Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset

Paikallisessa juttelivat etteivät lähde nettikauppaan. Pitäisi palkata henkilökuntaa sitä varten ja irrottaa päätoimesta eli palvelukaupasta. Muuten papparaiset tulee oksentamaan tekohampaat tiskille että pitää saada samaan hintaan… Ihmiset on niin itsekkäitä nuukuuspäissään ja onhan se ymmärrettävää. Ja kaikki haluaa jonon ohi. Sekin on ymmärrettävää. Leikkuri seisoo ja nurmikko vaan kasvaa ja huolto sanoo että katotaan viiden viikon päästä tilanteet.

Käytännössä taitaa mennä juuri tuohon että pitää olla paljon muutakin myytävää jos meinaa liikettä pitää. Mönkkäriä, raktoria,varaosaa,prutkua mitä nyt vaan saa myytyä mutta riskit kasvaa ja varastoarvot kasvaa.

Niissä oli lohkopulttien kiinnitysväli liian pitkä. Myöhempiin lisättiin puolan alle yksi lisää. Ilmeisesti pullautti tiivisteen pois paikaltaan. En tiedä muuttivatko myös tiivisteen mallia. Oletan että takuukorjaukset tehtiin niin kun ei sinne jälkeenpäin lisää reikiä saa. Tai sitten tiiviste liimattiin.

Oli uudessa sahassa kiinnileikkuu jälkiä. Taitaa ruisku käydä laihalla. Taas tilkitään lastentauteja pari kolme ekaa tuotantovuotta. Aina sama juttu.

Aika usein se tuntipalkka nipistetään tulevaisuudesta eli eläkkeistä. Eli palkansaajana sitä ei pysty säätämään mutta y-tunnuksella pystyy.  Aika monessa alihankinta ketjutuskusetuksessa se laskutushinta on tehty niin että saat jonkinlaisen tuntipalkan juuri kun jätät osan maksuista maksamatta. En tiedä metsäalan tilannetta mutta omalla alalla aikanaan oli hyvä hankkia omia hommia ja unohtaa laskutukset isommille firmoille.

Toi on totta että se käteen jäävän osuus niin mahdottoman venyvä. On kaikkia bruttoja, nettoja ja viivan alle jääviä summia mistä ei tiedä mitään kuinka kukin niitä määrittää.

Perusasioista tärkeimmät on yritystulo. Eli se mitä firmaan tulee rahaa sisään aikamääreessä x joka voisi olla vuosi. Kaikki maksut menee kassaan. Se on tärkeä. Kassasta rahaa siirretään edestakaisin tarpeen mukaan. Kassasta maksetaan myös oma palkka omalle tilille. Tässä tahtoo mennä monella pasmat sekaisin. Firman rahat ja omat rahat erikseen yhtiömuodosta riippumatta.

Niin just. Sanoille on erilaisia sisältöjä sanojasta riippuen. Mun mielestä liimatun puun kieltäminen on puristinen näkökulma. Mitä se sitten tarkoittaa en tiedä itsekään. Lähestytään samaa filosofista tasoa kuin miten kuuluu saunoa tai miten kiuas kuuluu lämmittää.

Sorvaamoon pihaan joskus ajeli vanhempi herrasmies kyselemään onnistuuko omasta puusta teko? Alkoi sitten rinta kaarella selittämään kun metsässä kasvaa sylin mittaisia puita vai oliko peräti kahden kolmen vai kuuden. Sanottiin sitten nätisti että ei sun niitä tänne kannata tuoda, ei voi käyttää kun välitukkeja ja loput menee haaskuun.

Tarvisi olla käsinveistäjä. Oikeastaan taiteilija puusellainen. Siinä tarvisi olla vähän silmää mittasuhteille kun veistää seinää isoista puista. Ei sekään ole nätti jos seinäpuut on ylisuuria, väärässä järjestyksessä ym. On helposti uniikki mutta itse tehdyn näköinen.

Jos nyt palataan alkuperäiseen asiaan. Eli jos aloittajalla on joku kvantatiivinen nippu tyvekästä laatutavaraa josta pitäisi saada kiristettyä joltakin normaalia parempi hinta niin koittaisin suunnata markkinointi pyrkimyksiä juuri käsinveisto tarkoituksiin.  Tosin ei mitään käsitystä markkinatilanteesta. Yleisesti ottaen suhdanteet on huonot mutta aina voi onnistaa. Älä kysy missä esson baarissa hirsimiehet hengailee että voi käydä syöttämässä,juottamassa ja tarjoomassa diilejä. En tiedä. Mutta lähtökohtaisesti kuivan kankaan suora mänty on aika sopivaa tavaraa hirsihommiin. Täällä sitä ei niin tahdo olla vaan enemmänkin kuusiryteikköjä josta saa hyvää hötöwoodia. Maannousemastakaan ei ole pulaa.

Täällä se konetyö hirsiaihion sisään osto suoritettiin tilauspohjaisesti mhy:n kautta muistelen. Eli toimitusspeksit toimitettiin ja halukkaat ilmoittautui. Käytännössä aihiot vedettiin hakkuiden sivuvirroista poimimalla soveltuvin osin eli kädet ristiin että koneen kuljettaja osaa poimia oikein ja kyllä yleensä osasi.