Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Iron Manin purkaukseen kantaa ottamatta kiinnostaisi tietää mihin Anton perustaa tämän väitteensä:
”Haapa on ainoa puulajimme, joka pystyy palauttamaan erityisesti männynjuurikäävän kiertoon palauttamien havupuiden jälkeen maan kasvukelpoisuuden. Männynjuurikääpä on tuossa kierrossa viimeinen lenkki ja haapa ensimmäinen. ”
Tarjoaako Anton hybridihaapaa seuraavaksi puulajiksi tyvitervasmänniköihin? Eli siis CT ja VT pohjille karkeille vettä hyvin läpäiseville kivennäismaille? Kuulostaa täysin utopistiselta jota se myös on. Antonin logiikka menee vissiin niin, että kun ehdottaa haapaa näille alueille puulajilksi ja samalla toteaa sen olevan mahdotonta liian suuren hirvikannan takia, niin tästä saa taas yhden argumentin lisää hirvikeskusteluun vaikka kyseisen puulajin viljely männyn pohjilla ei muutoinkaan ole järkevää. Sama kun ehdottaisi eukaliptusta tyvitervasmänniköiden seuraavaksi puulajiksi.
Toivon siis jonkinlaista suhteellisuuden tajua ettei mene taas kerran puurot ja vellit totaalisesti sekaisin.
Kontortan kasvatus on tulossa uudestaan muotiin Ruotsissa yhtiöiden metsissä, eli sen tuotos lienee kuitufirmojen mielestä kuitenkin houkuttelevalla tasolla vaikka Suomessa asiasta ei innostuneita ollakaan. Siemenalkuperällä on tosiaan iso merkitys ja onko sitten niin, että kontorta maistuu hirvelle kuitenkin mäntyä huonommin? Hirviongelmahan on Ruotsissa vielä pari kertaluokkaa isompi kuin Suomessa.
Nuorena harvana ja varttuneempana tiukemmassa sanoisin minä.
Tärkeintä tuhojen keston kannalta on kasvattaa kuusikkoa nuorena verraten harvana. Istutustiheys on joskus 2000kpl/ha ja jos se hyvin onnistuu, niin lähes kaikki kuuset vakiintuvat. Seuraava toimenpide on pitää runkoluku maz 2000kpl tasossa. Siitä kun sitten ensiharvennuksen tekee, niin se on puolet runkoluvusta pois.
Aivan sama juttu jos vakiintuneita kuusentaimia on vaikkapa 1400kpl/ha. Siihen voi muutama kymmenen lehtipuuta jättää joukkoon, mutta pääsääntönä kannattaa pitää 1400-1500kpl/ha tiheys ensiharvennuksen asti. Ensiharvennus on samalla ainoa harvennus ja runkoluku harvennuksen jälkeen 700-750kpl/ha. Sahalan malli siis.
On aivan tarpeetonta tiputtaa kuusikon runkoluku alle 700kpl/ha. Suosituksissa puhutaan vartuneiden kuusikoiden kohdalla jopa alle 400kpl/ha runkoluvuista. Se on mielestäni liian vähän lähes aina. Ehkä jotkut karumpien kasvupaikkojen kuusikot voivat hyötyä erityisen harvasta kasvuasennosta. OMT ja MT pohjilla kuusikkoa ei kannata alle 700kpl/ha tiheyteen harventaa.
Manuaalisesti kasvu% seuraavalle 5v kaudelle?
9/360=2,5%
Mottimäärä on se sama 9 per vuosi.
Voi se olla hiukan suurempikin, isommalla puustopääomalla kuutiokasvua kertyy mahdollisesti enemmän. Näillä lähtötiedoilla ei parempaan arvioon kuitenkaan pääse. Tarvittaisiin ainakin seuraavat tiedot:
syntytapa (luontainen vai viljelty)
Rakenne (yksijaksoinen vai monirakenteinen)
sijainti (pitäjä ja korkeus merenpinnasta)
kasvupaikka (lehto, omt, mt…?, kivennäismaa vai turvekangas?)
