Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Vanhentunutta tekniikkaa tai ei, mutta bemarin 3litrainen kuutosdiesel on automaailman hienoimpia moottoreita. Vääntöä ja tehoa piisaa hienostuneella tavalla. Kulutus hyvinkin kohtuullisella tasolla. BMW X4 sopii henkilölle joka käyttää autoiluun paljon rahaa mutta ei sellaiselle joka käyttää siihen kaikki rahansa. Ei oikein voi verrata x4:sta ja pösö 3008 keskenään. Pösön verrokiksi sopii dacia duster. Sen saa sentään nelivetona. Jos näiden välillä joutuisin valitsemaan niin valintani olisi duster.
Suomalainen mies ei omaa hankintaansa arvostelevaan sävyyn kommentoi. Tämä erityisesti kun kyseessä on omakotitalo ja sen lämmitysjärjestelmä, auto, traktori, moottori- ja raivaussaha. Kännykkäkin. Sikäli siis hedelmätöntä nahistelua, mutta viestien määrästä päätellen kiinnostavaa.
Tolopainen nosti esiin tärkeän ilmiön. Autorahoitus on nykyään käytännössä ilmaista. Rationaalinen kuluttaja ostaa auton mahdollisiman suurella rahoitusosuudella, pienellä kk-erällä, pitkällä maksuajalla ja isolla loppuerällä. Tämäkin osaltaan johtaa kotitalouksien velkaantumiseen, mutta jos taseen toisella puolen on jotain muutakin kuin muuttotappioalueen 50 vuotta vanha talo, niin ongelmaa ei ole.
Noniin, sehän antaa ihan vertailukelpoisen NNA:n tämä paatuneen metsänviljelijänkin tarjoilema vaihroehto. Ja ihan luontaisesti. Kun pistät sinne omiin spekulaatioihin mukaan sen ojien perkauksen 2-4 vuotta päätehakkuusta ja vertaat malliin jossa se tehdään vasta 10 vuoden kuluttua niin aina vaan paranee.
Kun excel on kerrän väännetty niin voitko spekuloida vielä tälläkin?
Lähtökohta sama kuin aloituksessasi. Hakataan ensin ppa:sta pois semmonen 60% ja yläharvennuksella. Ajetaan siinä yhteydessä ojat viimesen päälle tukkoon. Odotellaan 10 vuotta ja hakataan loputkin puut mutta jätetään 50 runkoa ha. Semmosia 30euroa/motti puita. Odotellaan 5 vuotta. Ruiskutetaan sumuruiskulla glyfosaatilla elokuun lopulla kaikki vihreä. Männyt ei tästä kärsi. Ruiskutuksen kustannus 300euroa/ha. Avataan ojat oikein perusteellisesti seuraavana vuonna. Odotellaam 3 vuotta. Tehdään männyille taimikon harvennus 1800kpl/ha tiheyteen (300ecua/ha). Odotellaan 15 vuotta. Tehdään harvennus 900kpl/ha tiheyteen, poistuma 60 mottia kuitua, joku tukki joukossa. Odotellaan 20 vuotta. Tehdään harvennus, poistuma 30mottia tukkia, 70 mottia kuitua josta koivua 20mottia ojalinjoilta. Odotellaan 20 vuotta, päätehakkuu, tukkia 160 mottia, kuitua 60 mottia. Jätetään samat siemenpuut. NNA?
Tuossa Metsägroupin lehdessä on toimittajalla ja/tai haastateltavalla mennyt sanat sekaisin. Turvemaita ei ole koskaan äestetty eikä äestetä. Ja kun täällä itä-Suomessa nyt olen niin ei ole myöskään karhitettu/karhittu.
