Käyttäjän Pavekka kirjoittamat vastaukset
-
Niin. Ei sitä mies itselleen mitään voi.
Se on ihan selvä asia että huskin uutena mallina siinä on lastentauteja joita selitellään parhain päin muutama ensimmäinen vuosi. Voi olla katkera pala myöntää..
550 on maailmanlaajuisesti kuuluisa runkolaakeri ongelmistaan ja valmistajan hitaasta reagoinnista siihen. Jättäisin väliin. Mark2:ssa ongelmaa on korjattu mutta ei täysin. Ellei saa takuuseen korjaus ei kannata. Lisäksi niissä on tuneongelmat kaikissa. 261 on turvallisempi valinta.
Muutenkin huski on suunitellun vanhenemisen edelläkävijä joka periytynee electroluxin ajoilta. Niille ei ole käyttäjät ja tuotteen kestävyys prioriteetti.
Yleensä puolat korkkailee kun sahaa sammutellaan liikaa. Voi toki olla valmistusvikaakin tai suunitteluvikaa paremminkin. Muovihuskeissa tuo oli xtorkin alussa oikea vitsaus. Uusi maksoi 30e. Eli huski tunnusti mokanneensa.
Juu se on niin. Kukin suorituskykynsä mukaan. Mulla lisäteho menisi turhien kilojen kantamiseen.
201:llä sahannut ehkä parikymmentä tankillista tällä sesongilla. Sammuillut muutaman kerran kuten tolla on tapana. Ei aiheuta toiminpiteitä. Korjaan jos pahenee. Muilta osin ok. Todella herkullinen sahata. Jos jollakin on parempi niin sitten on kyllä jo hyvä. Yksi tuulikaadoista oli iso mänty jossa paksuja oksia. Siinä hetken kaipasi lisää tehoa. Ei montaa sekuntia. Olen oman sahani löytänyt. Parempaa tarpeeseen ei markkinoilta löydy.
Ai niin. Kävin niitä kehuttuja akkusahojakin katsomassa. Markkinakatsaus siis. Ei muutosta edelliseen, ei aiheuta toiminpiteitä, tekniikka ei ole vieläkään polttiksen tasolla. Parin vuoden päästä uudelleen.
Hyvä vastaus. Kiitos.
Mikä näissä yhteisomistuksissa tai metsissä ja niiden muodostamisessa on ydinajatus? Olen ollut käsityksessä että reittäpitkin ja muita reittejä pitkin rakennettua impperiumia ei vaan voi purkaa ja jakaa. Eli vanha polvi ei osaa irrottaa. Hautaan pitää saada edes muisto tai haave projektin jatkosta kun käärinliinoissa ei ole taskuja. Tai näin meillä ainakin ja paskat housussa odotan koska paskaläjä jonka vaarin ois pitänyt siivota kaatuu omaan syliin. Henk. Koht en suosittele yhteisomistusta edes kengännauhan arvosta varsinkaan jos osakkaana on naisia.
Kävin kaupungin puistosta keräilemässä tammenterhoja. Sovelsin jokamiehen varastusoikeutta ja kävin iltahämärässä. En kokenut muodollista lupaa luukkupingiksen ja vastuunvälttelyn ilmenemismuotojen kanssa painimisen arvoiseksi.
Testiksi idätin muutaman kymmentä terhoa idätyslaatikoissa ja suurin piirtein kaikki lähti. Osan taisin istuttaa n. 10cm korkuisina. Terhot viskasin metsään vapaasti sen mitä tieltä ylsi. Lopputulos suurinpiirtein pyöreä nolla. Oletan että hiiret ja metsän eläimet söi terhot ja taimet.
Johto päätös lienee että terhot pitää kasvattaa sopiviksi taimiksi katsoa niille kasvupaikka ja istuttaa jokainen huolellisesti ja suojata tuhoeläimiltä.
Pakkasta tänään n. 15 ja klapittelin hanneksen tuulikaatoja. Meni puut nätisti halki, isot tyvipöllitkin. Tuli kärry ennätysnopeasti täyteen kun suurensin vielä klapikoneesta syöttöaukkoa. Toki tiennyt että pakkasella puu halkeaa ja työstyy paremmin mutta ei tajunnut että ero on noin valtava. Ennen klapittanut kun ollut vähän lempeämpi keli. Varsinkin kevätauringossa ollut kiva tehdä mutta melkoista hakkaamista.
Pitäisikö tähän ketjun viilaamiseen luoda joku iso 9001 standardi tai vastaava? Niin että kaikki puhuisi samasta asiasta. Nähtävästi osalle kommentoijista leikkuusyvyyden säätö on vaikea asia erottaa varsinaisesta teroittamisesta. Molemmat toki tehdään viilalla mikä varmaan saa päät sekaisin. Edelleenkään en ymmärrä miten pyöröviilalla suhaaminen korvessa parantaa tehtaalla tehtyä teroitusta. Niillä on varmaan viilaa tarkemmat koneet.
Pari teoriaa tuli silti. Toinen oli vaan krouvia sen tarkemmin analysoimatta toisessa kiinanketjujen laadunvalvonnasta. Jälkimmäistä nyt paha sanoa kun kiinanketjuilla ei tee juuri muuta kuin sahailee kantoja tai purkupuuta.