puulajit (kuinka iso sekoitus on muita puulajeja)
Aikaisempi käsittely (harvennusvuosi ja voimakkuus)
Lannoitus (lannoitusvuosi ja määrä typpi kg/ha)Lisäksi kuvio pitäisi päästä näkemään…
Puulajin vaihtoa näissä räkämänty ja mutkamäntytilanteissa kannattaa miettiä kaksi kertaa. Mielestäni se tulee kyseeseen todella harvoin ja aivan poikkeustapauksissa. Suorittavan kuvissa en nähnyt sille aihetta olevan. Toivottomia tilanteita ovat lähinnä totaalisen vinoon istutetut keinutuolimänniköt. Sellaisia ei enää pottitaimien aikana tule. Lievästä hirvensyönnistä mänty toipuu vaikka metsänomistajaa kyllä vatuttaa. En missään nimessa halua puolustella ylitiheää hirvikantaa. Mielestäni oikea talvikanta olisi alle 30000 yksilöä.
Mutta siis jos kyseessä on männikkö, jossa mäntyjen latvusten osalta on mahdollisuudet jatkaa kasvatusta, niin minä en mutkaisuudesta olisi huolissani vaikka se harmittaisikin. Männyt ovat kuitenkin dramaattisesti edellä alikasvoskuusia ja männyistä kannattaa reippaasti harventamalla kasvattaa niin järeitä kuin mahdollista. Järeys korjaa laatuakin ja ne voi myydä integraateille tukin hinnalla aikanaan. Tietysti reipas harventaminen on vaikeaa jos lähtötilanne on viidakko. silloin täytyy vain tehdä harvennukset useammassa otteessa.
Tuhkalannoituksessa ei tavaran riittävyyden suhteen ole ongelmaa eikä toteutuskaan ole ongelma. Ongelma on siinä, että ”tuhkan tuottajilla” on tarve päästä tavarastaan eroon ja focus ei ole metsään menevissä ravinteista (fosforia kg/ha ja kaliumia kg/ha). Metsänomistajalle hehtaarille saatavat ravinnemäärät ovat kuitenkin keskeisin asia levitystasaisuuden lisäksi. Kannattaa siis olla tarkkana siinä mitä oikeasti saa. ”Laitetaan 5 tonnia /ha” ei kerro vielä mitään.
Suometsän kasvatusketjuista vielä omia, ehkä vääriä, mielipiteitä.
Turvemaalla operointi on kaikella tapaa hankalampaa ja kalliimpaa kuin kivennäismaalla. jos tavoitteena on paras taloudellinen tulos, niin erityisesti turvemailla kannattaa pyrkiä kiertoajan lyhentämiseen. Yhden harvennuksen pitää pääsääntöisesti riittää. Tämä tarkoittaa sitä, että kun harvennetaan, niin harvennetaan reippaasti. Samalla tulisi kuitenkin, jos mahdollista, varmistaa se, että harvennuksen takia/sen jälkeen ei jouduta kunnostus ojittamaan sen takia, että haihdunta ei riitä kuivatukseen. Pääsääntöisesti kaikki yli 200mottia ennen harvennusta puustot pitävät pohjaveden riittävän alhaalla vaikka ojat olisivat kasvaneet täysin umpeen. Eli siis mieluummin raju raivaus nyt, terveyslannoitus (jos tarpeen) ja 10 vuoden lepo. Harvennus sitten kun puustoa on niin paljon, että jäljelle jää +150mottia. Kunnostusojitukselta vesistövaikutuksineen voidaan kokonaan välttyä. Turvemailla kannattaa myös tyytyä alhaisempaan järeyteen kuin kivennäismailla. Aivan liikaa edelleenkin toimitaan niin, että katse käännetään ojiin ja todetaan niiden olevan tukossa. Sitten tehdään kannattamaton harvennus ja ojatkin joudutaan perkaamaan. Ja sitten jätetään vielä tarpeellinen terveyslannoitus tekemättä. Tarpeellinen lannoitus tarkoittaa usein vain kaliumin lisäystä. Mitään lannoitusta turvemailla ei kannata tehdä jos on ilmeistä, että puusto saavuttaa uudistamisläpimitan seuraavan 10v aikana. Hulluinta hommaa on kunnostusojitta ja lannoittaa ja sitten lyödä nurin 10v päästä.Monenlaista tuhkaa on tosiaan tarjolla myös teknisen laatunsa suhteen. Niin sanottua itsekovetettua tai irtotuhkaa ei kannata käyttää. Niillä valtaosa tavarasta jää käytännössä ajouralle vaikka valkealla hangella näyttää että levitys olisi tasainen. Tuhkan pitää siis ehdottomasti olla rakeistettua, jotta levitystasaisuus on hyväksyttävää tasoa. Näistä asioista on runsaasti tutkimustietoa, mutta jostain syystä tuhkan palauttaminen metsään tuntuu olevan se pääasia. Metsänomistajan saamasta todellisesta hyödystä ei niin paljoa kiinnostusta ole.