Näitä kasvatusketjuja on tärkeää miettiä ennakkoluulottomasti. Niin ei kuitenkaan kannata toimia, että pitäytyy vaikka 20 vuotta sitten kirjoituspöydän ääressä päättämänsä malliin vaikka kuvion kehitys kauppakelpoiseksi tavaraksi edellyttää muutoksia. Metsänhoito on ajoituslaji. Jos reagointia tarvitaan niin sitten toimitaan vaikka alkuperäinen suunnitelma ei sitä näytä edellyttävän. Kyseisellä ajanhetkellä toimitaan niin että kuvion seuraavaa hakkuuta saadaan aikaistetuksi jos se on kyseisellä hetkellä perusteltua.
Näätä, olet ihan oikein lukenut metsä-alan kirjoista että manmuokkaus parantaa monella tapaa siementen itämistä ja edelleen taimien ja puiden kasvua. Muokkauksen vaikutus kestää jopa vuosikymmeniä. Olet nyt lukenut kuitenkin kirjallisuutta joka keskittyy kivennäismaihin. Paksuturpeinen suo on aivan eri olosuhde. Siellä ei esimerkiksi metsä-äes pysty lainkaan liikkumaan.
Ojapenkoista kyllä huomataan että puusto on niillä reilusti kookkaampaa kuin keskellä sarkaa. Ei liene kuitenkaan kenenkään mielestä järkevää että suot kaivettaisiin jatkossa 10m ojavälillä tai vielä tiheämmin?
Mitä vertailuun tulee, niin olet oikeassa ettei lukuja voi vertailla. Tämä erityisesti sen takia että esittämäsi äestys on täysin mahdoton toimenpide puolukkaturvekankaalla. Jos sen jollain ilveellä saisi onnistumaan (ilmalaivalla?) niin kuka tietää miten puusto kehittyy sen jälkeen ko kasvupaikalla?
Kuusen istutus puolukkaturvekankaalle ei ole järkevä ehdotus, siinä on metsätoimija tehnyt järjettömän ehdotuksen.
Ehdottamassani ketjussa on maanmuokkaus sikäli mukana että siihen kuuluu kunnostusojitus. Pidän sitä täysin välttämättömänä jos/kun puustopääoma hakataan lähes kokonaan pois. Parempi sinunkin lisätä se omiin spekulaatioihisi.
Suo on jatkuvassa muutoksessa. Metsänhoidolla voidaan sitten ohjailla mihin suuntaan kehitys on kulkemassa. Tähän mennessä metsämiehet ovat (liikaakin?) pyrkineet huolehtimaan siitä että soistuminen ei ala uudestaan. Nyt kun ensimmäistä kertaa uudistetaan näitä turvemaita joiden soistuminen aikanaan pysäytettiin, niin hetkellenin soistaminen voisi olla ratkaisu luontaiseen uudistamiseen?
Näätä, et vastannut kysymykseen. Pyysitkö tarjouksen uudistamisketjusta puolukkaturvekankaalle ja sinulle todella tarjottiin äestystä ja/tai kuusenistutusta?
Minulla ei ole mitään sidoksia mihinkään MHY:hyn. En ole, enkä ole ollut, niissä töissä. Sukulaisiakaan ei ole eikä ole ollut. En maksa MHY jäsenmaksua eli en ole jäsen. Silti ostan niiltä palveluita jos hinta ja laatu on kohdallaan. Miltään toimijalta en osta toimenpidesuosituksia tai ehdotuksia. Saatan ostaa metsäsuunnitelman, mutta suhtaudun siihen lähinnä hyödyllisenä sparrauksena. Omalle kohdalle ei vielä ole osunut toimijaa jolle aivan oikeasti voisin ulkoistaa metsätalouteni. Kuitenkin, myönnän sen, että ”itse johtamani” metsätalous tuskin tavoittaa taloudellista optimia. Käytäntö on vaan osoittanut, että toimijan lippalakin väristä riippumatta ihan tavanomaisetkin asiat täytyy ohjeistaa ja valvoa itse. Sama juttu on muuten rakentamisen ja remontoinnin kanssa.
