Käyttäjän Olli Salli kirjoittamat vastaukset
-
Huskussa ainakin aidosti huiput valjaat. Harkitsisin myös 555 kokoa, ei juuri enempää painoa, mutta kapasiteetti riittää huomattavasti pitemmälle.
Näitä mahtuu osakesijoittajan taipaleeseen, nousuja ja laskuja, ralleja ja romahduksia. Homma perustuu siihen että pidetään pää kylmänä ja tähtäin pitkällä, sitä nousua ehtii aina lopulta olla kuitenkin enemmän kuin laskua, ja osingotkin kuitataan vielä päälle.
Kurjella hyvät reseptit. Tuo unohtuu monesti, että jalostetun paremman taimiaineksen lisäksi uudistushakkuulla saadaan käyttöön myös suuret hyödyt maanmuokkauksesta koko alalle.
Männiköiden ja varsinkin koivikoiden alla kasvavista kuusentaimikoista toki on vielä matkaa varsinaiseen sekametsään. Eipä ne kuuset tahdo kasvaa pituutta kunnolla, ennen kuin muita puita on päältä poistettu reippaammin, ja siinä taas ne kuuset kärsivät vielä helposti vaurioita.
Itse olen yrittänyt sekametsää pikku hiljaa kehitellä, kun kuusen varttuneemmassa taimikossa ja nuoressa kasvatusmetsässä on jäänyt joko isompia aukkoja, tai syystä tai toisesta vaurioituneita kuusia siten, että mieluummin jättää siihen jonkun hyvän hieman lyhyemmän koivun tai joskus männynkin. Siis lähimmistä 3-7m pitkistä hyvistä kuusista useamman metrin päähän, jonkun 2-5m pitkän valopuun, jonka ympärillä muutenkin väljää.
Tämä siis kylläkin enemmänkin pelastusyrityksenä sille, että edelliseltä polvelta on varhaishoito jäänyt kuusentaimikossa hieman vajaaksi. Eikä niinkään että alunperin olisi suunnitelmana saada sekametsää.
Toistaiseksi noita on tullut tehtyä siemensyntyisistä luonnontaimista, mitä riittää kun taimikkokuviot aika pieniä ja lähellä isompia puita. Mutta ehkä isompia koivuntaimia voisi istutellakin varttuneemman taimikon aukkoihin?
Eipä noissa suorittavan kuvissa, varsinkaan viimeisessä ole sillä osaa eikä arpaa, onko kuidun alamitta 8cm vai 6cm. Tuossahan on risukkoa alle senkin vaikka miten, yksinkertaisesti kyseessä ennakkoraivaamaton ja muutenkin huonosti hoidettu palsta.
Raivurilla tikut maahan, vähän väljemmäksi turhan tiukassa olevia muutenkin, ja muutaman vuoden päästä harvennus jäljellä oleville. Luulisi tulevan myrskytuhojakin nykysäillä, jos tuollaisen on vetänyt motolla suoraan kasvatustiheyteen.
Omasta mielestä korkolaskuissa oleellisin asia on se että käytettävä korko ei ole 0 vaan sen yli. Eli aikaisemmin saatava sama tuotto on arvokkaampi kuin myöhemmin saatava.
Sen jälkeen se onkin vähemmän tärkeää, laskeeko 1%, 2% vai 3% reaalisella korkokannalla, tai 2%, 3% tai 5% nimellisellä korkokannalla. Riippuu omista mieltymyksistä kuten riskinottohalu ja esimerkiksi siitä kuinka suurta osaa omasta kokonaisvarallisuudesta ollaankaan sijoittamassa.
Kyllähän saatava tuotto metsästä tai sen hoitosatsauksistä on jäänyt joka tapauksessa jälkeen osakkeista, paljon enemmän kuin joitain kymmenyksiä (tuo SP 500 esimerkki reaaliselta vuosituotoltaan 6,21%, nimelliseltä 10,13%). Mutta sen sietää, mm. mainitsemistasi syistä tasaisen varman tulon suhteen. Kunhan ei vain siihen heittäydy, että muualta saatava tulo olisi pyöreä nolla, ja päätä metsäinvestointejakin sen mukaan.
Eipä se ole kannustusta huonoon hoitoon, vaan hyvään, jos tuen saa, kun metsää hoitaa. Niin vain sinäkin Jalapa saisit sitten tukea arvokkaaseen metsänhoitotoimintaan, jos tuollainen säädettäisiin. Onhan jo nytkin Kemerat, sama homma. Nuo jutun aiheena olevat tuet hoitotoimille vaan säädettäisiin sen mukaan, mikä on ilmastolle hyväksi, eikä pelkästään sen mukaan, mikä on metsän hyödynnettävissä oleville puuvaroille tai metsäteollisuudelle hyväksi.
