Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Tuli vähän liioiteltua äsken, kolme ja puoli kuukautta on enää takuuaikaa tuossa uudessa sahassa, eli reilu 8 kuukautta sahattu, poislukien 3 kuukauden talvi. Mutta tosiaan ammattikäytössä parivuotta ollut raivuri voi olla tosi paljon sahattu ja kannattaisi ne käyttötunnit pyytää sieltä tietokoneelta nähtäväksi.
Stihlilä on hieman pitempiputkinen 460 raivuri, tuotemerkissä on ”L” joukossa ja tarkoittaa ”long” eli pitkä. Ja tosiaan jos on raivurin ostajalla lähelle 2 metriä tai jopa yli pituutta, ei lyhytputkista mielestäni kannata ostaa, huonolla tuurilla lyhenee raivaaja.
Mulla on nyt kaksi uutena hankittua 460 stihliä ja molemmilla sahattu reilu 700 tuntia. Aluksi kumpikin vei bensaa siten että tankki kesti keskimäärin tunnin ja vartin. Nyt kun ovat ”sisäänajettuja” niin minkäänlaisella kuviolla ei pääse paljon tuntia pitempään. On kalibroitu ja vaihdettu ilmanputsari ja puhdistettu sylinterin rivat vähintään kerta viikkoon, mutta ei auta kulutukseen. Ei tuo paljon haittaa, mutta 6 tankkia päivässä tekee kuitenkin 4,5 litraa, kun ennen meni 3,5 litraa. Eikö noilla kuitenkin 1500 tuntia pitäisi pystyä sahaamaan, uudemassakin on vielä puolivuotta takuuta jäljellä, eikä mitään remonttia ole tarvinnut tehdä, onkin hauska nähdä jos kone leviää takuuajan lopussa, että mitä ukko tuumaa kun on sahattu takuuaikana reilusti yli 1000 tuntia, senhän ne näkee. Tuo kalibrointikin on tehty muutes perustyyliin lisäksi viimeksi niin että kolmioasennossa se 1,5 minuuttia ja virta pois, käyntiin ja 30 sek. täysillä kierroksilla 5 sek tyhjäkäyntiä ja tämä ruletti kolme kertaa, ihan samanlainen pyssy se on senkin jälkeen, tankilla saa olla tunnin välein. Niin ja pakoputki ei ole tukossa, senhän kuulisi ja tuntisikin kyllä.
Ihan Stihlin perusvaljailla on menty ja lantiovyötä pitää kiristellä kesää kohti, kun vaatteita on vähempi. Oikein lämpösellä vaatetta vähän ja ainakin nuo tavalliset valjaat hiertää tietysti hartioita. Tuli viime vuonna jotain 150 ha raivaussahailtua, että on siinä noita perusvaljaita testattu helteessä ja tuiskussa ja mahakin oli kerran tiellä, kun kaaduin tiellä mahalleen.
Stihlin raivuria sahataan kaasu pohjassa risun kohdalla ja kaasu vivun voi laskea nollille vain lyhyeksi hetkeksi, ellei ole sitten ihan avointa aluetta. Jos risua on pitemmän pätkän niin että kokoajan on terän edessä tavaraa, niin kaasu pohjassa 2 sekuntia ja vipu ylös muutamaksi sekunnin kymmenykseksi ja taas sama, kunnnes risupuska nurin ja pienen siirtymän aikana ehtii ehkä kerran lirpauttaa kaasua. Sitten kun on harvemmassa risuja, lirpauttaa kaasun pohjaan vain joka risulle, väliin tulee se vajaan sekunnin siirtymä, jolloin kaasu lasketaan nollille, mutta terä pyörii kokoajan, pitemmässä (usean sekunnin) siirtymässä lirputellaan kaasuvivulla, että kone pysyy äreänä.
Miten sillä Oleo macilla sahaaminen poikkeaa Stihlin lirputuksesta?
Capo hiihteli varmaan huoltokomppanjassa. Siellähän minäkin urheilin, eli juoksentelin pitkin metsiä tykistön kiusana. Maaliskuussa hiihdettiin puoleenväliin ja juostiin jo loppukuusta lyhyt paita päällä, banaanilaakson kevät tuli kuin veitsellä leikaten. Se on kun ei ole jäisiä järviä tai merta lähellä, niin tuulet ovat nopeasti miellyttävän lämpöisiä.
