Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Anneli kirjoitti ”Monimuotoisuudella on myös takaisinkytkentöjä kasvuun ja tuhoriskien hallintaan kuten Gla ehkä tarkoitti. Lisäksi on markkinariski jos siitä ei huolehdita. Mykorritsasieni on tarpeen puun parhaaseen kasvuun. Kaarnakuoriaistuho voi estyä, jos metsikössä tai alueella on tuhoa hillitsevä monimuotoinen sekametsä eikä yksipuolinen kuusikko jossa jokainen puu on kuoriaisten mieleen.”
Joitain pieniä takaisinkytkentöjä voi ollakin, mutta en ole löytänyt vakavasti otettavaa tutkimusnäyttöä tästä. Talousmetsämme, ne viljelymetsätkin, ovat kuitenkin hyvin luonnonmukaisia. Käytämme paikallisia puulajeja ja metsän ja metsämaan prosessit toimivat jokseenkin niinkuin ne toimivat boreaalisessa luonnonmetsässä. Mykorritsasienet ovat tärkeä, tutkimus kuitenkin kertoo, että ne voivat hyvin ja niitä on muokatussa viljelymetsässä yhtä paljon kuin luononmetsässä. Sienilajien määrien suhteissa on pieniä eroja, mutta tällä ei ole havaittu olevan vaikutusta metsien kasvuun ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kaarnakuoriaistuhojen ehkäisy monimuotoisuutta lisäämällä on myös väite jolle ei löydy tutkimuksesta tukea ellei oikea puulaji oikealle paikalle periaatetta katsota monimuotoisuuden lisäämiseksi. Paljon esitetään väitteitä siitä, että metsätalouden ”laajaperäistäminen” parantaisi taoousmetsien ”resilienssiä”, no tälle ei löydy mittauksiin perustuvasta tutkimustiedosta tukea eikä käytännön kokemukset tällaista tue. Jos varttunut liian kuivalla paikalla kasvava kuusikko (tarpeettomasti) harvennetaan, niin seurauksena on kirjanpainajan tuhoja aivan siitä riippumatta kuinka monimuotoista metsää viereisillä kuvioilla on.
Varovaisuusperiaatteella voi perustella ja perustellaankin kaikenlaista, ääritapauksissa jopa sitä, että metsien talouskäyttö pitäisi kokonaan lopettaa.
Pieni sivuhuomio, jos Jonnen salkusta löytyy tila josta on maksettu korkea hinta siitä johtuen, että tila on ollut puustoinen ja se on myöhemmin hakattu kattavasti, niin on mahdollisuus tehdä jopa myyntitappiota myymällä kyseinen tila vaikka metsävähennys tuloutuukin. Ensi vuonna tappion teko on hitusen vaikeampaa kun metsävähenns nousee 75 prosenttiin.
Eli jos kovasti ahdistaa metsävähennyksen tuloutus, niin kannattaa katsoa sitä salkkua ja tehdä päätöksiä. Pohjineen myynti voi olla sitten edelleen ihan käypäinen ratkaisu sitä mukaa kun tulee 10 vuoden omistusaika täyteen ja pääsee käyttämään hankintameno-olettamaa. Jos kantohintojen korjausliike onnistuu kattavasti, niin on mielenkiintoista nähdä mitkä ovat sen vaikutukset ovat metsätilamarkkinaan. Varmaankin tiloja tulee myyntiin, mutta ostajat ovat kriittisempi? Toisaalta riittää kun on se yksi ostaja joka tarjoaa ”vanhan hinnan”, kauanko näitä ostajia riittää? Toisaalta iso osa myyjistä jää odottamaan, että tilasta saa sen ”vanhan hinnan”? Vanha hinta tässä tapauksessa se mitä maksettiin 2020-2024 noin suunnilleen.
Saattohoidosta sen verran, että jos painopisteen kääntää tulouttamiseen, niin uudistamisesta ei ehkä kannata kokonaan luopua. Vaihtaa vain edullsimpiin menetelmiin. Jättää rauduskoivuja säästöpuiksi ja äestää kuviot. Jos on selkeästi männynmaata niin ei konekylvö nyt mikään ihan mahdoton investointi ole. Tekee sitten tai on tekemättä raivauksia.
Solon manuaalista kalvopumpullista reppuruiskua olen käyttänyt ja laimentanut suhteessa Trico 2 litraa / vesi 8 litraa. Ei tuki suutinta, juoksee lähes kuin vesi ja tuntuu toimivan hyvin istutuskoivikossa. Alueella vahva hirvikanta uuden tielinjan ja riista-aidan seurauksena. Riittää estämään istutuskoivujen syönnin tämä laimennettu liuos rangalle roiskaistuna. Aika suurpiirteisesti käsittelen.
Liian karun kasvupaikan kuusikoita on tietysti monenlaisia ja moneen lähtöön. Jos ollaan kasvupaikalla, jolla kuivuus ei ole ensisijainen syy kuusten heikkoon kasvuun vaan typen niukkyys, niin typpilannoitus voi olla erittäin kannattavaa verrattuna vaihtoehtoon jossa kuuset hakataan kuituna ja laihoina tukkeina pinoon ja aloitetaan alusta viljelmällä mänty. Usein nämä ovat kohteita, jotka ovat ensiharvennukseen kasvaneet kohtuullisen hyvin, mutta sitten kasvu vain pysähtyy tukkikynnykselle. Jos lannoituksen voimalla saadaan tukkiprosentti nousemaan 20 -> 60 prosenttiin kohtuullisessa ajassa, niin onhan se erittäin kannattavaa. Potentiaalisten kohteiden tunnistaminen vaatii tietysti kokemusta ja ammattitaitoa. Ja jos viitseliäisyyttä on, niin asiaa voi testatakin perustamalla pari koealaa edustaviin kohtiin. Parin täyden kasvukauden jälkeen jo näkee miten puusto reagoi.