Jos nyt vielä maanarvopohdinnan lomassa kiinnostaa niin voit laskeskella vaikka niin että kuviolle jää päätehakkkuussa 50 mäntyä joista 20:stä saisi laihan tukin jos ne nyt korjattaisiin. Männyt tulee jättää, minun mielestä, niin että ne pystyy jotenkuten korjaamaan ilman että koko kuviota ajetaan ristiinrastiin. Paljon riippuu tietysti reunametsän puustosta. Siis siemenpuiden tarpeen suhteen. Lisää oletuksia, männyn taimia syntyy 10 vuoden jaksolla niin paljon, että ojat voidaan vihdoin perata. Ojien perkauskulu on vaikka 300euroa/ha. Odotellaan kolme vuotta sen jälkeen ja tehdään reipas perkaus mäntyjen hyväksi. Jätetään 1500 mäntyä ja 1000 hieskoivua. Odotellaan 20 vuotta. Hakataan hieskoivut ja 500 mäntyä laatuharvennuksella. Oletetaan että kuviolla on reilu 100mottia/ha ja se riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla kesä-syyskuussa. Odotellaan 20 vuotta ja hakataan 70 mottia josta 20 tukkia. Edelleen oletetaan että kuviolle jää reilu 100mottia. Odotellaan taas 20 vuotta ja hakataan päätehakkuussa 200 mottia josta 130 mottia tukkia. Jätetään alussa mainitut siemenpuut.
Minkälaista nykyarvoa olisi tarjolla?
I – tyypit oli alunperin, siis jo ennen ojitusta ainakin jossainmäärin puustoisia. Turvekerroksesta nousee ojituksessa juurakkoa ja liekopuuta. Nämä ovat keskimäärin ravinteisuudeltaan ”vakaita”, fosforia ja kaliumia on pääsääntöisesti tyydyttävästi. Pahoja ravinne-epätasapainotilanteita ei ole tai niitä on vähän. II-tyypit olivat ennen ojitusta puuttomia ja märkiä. Niille on tyypillistä varsinkin kaliumin krooninen puutos, jota ei muuten tuhkakaan hoida kymmeniksi vuosiksi kuntoon. Tuhkan kalium on aivan yhtä vesiliukoista kuin vaikka kalisuolan.
Turvemailla kannattaa aina hyödyntää kehityskelpoinen alikasvos uudistamisessa. Eniten sitä syntyy puolikka ja mustikkatyypeille. Jos/kun se on kuusta, niin varsinkin II-tyypeillä täytyy varautua toistuviin kalilannoituksiin. Kuusi kärsii kaliuminpuutoksesta mäntyäkin enemmän.
Jonkin verran on keskusteluun noussut jatkuvakasvatus turvemailla. Oma mielipiteeni on, että Lämpösummilla +1000 se voi onnistua varputurvekankaita rehevämmillä pohjilla. Varputurvekankailla, tyypillisesti isovarpurämeillä, se ei mielestäni voi toimia kun puusto täytyy hakata varsin harvaksi jotta rahkasammal valtaisi pohjan. Rahkasammal on puunsiementen itämisen edellytys. Jos kuvio päästetään niin märäksi että rahkasammal leviää niin se on ehdottomasti liian märkä tuotantopuustolle. Joudutaan siis ojienperkaukseen. Ja sen, ja sen kustannusten, välttäminen on koko jatkuvan kasvatuksen yksi keskeinen tavoite.
Valitettavasti en voi antaa Näädälle oletuksia turvemaiden kasvatuksen eri vaiheisiin tarvittavista ajoista, käsittelyistä ja tuotoksista. En tiedä niitä. Arvailla toki voin, mutta sekin on hedelmätöntä ellei seiso saappaat jalassa, lapio ja turverassi käsissä, juurikin arvioitavana olevalla suokuviolla.
