Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Bracke tekee kohtuu hyvän jäljen, mutta sekään ei ole yleiskone. Aika usein tarvitaan myös ojankaivuuta, isompaa tai pienempää, ja jos se jää kuviolle tekemättä, niin kokonaisuutena lopputulos on heikonpi kuin kaivinkoneella. Bräcken mätästin on monipuolisempi kuin metsä-äes, mutta omasta mielestäni kylvöön sopii äes kaikkein parhaiten. Äesvaossa on monipuolisempaa itämisalustaa kuin laikussa. Taitaa vaan maailma, tai Suomi, mennä siihen että uusia metsä-äkeitä ei kukaan enää osta. Tämä on sääli männyn järkevän uudistamisen kannalta.
Jätkän kanssa olen jyrkästi eri mieltä mätästyksestä. Kyllä asiansa osaavia kaivinkonekuskeja edelleen löytyy. Jos hyvää lopputulosta tavoitellaan niin kaivinkone on paras. Sillä syntyy, kääntö-, laikku- ja naveromätästä. Tasataan samalla pahimpia korjuu-uria ja kaivetaan navero tai oja sinne missä sitä tarvitaan. Se nyt näkyy erittäin selkeästi että maalajille oikein tehty mätäs on äesvakoa huomattavasti parempi paikka pottitaimelle. Kiertoaika lyhenee vuosilla ja raivaustarve on merkittävästi pienempi.
Kaikkein paras lopputulos syntyy sopivalla pohjalla tietysti istutuskoneella. Sen ei ole voittanutta, mutta ei sekään sovi kaikille istutuspohjille. Ja edelleen jos tarpeellinen oja jää kaivamatta niin huipputulokseen ei pääse.
voisin hyvinkin ostaa bräckemätästystä isoille kivennäismaakuvioille jos voin kuitenkin kohtuu kustannuksella varmistaa että tarpeellinen ojankaivuu tehdään erikseen. Sopiville moreenimaille voisin kokeilla männynkylvön (pienellä siemenmäärällä) ja mätästyksen yhdistelmää. Kuuset sitten mättäisiin vaikka hieman pinemmällä taimimäärällä.
Olen ehkä naivi, mutta uskon omaisuuden suojan kuitenkin sinnittelevän sillä tasolla, että turvemaiden ojia voi perata jatkossakin ja puuta hakata. Somella ja järjestelmällisellä asennemuokkauksella on toki pelottava voima. Käykö niin, että teollisuus saadaan peloteltua niin, että ”vastuullinen” puunostaja ei enää vaikkapa 15-20 vuoden kuluttua tee edes tarjousta turvemaan leimikosta…?
Lannoitus ei heikennä puun laatua. Boorilannoituksella nimenomaan ehkäistään niitä pahimpia laatuvikoja. Typpilannoitusta tehdään aikaisintaan ensiharvennuksen jälkeen. Ei tämä ole mitään mystiikkaa, esimerkiksi mt muuttuu omt:ksi. Oletko saanut omt:llä kasvaneista tukeista huonompaa hintaa kuin mt:llä kasvaneista? Minä olen sanut parempaa kun omt:llä tukki on järeämpää ja joskus olen saanut lisähintaa järeistä sorvipölleistä. No entäs männiköt sitten? Niitä lannoitetaan aikaisintaan ensi harvennuksen jälkeen (yleensä myöhemmin). Silloin lannoitus lisää oksattoman tyvitukin määrää ja terveoksaisen latavtukin määrää. Runkomuoto paranee (tosin vain vähän). Viilutyvet ovat erikseen, mutta niillä ei käytännössä kauppaa käydä.
Kerro mistä muualta saa jokseenkin turvallisesti 15% vuotuisen tuoton kuuden vuoden jaksolle? Olen erittäin kiinnostunut.
Ja otsikkoon liittyen, kannattaa lannoittaa reippaalla määrällä ainakin ne parhaimmassa iskussa olevat kuviot. Jos harvennus tehdään harvennusmallien mukaan oikeaan aikaan niin ei tarvitse edes odotella, saman tien vaan ajourille lannoittamaan kun ne ovat parhaassa iskussa.
Onko Puukilla omakohtaista kokemusta lannoituksesta? Ja jos ei ole niin miksi ei?
Minä teetän harvennukset kesällä kun Savossa ja Etelä-Suomessa kesä on parempi harvennusaika kuin keskimääräinen talvi. Aika harvoin osuu sellainen talvi, että pohja on oikeasti roudassa, kyllä hakkuutähteet tarvitaan sinne uralle. Edelleen painotan, että tärkeät asiat ensin.
Yritin sitä juuri selventää, ilmeisen huonolla menestyksellä, että booritilanteen selvittelyä ei kannata tehdä liian vaikeaksi. Jos pohja on rehevä ja alueella esiintyy boorinpuutosta, niin sitten lannoitetaan boorilla.
Hakkuutähteen menekki on huonontunut. Pyrin tietysti saamaan siitä jonkinlaisen hinnan. Viljelyn helpottuminen on niin merkittävä etu, että kannattaa huonomallakin hinnalla. Tästäkään ei kannata tehdä liian vaikeaa (vaikka itse juuri tein:)), hyvässä asennossa oleva kasvatusmetsä kannoittaa lannoittaa vaikka ei hakkuutähderahoja olisikaan.
