Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset

Aukkojen parsimista on ollut kun ei jk ollut edes luvallista. Ilmankos ne rahat loppui ja  pankinjohtaja nyhti ne korkoihin minkä sait.

Miulle on vahvistunut yhä varmemmaksi  näky ettei jk metsä häviä kokonaan  niin kuin  paljaaksi hakkuun  puut ovat kadonneet pitkäksi aikaa.    Kummallista miten maailma näyttäytyy eri tavoin toisista kulmista ja se  mitä tavoiteltua hyötyä jollekin on paljaasta maasta!

Kertoo jo paljon kun et ymmärrä kysymystäkään, varsin puu metsässä osaa paremmin  asian.

Niin jos Visa meinaat Puukin vihjailuja kerron sen vain ilman nimiä.  Siinä on kuulkaa semmoinen metsäkasvun mysteeri josta on vaiettu. Olin kantajana ja ”kirjurina” mukana pari kertaa Nurmijärven korvessa tutkija ja mittamies (tunnen heidät) sattuivat kesken heinäkuun helteiden sopivasti pannun ääreen, missä tipat putoavat hitaasti kuin valtion verot, niin siinä alkaa matematiikka kummasti notkistua, sanoisin  siristäisi silmiään savun läpi. Se on nääs se ’henkinen kasvu’, joka pistää ne motit hyppimään: alkukesästä juhannukseen asti, kun sokerit hajoaa on vasta astiassa lämpiämässä, mittakeppi näyttää vielä täyttä realismia ja maltillista 11,5 mottia, mutta kun se loppukesän kirkas ja kotipolttoinen alkaa sumentaa linssiä, niin kas kummaa – puut alkavat lihota silmissä ja viisari heilahtaa suoraan sinne 23 motin hurmokseen! Se on se kuuluisa pontikkakerroin, missä mittaaja näkee jokaisen kuusen tuplana ja tutkija kirjaa ylös sellaista vuosikasvua, ettei semmoista ole nähty sitten maailmanluomisen; siinä sitä sitten istutaan kannon päässä välillä vieressä muki kourassa ja todistetaan ihmettä, missä luonnonlait ja keksityt kulutusautomaatit liukenevat suloiseen sineyteen, ja syntyy ajatus jolla matematiikka voittaa tamppauksen ihan vaan sillä, että metsä kasvaa sitä kovempaa, mitä kirkkaammaksi se tutkimusmateriaali siinä pannun nokassa kirkastuu.  Siitä jäi kiertämään tulokset Nurmijärven ihmeestä.