Hyvä että tällainen palsta on olemassa kun tarvetta tuntuu olevan. Ravinneasiat eivät palstalaisilla tunnu olevan hallinnassa. Harrastelija pohdiskelee tuhkalannoituksen tekemistä puhtaalla kivennäismaalla. Hiesu ja savimaita. No siellä ei tuhkalla saada minkäänlaista lisäkasvua. Onneksi kasvu ei kuitenkaan sentään laskekaan, ainakaan merkittävästi. Kivennäismailla lisäkasvun tuo typpi ja boori. Toinen erikoinen juttu tässä ketjussa on se, että puhutaan vain tuhkan määrästä eikä lainkaan ravinteista. jos PK lannoitus on tarpeen, niin fosforia pitäisi laittaa 40kg/ha ja kaliumia 70-80kg/ha, jotta toivottu pitkäkestoinen vaikutus saavutetaan. Turve ja turve/puu tuhkilla käyttömäärää täytyy nostaa jopa 20tn/ha tasolle jotta varsinkin kaliumia tulee riittävästi. Kaikenlaista tuhkaa alkaa olla tarjolla, mutta jos metsänomistaja maksaa tuhkasta ja levityksestä täyden hinnan, niin olennaista on, että ravinteita saadaan tavoiteltu määrä. Tämä ei niinkään kiinnosta tuhkan tuottajia, varsinkaan sellaisia joiden tuhka on pääasiassa turvetuhkaa. Olkaa siis tarkkana tässä. Itse toimisin joka tapauksessa niin, että ottaisin metsään toimitetusta tuhkakasasta näytteen ja teettäisin siitä analyysin. Toinen erikoinen juttu on se, että lainkaan ei pohdita sitä mitä ravinteita suometsä paremmin kasvaakseen todella tarvitsee. Aikaisemmin peruslannoitetuissa suometsissä lannoitustarvetta ei ole ehkä lainkaan ja jos onkin , niin tyypillisesti vain kalium lisäyksellä saadaan kasvuvastetta. Jos näin on, niin lannoitukseksi riittää Kaliumsuola 150kg/ha jonka kustannus on luokkaa 100€/ha. Ylipäätään euroa/tonni hinnoittelua ei tulisi lainkaan käyttää. Metsänomistajalle oikea tapa olisi euroa per fosforikilo ja euroa per kaliumkilo.
Siitä ei taida kunnon tutkimustietoa olla, että kuinka iso riski kuusen viljely juurikäävän saastuttanalle kuviolle on. Ei ole edes kunnon toimintaohjeita ainakaan niin laajalti tarjottu, että omaan mieleeni olisi iskostunut. Kuinka monta prosenttia päätehakkuun runkoluvusta tai tukkiosuudesta kun on tyvilahoa, niin erityisesti suositellaan koivulle uudistamista.
Siitäkään ei tietoa ole kunnolla tarjolla kuinka suuri riski on hyvinkin saastuneella kuviolla jos kannot kuitenkin nostetaan ja seuraava kuusisukupolvi pyritään kasvattamaan alle 50v kiertoajalla ja yhdellä harvennuksella.
Lahoakin on monenlaista ja kaikki ei ole juurikääpää.
Nykyisellään en epäröi kuusta viljellä minnekään jos maapohja on kuuselle suotuisa. Anton saa sitten touhuta ja messuta omalla mallillaan.
Em. ei tarkoita kuitenkaan sitä ettenkö ottaisi juurikääpä ongelmaa todesta ja pitäisi istä vakavana ongelmana. Kuusikot harvennan oikean talven aikana ja poikkeustapauksissa kuivina kesinä kantokäsittelystä huolehtien.