittyen laskettiin

Suomen suojelualueiden pinta-alaksi maa-alueilla ja sisävesillä 46 570 km2

, joka on 13,8 % Suomen koko maa-

alueen pinta-alasta. Valtaosa Suomen suojellusta pinta-alasta sijaitsee Pohjois-Suomessa suojelupinta-alan

osuuden ollessa moninkertainen Etelä-Suomeen verrattuna.

Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisia alueita kuten metsälain tärkeitä elinympäristöjä, LsL:n 29 §:n suojeltuja

luontotyyppejä,ja muita luonnon monimuotoisuuden vuoksi rajoitetun metsänkäytön piirissä olevia alueita n. 2-3 %

Suomen maa-alueiden kokonaispinta-lasta.

Lisäksi esimerkiksi perinnebiotooppeina hoidettavat alueet, vesilain mukaiset suojellut vesiluontotyypit ja

kansalliset kaupunkipuistot tuovat lisää pinta-alaa, mutta tämä pinta-ala ei ole tarkasti tiedossa.

Suomen metsistä on suojeltu n. 13 %. Tiukasti suojeltu pinta-ala on 10 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta ja 6 %

metsämaan pinta-alasta. Vuoden 2019 tilastojen mukaan suurin osa metsä- ja kitumaan suojelualueista, lähes 80

prosenttia, sijaitsee Pohjois-Suomessa (Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat). Pohjoisessa niitä oli

2,3 miljoonaa hehtaaria eli 20 prosenttia alueen metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä oli 0,6

miljoonaa hehtaaria, ja ne kattoivat metsäpinta-alasta viisi prosenttia. Pohjois-Suomen suojelluista metsistä oli

metsämaata 1,2 miljoonaa hehtaaria (10 %). Etelä-Suomessa tämän maaluokan pinta-ala oli 0,5 miljoonaa

hehtaaria (4 %).

Tiukasti suojeltuihin alueisiin kuuluvia metsä- ja kitumaita Pohjois-Suomessa oli 1,9 miljoonaa (17 % metsäpinta-

alasta) ja Etelä-Suomessa 0,4 miljoonaa (3 %) hehtaaria. Metsämaan osuus näiden alueiden pinta-alasta oli

pohjoisessa 0,9 miljoonaa (8 %) ja etelässä 0,3 miljoonaa hehtaaria (3 %).

Yhteensä raportoitiin maa-alueiden ja sisävesien suojelupinta-alaksi n. 17 %.