Turhan laihalla pohjalla kasvavat kuusikot ovat metsävaratiedossa yleensä mustikkatyyppiä. Nämä tulisi harventaa pienenpään pohjapinta-alaan kuin harvennusmalli näyttää, vt-männikön malli toimii paremmin ja mieluummin mallin ala-raja. Käytännössä käy usein päinvastoin, kun kuuset ovat laihoja niin runkoluku jää hyvää mt-pohjaa korkeammaksikin. Voi olla, että ajoissa tehty yhden harvennuksen mallikin voisi toimia, suoraan vaan 6–700kpl/ha asentoon siis (lakirajalle). Harvaltahan se sitten näyttää, mutta tällaisissa se toinenkin harvennus on helposti puhdas kuituharvennus. Siihen sitten muutaman vuoden kuluttua N 150kg/ha ja ehkä toisto. Kun kohtuullinen tukkiosuus on saavutettu niin pinoon ja mäntyä tilalle.
Useita kohteita ollut itselläkin vuosien varrella, palstat reilusti alle 200m asemassa. Minkäänlaisia tuhoja ei ole kohdalleni osunut, mutta uskon kyllä, että niinkin voi käydä. Kohteet olleet pääosin heikompia mt-pohjia. OMT kuvioitakin olen lannoittanut, sellaisia joissa boorinpuutosta. Metsän NP 600kg/ha tarkoittaa 1,8kg booria hehtaarille. Se on jo normi boorilannoituksen annos. Joku yksittäinen parin tukin mitoissa ollut pieni varputurvekangaskuvio on saanut 600kg Pellon Y3 (NPK 23-3-8) ja reaktio on ollut erittäin voimakas.
Tämä tavanomainen lupaus, 15-20m3 lisäkasvua 150kg typellä, on tietysti tutkimuksiin perustuva keskiarvo. Karumman pään mt-kuusikoissa voi saada reippaasti enemmänkin, mutta ei varmaankaan aina. Puustopääomaa täytyy toki olla tarpeeksi jo ennen lannoitusta.
Typpilannoitusta on tutkittu paljon myös annostuksen osalta. 150-200kg/ha (siis typpeä hehtaarille) välillä lannoitusvaste nousee lineaarisesti, jokaisella lisäkilolla 150kg päälle saa samansuuruisen lisäkasvun. 200kg jälkeen alkaa taittumaan niin että hyötysuhde alkaa laskea. Lannoitusvaikutuksen kestoon typen määrä ei vaikuta.
Kyllä osaa, harvennus kannattaa tehdä latvusten ja hieman puumarkkinankin ehdoilla eikä murehtia sitä, että lannoitusvaikutus on vielä ”kesken”. Jäävä puusto kyllä hyödyntää sen mitä jäljellä vielä on hakkuutähteen ravinteetkin menevät kiertoon. Tämän edellytys toki on, että ei ole harvennettu liian harvaksi.
Metsäsuunnitelma on ihan hyvä pohja/perustieto, mutta niissä kuten metsään.fi:ssäkin metsäkuviota kasvatetaan kasvumallien mukaan. Ne taas ovat hyvin keskiarvoistavia joshtuen siitä, että metsätyyppiluokitus on hyvin karkea. Ja tyypitys voi olla muinaisen veroluokituksen aikainen eikä vastaa todellisuutta. Mustikkatyyppi hyvä esimerkki tästä. Keski-Suomessa 50v, 200m3/ha MT-kuusikon kasvu on esim. 7,4m3/ha vuodessa. Todellisuudessa y k s i t t ä i s e l l ä kuviolla kasvu voi olla reippaasti vähemmän, vaikka 4m3/ha tai reippaasti enemmän vaikka 14m3/ha vuodessa kun kuvio on todellisuudessa lähellä omt:tä.
Jos haluaa optimoida tai edes suunnilleen tietää mikä on järkevää, niin kyllä sitä kasvau kannattaa koittaa selvittää maastossa mittaamalla ja ”aistimalla”. Kovakasvuisen kuusikon kyllä erottaa kitukuusikosta silmälläkin jos silmä on kehittynyt. Sitten pitää vaan miettiä onko kasvu riittävän kova oman tuottotavoitteen näkökulmasta.
Kustannukset, vaiva ja stressi tippuvat murto-osaan jos hyväksyy sen, että poltto tehdään talvella. Hakkuun osalta pyytää, että polettavaan kohteeseen ladataan riittävästi hakkuutähdettä. Muutaman kymmenen rungon ryhmään tarvitaan useampi pakettiauton kokoinen hakkuutähdekasa. Ihan pienet nökköset eivät riitä kesälläkään. Sitten vaan tuleen koko systeemi vaikka uudenvuoden juhlistamiseksi. Aivan kaikkia monimuotoisuushyötyjä ei varmaan saavuteta, hyönteiset eivät talvella liiku, mutta kokonaisuutena luontopositiivinen teko kun hiiltynyttä puuta kertyy reippaasti.
Onko suorittavalla kokemusta kaatavasta ja karsivasta joukkokäsittelykourasta? Sellaisen lisävarustelun saa vaikka Ponssen H6 kouraan. Sellaisilla korjataan karsittua energiarankaa ja kuitupuuta. Ja tukkia tietysti mutta joukkokäsittely laitetaan vain pois päältä. Kantokäsittely normaalisti.
Mitä noita nettivideoita katsoo, niin toimiva menetelmä. Nopeuttaa korjuuta männiköissä melkoisesti. Sopii Visakallon kylvömänniköihin erittäin hyvin, eikö?