Niin, pyysitkö tarjouksen, jos oikeasti edes pyysit, nimenomaan kuvailemallesi kuviolle? Kerroitko sen ominaisuuksista? Oletko sevittänyt turvekerroksen paksuuden ja pohjamaan laadun? Mistä päättelet että kyseessä on turvekangasvaiheeseen kehittynyt turvemaan vt? Lukeeko niin metsäsuunnitelmassa? Nämä kaikki ovat ihan perustietoa päätöksenteon tueksi kun uudistamistapaa tai ylipäätään seuraavaa toimenpidettä harkitsee.
Suometsävaltaisella alueella tarkoitan vaikkapa Pohjois-Pohjanmaata tai Pohjois-Karjalan tiettyjä pitäjiä. Ylipäätään alueita joilla suometsissä toimiminen on arkipäivää. Sellaisilla alueilla ei ehdotella kuusenistutusta vt-ravinnetason paksuturpeisille kuvioille. Ei edes MHY.
En minä tiedä miten pitkään soistumista täytyy odotella tai paljonko siemenpuita pitää jättää. Olemme kaikki uudessa tilanteessa kun tavalla tai toisella päästään näitä aikanaan oijitettuja turvemaita nyt uudistamaan. Oma ajatus on, että jäljitellään, jos pystytään, niitä tilanteita joissa turvemaalla oli ns. vaihtuva taimiaines. Näillä riitti kun kuivatus laitettiin kuntoon. Miten erityyppiset turvemaat toimii tässä ”jäljittelyssä”? En tiedä mutta aion kokeilla. Tosin omalle kohdalle mahdollisuuksia on osunut vähän.
Näätä taitaa enempi viihtyä kirjoituspöydän ja excelin äärellä vaikka toki sekin on tärkeää. Tämän vaikutelmän saa kun Näätä edes harkitsee puolukkaturvekankaan äestämistä. Ehkä sinne kuvion laidalle sen metsä-äkeen saa käymään, mutta tasan varmasti kääntyy ympäri saman tien. Sama juttu mätästys-kuusenistutus ajatusten kanssa. En kiellä etteikö sellaisia metsä-ammattilaisia löydy jotka istutusta ehdottaa jopa puolukkaturvekankaalle, mutta ei sentään suometsävaltaisilla alueilla. Uusimaalla näin voisi käydäkin, osaamista/näkemystä kun ei ole. Ei tosin ole suometsiäkään kuin malliksi.
Itse Näädän kohteeseen liittyen. Sillä kannattaa toimia niin että hakkaa pääosan puista pois ja jättää laihat siemenpuut (mäntyä) jonkinlaiseksi juotiksi/linjaksi vaikka ojan varteen josta ne on myöhemmin korjattavissa. Sitten vaan odotellaan että rahkasammal valtaa alaa ja ottaa siementä vastaan. Kuvio saa mennä hyvinkin märäksi ja odottelua voi jatkaa niin pitkään että männyntaimia alkaa kuolla liialliseen märkyyteen. Sitten vaan ojien avaus vaikka kahteen otteeseen varovasti ja asianmukaiset laskeutusaltaat tehdään samalla. Hieskoivua ei pidä jättää yhtään siemenpuuksi eikä reunametsäänkään. Taatusti sitä saa kuviolle kuitenkin. Parempi ettei tule aivan riesaksi asti. Aikanaan sitten varhaisperkaus/raivaus männyn hyväksi. Puolukkaturvekankaalla kannattaa tuolla lämpösummalla pyrkiä säilyttämään potentiaali mäntytukin tuottamiseen kun ei se kuitenkaan maksa juurikaan enempää kuin hieskoivun kasvattaminen.
Näin kun lasketaan ja maksimoidaan sijoitetun pääoman tuottopa niin suurinta tyhmyyttä on sijoittaa metsänuudistamiseen ja hoitoon ylipäätään edes euro hehtaarille. Parhaasen korkoon päästään kun ei investoi euroakaan. Silloin tuotto on jopa äärettömän suuri. Siis tuottoprosenteissa. Jos lasketaan euroissa niin tilanne minun mielestä muuttuu, mutta minä ajattelekin väärin.