Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ja tuossa pitäisi ennakkoraivajan ja konekuskin ajatella samallalailla ja ajourat suunnitella ehdottomasti ennakkoon, ilman ennakkoraivuuta jatkuvan kasvatuksen hakkuu on entistä haastavampaa ja vaurioituneita puita jää helposti levittämään juurikääpää. Valitettavasti oikein tehty hakkuukaan ei poista olemassa olevaa maanousemaa jätettävistä puista. Neuvojan pitäisi siis tietää millä kuviolla on maannousemaa ja millä ei, ei ainakaan minulta onnistu muutakuin ottamalla näyte tyvestä, esim ikäkairalla, mutta huonolla tuurilla sekin menee ohi lahotäplästä, pitäisi oikeastaan kaadella puita eri puolilta kuviota ja tarkistaa maannouseman kattavuus. On niin karu esimerkki yhdeltä tilalta tuosta jatkuvankasvatksen maannouseman kattavuudesta, että en takuulla ala Etelä-Suomessa kasvatella muutakuin korkeintaan koivujen alla kuusia ja nekin nopeaan avohakkuuseen.
Aika paljon on Mhy tehnyt kuitupinoja Österbottenin alueella ja laivaan menee tietysti osa. Ruotsin puolella samanlaiset kompeet, ostetaan naapurista vähän kalliimmalla, että ei tarvi alkaa kilpailemaan päämarkkina-alueella hinnalla. Ruotsissa jäi viimeisin sellutehtaan laajennus suunnitteluasteelle, kun puuta ei ole tarpeeksi, meillä sitä vielä on kuitupuuta. Taitaa ongelma olla se, että tukkipuulle ei ole tarpeeksi käyttöä ja kuitupuun hankkiminen ilman mukana tulevia ylimääräisiä tukkipuita ei onnistu. Pitäisi tulla joku isompi aasialainen toimija tuonne kotimaan sahapuolellekin, vaikka ihan vain rahapussin ja lopputuotteiden asiakkuuksien kanssa.
Kyllä metsäyhtiötkin kasvattavat kuitenkin alikasvoksesta tilaisuuden tullen kuitua, joka taitaakin olla niille lähes yhtä arvokasta kuin tukki. Metsäfirman metsänkäsittely on optimoitu erilailla, kuin monen metsäsijoittajan. Metsäfirma tarvitsee ensisijaisesti kuitupuuta omille sellutehtaille, tukkia toki tarvitaan ja se on himpun arvokkaampaakin heille, mutta ei niin kuin metsänomistajalle, jolla tukki on kolme kertaa arvokkaampaa kuin kuitu ja tämä muuttaa ainakin harvennusten optimaalisia ajankohtia. Eli kun metsäfirma saa ensiharvennuksesta 100 mottia, on firma toiminut omin tarpeidensa johdosta optimaalisesti, kun metsänomistajalle tuollainen ”myöhäinen” ensiharvennus on tavallaan tappiollinen koska tukkipuunosuutta teurastetaan paljon kuiduksi.
Toistan itseäni. Jossain päästään 80 vuoden kierrolla optimaalisesti onnistuen 8000 euron päätehakkuutuloon. Miten tätä verrataan 60 vuodessa saatuun 30000 euron tuloon? Ei ole mitään järkeä yrittää mahdollisimman hyvää tuottoa samoilla konsteilla, kun se ei ole mitenkään mahdollista. Puolet Suomesta kärsii maannousemasta ja siellä jaksollinen kasvatus tuottaa oikeilla ajoituksilla ja omatoimisuudella rehevillä pohjilla vähintään 4%, mieluummin 6% ja toinen puoli Suomesta sitten taas ei tuota mitenkään viljelemällä 3% kovempaa tuottoa ja maannousemaa ei ole.
Sitä tilastoissa näkyvää hintaa pidetään alhaalla kaikin mahdollisin keinoin. Tehdään tosiaan vaikka tietä myyjän tiluksille, jos sillä saadaan puunhinta pysymään kuosissa. Jos puuta ei saada listahinnalla jollakin ostoalueella, kuljetetaan puuta kauempaa, jopa merten yli, mutta ainakin muutaman sadan kilometrin päästä kotimaasta. Jollakin puuta ostavalla firmalla on omia metsiäkin, hankkivat jopa lisää tehtaidensa ympäriltä. Jollakin firmalla kauppakirjan kuitupuunhinta voi parhaimmillaan nousta lisien ja bonusten avulla yli 50%, kun puuta on paljon ja ne ovat aina kaukokuljetettavissa ja tässä ei ole mukana mitään kytkykauppaa, vaan euroina kauppakirjan hinnanpäälle 50%.
Miksi sellufirman kannattaa hankkia metsiä, no sitä voi miettiä mikä merkitys hintakontrollilla on, kun katsoo vuotuista sellutehtaiden puun kulutusta, ei ole kyse siitä kannattaako, vaan kuinka paljon kannattaa. Oman metsän kuitupuu saa olla 5 euroa kalliimpaa tehtaan portilla ja se on vielä hurjan halpaa ja sillä se tilanne rauhoittuu kun ei tarvi kysellä asiakkailta puiden perään tai tuoda paljon kalliimpia kuitupuita merten takaa. Ja onhan noita tukkejakin ajettu taas sellukattilaan. Josta sitten voidaan miettiä, miten tuo puutavaralajien määrien epäsuhta vaikuttaa katkontaan tai ensiharvennusten myöhäistämisiin.
Oli viime syksynä tuo uusi saha ja vanha varalla ja selkeä ero oli kulutuksessa ja nyt uudempi saha on alkanut myös kuluttamaan yhtälailla kuin tuo vanhempi. Välillä uutta Strandin terää ja välillä vanhaa hyvin teroitettua ja vanhassa takuulla hyvä terä. Kyllä sen huomaa, kun työkseen sahaa, milloin kulutus kasvaa. Sahaan lähes aina tankin loppuun ja jos se kesti 5 kuukautta aina selkeästi yli tunnin ja nyt jopa välillä alle tunnin, niin sahassa on jotain muuttunut. Tarkistin tankinkin, että ei jäänyt bensaa sinne. Ja tosiaan 4,5 litraa menee nyt normipäivänä, siitäkin sen kulutuksen havaitsee.
Poikkeaa se puukauppa siinä monesta muusta, että ostetaan vaikka huonojakin leimikoita halvalla ja pienellä tappiolla, kunhan vaan säilyy alhainen puunhinta omalla päähankinta-alueella. Mites se kilpailu toimii, kun puunostaja laittaa välillä samaan jalostustuuttiin 60 eurolla ostetut tukit ja 12 eurolla ostetut kuidut. Jalostustuutti = sellutehdas.