Missä tuossa nyt olisi ylipäätään vihjattu, että hoitamatta jättämisestä tai huonosta hoitamisesta saisi jotain tukea? No okei, pahimmillaan tuohon sekoittuu viheriäinen ”ikimetsien” jne ihannointi, jolloin tuetaan sitä että jätetään lahoavaa ja tuhoherkkää yli-ikäistä puustoa pystyyn, ja ehkä vielä turhan tiheään asentoon. Mutta en ole onneksi näissä kaavailuissa vielä sellaista suuntaa nähnyt.
Toinen näkökulma korkolaskuun: jos on tarjolla kaksi investointia, vaikkapa seuraavanlaiset:
1) taimikon harvennus, kustannus 300€/ha, tuotto 3000€/ha, tuloutuu 60v päästä päätehakkuussa
2) varttuneen kasvatusmetsän typpilannoitus, kustannus 300€/ha, tuotto 1000€/ha, tuloutuu 10v päästä päätehakkuussa
Niin jos rahaa olisi nyt näistä laittaa vaan toiseen, niin kyllä se tuo lannoitus kannattaa valita. On sitten 10v päästä rahaa sekä lannoittaa että hoitaa jotkut seuraavat vastaavat kuviot.
Tämä siitä huolimatta, että vähennyslasku tuotto-investointi näyttäisikin taimikonhoidolle huomattavasti suurempaa lukua.
Jos rahaa taas on molempiin, eikä sille parempia käyttökohteita, niin sitten tehdään molemmat kun jotain tuottoa on kuitenkin luvassa.
Siis onhan hyvin toteutettu jaksollinen kasvatus päätehakkuineen tuottava menetelmä, eihän sitä nyt kukaan kiistä, ei kai Perkokaan. Tämä näkyy siinä, että myöhemmissä harvennuksissa ja päätehakkuussa saadaan paljon arvokasta myyntipuuta ja siitä sellaiset tulot, että uudistuskulut tulee hoidettua leikiten.
Mutta ei se sitä poista, että on noissa korkolaskuissakin pointtinsa. Siinä on kyse siitä, että jos sijoittaisit samaksi 60-100v ajaksi uudistamiskulun tai osan siitä johonkin muuhun tuottavaan kohteeseen, niin olisi sekin kasvanut mojovaan arvoon, monesti paljon suurempaan kuin se uudistettu metsä.
Otetaan vaikka tällä laskurilla:
Yhdysvaltain osakemarkkinoiden tuotto vuodesta 1960 tähän päivään. Jos saadut osingot on sijoitettu uudestaan takaisin samoihin firmoihin, tuo tuotto on inflaatiokorjattunakin yli 3600%. Eli kaupasta saa leipää ja vaikka Tolopaisen ihmedieseliä nyt 37-kertaisen määrän kuin tuolloin 60 vuotta sitten. Ja jos rahan arvon muutos jätetään huomiotta, tuo tuotto on yli 32500%, mutta se on aivan merkityksetöntä numeroiden kasvua. Tuo 37-kertainen reaaliarvo on kuitenkin ihan tosi juttu.
Ei taida 60-luvun alussa tehty panostus vaikkapa taimikonhoitoon olla tulossa takaisin sen paremmin ostovoimaltaan 37- kuin nimellisesti 326-kertaisena, kun silloista taimikkoa pääsee kohta päätehakkaamaan. Ei, vaikka laskisi mukaan tähänastiset harvennukset.
Mennyt tuotto ei toki ole tae tulevasta, ei osakkeissa eikä metsissä. Kummassakin voi mennä rahat hukkaan. Itse ostan molempia ja hoidan metsiä, vaikka mahdollisesti tuotto siinä ajalle ja rahalle jäisikin pienemmäksi. Onpahan vaihtelua, eikä kaikki panokset samassa korissa.
Kyllähän valtio verottaakin heitä jotka metsistään tuloa ovat saamassa, onhan se hyvä että osa tästä rahasta kiertää takaisin metsien tulevaisuuden kehitystä tukemaan. Varsinkin, kun samalla voidaan ohjata metsien käyttöä ilmastotavoitteita tukeviin suuntiin, kun tuki voidaan myöntää ilmastovaikutuksen perusteella.
Metsän hoidossahan taloudellisesti on haasteena se, että nyt tehtävien satsausten taloudellinen hyöty tuloutuu vasta kymmenien vuosien päästä hakkuissa, lähinnä päätehakkuussa. Monilla metsänomistajilla oma elinikä ei riitä siihen, että näkisi nämä tulot. Silloin on kiusaus suuri jättää nuorempien metsien hoito vähemmälle ja käyttää hakkuutulot lyhentämättömänä muihin tarkoituksiin. Kun osa veroista kiertää tukina takaisin, saadaan tätä ajallista epäsuhtaa hieman valtion toimesta korjattua ja metsänomistajaa kannustettua jopa omaa elinikää pidemmälle kestävään toimintaan.