Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Nuo ovat sellaisia 2-4 motin puita. Jos puut ovat keskimäärin 3m3 ja niitä on hehtaarilla 200 niin siinä on mukavat 600m3. Tuolla tiheydellä seuraava jakso puskee pohjalta väistämättä ellei sitä pidetä raivaussahalla tiukasti poissa. Joten uudistamistakaan ei ainakaan aina tarvita. Kuusella en lähtisi yrittämään kirjanpainajariskin takia ja muutenkin kuusen runko palaa puhki auringinpaisteessa. Tai sitten myrsky kaataa harvan kuusikon.
Yli 90 % suomalaisista metsistä on PEFC-sertifioituja ja siihen päälle vain FSC-sertin omaavat metsät. Ymmärtääkseni tämä on enemmän kuin missään muussa maassa.
Paavo Puuntuottaja vertaili joskus sertifiointikriteerejä eri maissa ja monissa tapauksissa esim. säästöpuiden jättämistä ei vaadittu. Käsittääkseni Suomessa on kansainvälisesti katsoen tiukat sertifiointikriteerit. Niiden jokaista pykälää ei varmasti aina noudateta mutta pelkästään aukkoja katsomalla selviää paljon: säästöpuiden määrä on koko ajan lisääntynyt. Nykyään säästöpuut jätetään yleensä ryhmiksi ja se alue rauhoitetaan myös raivaukselta.
Parannettavaa varmasti on kuten aina mutta tuntuu, että joidenkin tahojen mielestä sertifioinnista ei ole mitään hyötyä. Silloin siitä voisi siis luopua kokonaan heikentämättä luonnon tilaa.
@Veli-Jussi Jalkanen kiinnostava aihe ja kasvatustapa, katsoin videon ja luin jutun Metsälehdestä.
Metsälehdessä kommentoiva tutkija Hynynen ei mielestäni ymmärtänyt alikasvoskuusikon merkitystä tässä. Hän väitti, että maapohjan potentiaalia jää käyttämättä vaikka 70 vuodessa tulee kaksi päätehakkuuta. Tämä tietysti edellyttää, että se alikasvoskuusikko syntyy kunnolla ja säilyy ehjänä koivikon harvennuksissa ja päätehakkuussa.
Pari kysymystä:
1. Oletko ajatellut ensiharvennusta siltä kannalta, että aikaisessa ensiharvennuksessa tehdään tappiota jokaisella poistettavalla puulla? Eli ei saada poistettavien puiden uudistus- ja hoitokustannuksia takaisin.
2. Oletko laskenut kustannuksia uudistukselle ajouraojilla, kahden henkilön tekemälle huolelliselle istutukselle, oksasaksilla (!) perkaamiselle ja kantokäsittelylle. Kantokäsittelystä on kyllä varmasti paljon hyötyä.
Veli-Jussi Jalkanen näyttää mallia:
– Kesäkoivun istutus 1600/ha (nykyään 1200/ha)
– Ajourille ei istuteta (ajouraoja)
– Ensiharvennus 10 kasvukauden jälkeen 600/ha tiheyteen
– Kertymä 20m3/ha
Tässä mennään siis täysin latvukset edellä eikä ensiharvennuksen kassavirralla ole mitään väliä. Toinen harvennus tulee kuitenkin jo aiemmin kuin monilla ensiharvennus 16-18v kohdalla ja siinä lienee jo kohtuullinen tukkisaanto.
Pukkala on Arvometsä Oy:n kautta mukana jatkuvan kasvatuksen bisneksessä. Hänen, kuten monen muunkin, kirjoitukset jatkuvasta kasvatuksesta muistuttavat enemmän uskonnollista saarnaa kuin aitoa halua punnita eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia.
Kuten blogeista selviää Pukkalalla on kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta muutaman vuoden ajalta. Kuvat hänen jk-käsitellyistä metsistään muistuttavat normaalisti harvennettuja jaksollisen kasvatuksen metsiä: samankokoista mäntyä ja kehuskelua kuinka alle nousee kuusen taimia. Me kaikki olemme nähneet riesaksi asti kuusialikasvosta männiköissämme. Siitä on vielä aika pitkä matka onnistuneeseen jatkuvaan kasvatukseen.
Itse mittasin koivikon ensiharvennuksen jälkeen 4m kepillä noin 10 koealalta tiheydeksi 600 runkoa/ha. Osaan koealoista otin ajouraa mukaan ja vaikeutena on tietysti sisällyttää sopiva määrä/ala ajouria mittaukseen.
Valitin ostajalle, että liian harvaksi meni ja ostaja kävi mittaamassa kännykkäsovelluksella ja sai tulokseksi 750 runkoa/ha. Pitäisi varmaan sillä 11m ”moton puomi”-mitalla mitata keskeltä ajouraa.
Järeysrunkohinnoittelu on reiluin tapa puun hinnoitteluun. Se voisi tulla myös päätehakkuulle mutta siellä ilmeisesti ei lisäjäreyttä enää niin haeta.
Ongelmaksi harvennuksessa voi kyllä tulla tuo Puukin aiemmin mainitsema rusinat pullasta. Järeydestä maksetaan pienempien korjuukulujen takia ja sen takia, että järeämmista voi saada tukkia. Onko riskinä, että parhaita puita poistetaan ja huonoja jätetään?