Harvennuksessa hakkuutähteitä ei missään nimessä pidä jättää ”tasaisesti levälleen” vaan ne ne pitää kasata ajourien suojaksi. Varsinkin kuusikoissa, kuusella on pinnallinen juuristo. Metsänhoidossakin kannattaa yrittää erottaa isot ja tärkeät asiat pienistä ja vähämerkityksellisistä. Ja kun urilla on paksu matto tuoretta hakkuutähdettä, niin lannoitteen levitys onnistuu varsin sujuvasti maalevityksenäkin. Jos haluaa hivistellä, niin maalevystä pystyy säätämään niin, että urien välialueelle tulee kaksinkertainen levitysmäärä.
Päätehakkuulla jos tähteestä saa vaikka 200€/ha, niin sillä saa kustannettua vajaan hehtaarin metsänlannoituksen jollain toisella, vaikkapa sillä harvennetulla kuviolla. Ravinteet saa siis siirrettyä päätehakkuukuviolta harvennuskuviolle jolla typestä on erityisesti hyötyä. Avohakkuukuviollahan siitä on enempi harmia.
Hakkuutähteen korjuu päätehakkuualalta todennäköisesti parantaa boori/typpi suhdetta jolloin boorinpuutos esiintyy lievempänä. Tätä ei kannata kuitenkaan yrittää optimoida vaan jos päätehakkuussa todetaan, että boorinpuutosta on ollut, niin boori kannattaa levittää uuteen taimikkoon mahdollisimman pian tai jo vaikka muokkauksen yhteydessä.
Jos Visakallon ennustukset toteutuvat, niin nollakoroilla mennään sitten vielä toodella pitkään. Keskuspankit pitävät rahahanat auki.
Miten Visakallo varautuu tilanteeseen jossa hänen ennusteensa toteutuvat? Rakentaa bunkkerin? Tekee viiden vuoden polttopuut valmiiksi?
Niinpä, mutta kun hakkuutähteitä ei kerätä ainespuuharvennuksessa. Ajouralle kertyy hakkuutähdettä ja välialueelle ei. Tämä voi aiheuttaa epätasaista kasvua. Onko tämä oikeasti ongelma? En tiedä. Lannoittamalla saa kasvua kuitenkin tasattua.
En ymmärrä miten boorinpuutos voi liittyä ainespuuhakkuuseen. Jos ei hakata niin siellä rungoissahan se boori pysyy. Harvennus yleensä lieventää puutosoireita ja tämä johtuu kilpailun hetkellisestä vähenemisestä. Osin tämä on visuaalinen ilmiö kun huonoimmat puut poistetaan. Boorinpuutos johtuu paitsi boorin niukkuudesta mutta myös typen runsaudesta. Maastoretkeilyllä juurikin tämä sama Tamminen pohti ääneen, että hakkuutähteen korjuu saattaa vähentää boorinpuutosta kun typpeä viedään kuviolta suhteessa enemmän pois. Boorilannoitus on kuitenkin niin halpaa että näitä on turha pohtia. Jos naapurikuviolla tai edellisessä puusukupolvessa oli puutosoireita niin aivan varmasti kannattaa boorilannoittaa.
Tammisen kalvosarja on hyvä tiivitys. Esimerkiksi ”Yksi hakkuutähteen korjuukerta vaikuttaa hyvin vähän maan orgaanisen aineen määrään”
Puuki, voitko kertoa perustuuko väitteesi ” Hakkuutähde vaikuttaa siis lannoitusvaikutuksensa lisäksi pieneliötoiminnan vilkastumisen avulla ravinteiden käyttökelpoisuuteen” vain maalais/kaupunkilaisjärkeesi vai ihan oikeaan tutkimustulokseen?
Aika vähän enää tehdään kokopuukorjuuta niin että oksat, neulaset ja lehdetkin korjataan kuviolta pois. Tällaisilla kohteilla ongelmat ovat hoitamattomuuden takia niin isoja, että mahdollinen ravinnehävikki ei siinä paljoa paina. Jos korjataan karsittua rankaa, niin ravinteita ei kuviolta juurikaan pois kulkeudu. Sitkeässä istuu sekin usko, että taimikonhoito on lannoitusta sillä perusteella että lehdet ja rangat jää kuviolle. No ei ole. Jos kantaa naapurikuvion risut toiselle kuviolle, niin se varmaan teoriassa on lannoittamista. Mitähän sitä vaikkapa hehtaarin taimikonharvennuksen maahan kaadetun puun ravinnemäärät ovat? Veikkaan että tärkeintä ravinnetta eli typpeä kertyy jopa 1-2kg/ha ja booria muutama gramma.
Lannoitusmääristä vielä sen verran, että asiaa on ihan tutkittukin ja vieläpä tarkkaan. Typpilannoituksessa jokainen typpikilo lisää N 100kg/ha tason päälle tuo suunnilleen saman suuruisen kasvunlisäyksen. Maalevityksessä lannoittamalla tuotetun puun yksikkökustannus laskee kun nostaa N 200kg/ha tasolle. Tämä sillä edellytyksellä, että levitys hoituu samalla €/ha taksalla ja mahdollinen metsäpalveluorganisaation palkkio on myös €/ha kiinteä. Tämän takia tavoittelen aina tuota N 200kg/ha määrää. Kokemusta on siitä, että jos määrästä tinkii niin se jää vain harmittamaan