Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Se on Suorittava porras sillein tuon tukin tuottamisen kanssa, että ensiharvennus pitäisi tehdä paljon aikaisemmin, jolloin enskassa kertymä ei tietystikään motomiehen näkökulmasta ole järkevä. Mutta jos kiertoajalla saadaan muutama sata runkoa enempi tukiksi, niin saa se hoitohakkuu ollakin se enska. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, aikaistettu enska tulo kasvaa korkoa ja 2 harvennus tukkitilineen tehdään jo melkein silloin kun motomiehen mielestä ensiharvennus on ajankohtainen.
Tietysti eri asia kun hirvensyömiä tai hoitamattomien taimikoiden puita hakataan, niitähän täällä on etupäässä.
Tuo on kyllä totta, että motohakkuussa poistuman määrällä on liian suuri painoarvo ja nimenomaan ensiharvennuksella. Harvennusta lykätään myöhemmäksi ja hakkuussa jäljelle jätetään vain 800 runkoa hehtaarille maksimissaan. Sitä voi jokainen mielessään laskeskella, mikä ero on sillä että kiertoajalla minimoidaan poistettavan kuidun määrää ja maksimoidaan tukkimäärää. Ja kun vielä tiedetään että firman moto ottaisi mieluusti tuon kuidun silloin kun se on kaikista halvinta, eli ensiharvennukselta mahdollisimman paljon.
Vasta tulin ennakkoraivuulta, missä oli puustoa 200 mottia hehtaarilla ja ensiharvennus oli tuleva toimenpide, eli varmaankin 13 euroa motille maksetaan 100 motin poistumalle. Jos enska tehtäisiin oikeaan aikaan (jopa 10 vuotta aiemmin) ja jätettäisiin se 1000 – 1200 runkoa pystyyn tasaisesti, enskassa lähtisi noin 40 mottia hehtaarilta ja seuraavassa harvennuksessa on tukkiprosentti noin 50%, jolloin mottihinta huomattavasti korkeampi suuremmalle osalle puuston kasvua ja halvimman kuitupuun myynnin osuus minimoitu.
Ei se ollut mikään metsätuhokemera, vaan vajaatuottoisen metsän uudistamiseen tarkoitettu kemera. Tuota kemeratukea käytettiin jopa väärin, eli hakattiin metsä vajaatuottoiseksi ja sitten jonkin ajan päästä tehtiin avohakkuu ja haettiin tuota kemeratuksea uudistamiskuluihin, kun päätehakkuun tulo alitti kemerakelpoisuuden rajan, oliko noin 2000 euroa/ha.
Jos vuodessa säästää 500 euroa sillä, että rakentaa uuden talon, niin koska se uusi talo maksaa itsensä takaisin, eli kannattaa asua vanhassa niin kauan kun se on muutoin järkevää, millään säästöllä ei uutta taloa voi perustella, vaikka säästäisi 2000 euroa vuodessa, niin tappioksi menee. Sama mietintä lämmitystavasta, jos joku lämmitysmuoto säästää vaikka 200 euroa ja lämmitystavan vaihto maksaa 5000 euroa, vaihdos tuskin kannattaa ennenkö vanha lämmitysmuoto on pakko vaihtaa. Eri asia on sitten mukavuus, käytännöllisyys tai kätevyys, mutta taloudellisesti usein uuden tekeminen ja vaihtaminen ei ole kannattavaa ennenkö vanha on loppuun kulunut.
Seitsemän mottia päivässä kun tekee ensiharvennusta ja ajattaa puut suht kapealla ajokoneella, korjuujälki on vähintään hyvä ja jää menojen jälkeen 70 euroa verovapaata tuloa/päivä. Ajoura on aina kapeampi kuin motohakkuussa ja mahdollisen kolhupuun voi poistaa ajon yhteydessä, harvoin kolhuja tulee kun tuttujen kanssa työskennellään.
Pitkää kuitua tehtäessä manuhakuussa voi helposti tehdä hiukan reilun 20 metrin ajouravälin ja ei tarvitse tyviä nostella, muutakuin uralta poispäin. Motolla jää automaattisesti max. 20 metrin uravälit, kun ei ylety ja eikä niitä kaikkia runkoja kauempaa näekään. Manuhakkuussa koko alue tasaisesti harvennettu, motohakkuussa usein ulottuman takalaita tiheä. Manuhakkuussa 10 metrin päästä uran laidasta puun poisto ei vaadi ylimääräistä työtä, enempi työllistää uralta tyvien nostelu uran sivuun. 5 metrin päässä uran laidasta oleva kasa on ajokoneelle parempi, kuin renkaan juuressa oleva kasa, kunhan puomille on tilansa ja pääsääntöisesti yhdeltä kohdalta ulottuu useammalle kasalle. Lisäksi manuhakkuussa pienimuotoinen ennakkoraivuu sujuu helposti (ilman sadattelua youtubessa) ja jälki silmään hyvä, kun ei räippiä jää törröttämään.
No lyhyen kuidun kanssa tietysti hiukka eri tilanne ajouravälin suhteen. Ja tosiaan nuo haamu-uran tekevät motot ovat kyllä näppäriä tasaisen harvennusjäljen suhteen ja varsinainen kantavuutta tarvitseva uraväli voi olla leveämpi.
Elokuvan kurja savotta oli Metsähallituksen työmaa. Päätalokin totesi että silloin oli ajanjakso, jolloin jätkä pistettiin kovan eteen. Eli kestikö tuota kurjuutta muutaman vuoden savotoilla. Kait Venäjälläkin tiesivät, miten Suomen valtio piti työväkeään orjina ja ajatteli, että Suomen valloittaminen on helppoa, kun suomalaiset ottavat valloittajat iloiten vastaan koska pääsevät irti orjuudesta.
Mutta tarkempi hoksanen älysi kyllä, että firman kuorintatyömaallakin Kalle pärjäsi tienesteissä ja firman uitoilla myös. Eli kohtelivatko firmat metsätyöntekijöitä enempi ihmisinä. Vai oliko sitten kuitenkin niinpäin, että osaavat pärjäsivät jotenkin hakkuutyössäkin ja taitamattomat eivät. Kallen hosuminen oli tietysti inhorealistista ja siitä saa vaikutelman että jopa päässä olisi jotain vikaa, elokuvasta saa sen kuvan, ettei työnteossa ollut minkäänlaista ajatusta. Kirjassa Päätalo piti kuitenkin itseään jonkinlaisena hakkuu miehenäkin ja justeerin päässä jopa erinomaisena. Oppiko Kalle sitten hakkuutyöhön vasta tuon kurjan talvisavotan jälkeen, kun pääsi isänsä kanssa savotalle, näin ainakin itse olen ymmärtänyt.
No itse en ole nähnyt jatkuvan kasvatuksen metsää, jota olisi kunnolla hoidettukin. Onhan noita ihmeellisyyksiä näkynyt, mutta kun raivaussahaa ei vissiin omisteta niin ei noita voi ostaa. En hahmota miten alkaisi perkaamaan, kun lähinnä harmittaa se kun piti lähteä ko. tilaa katsomaan ja tarjousta en edes ajattele. Varmaan jatkuvan kasvatuksen tilan voisi joku sijoittaja ostaakin, jos tilaa olisi hoidettu muullakin kuin monitoimikoneella, mutta sitä ihmettä ei tosiaan metsätiloja kierrellessä eteen ole tullut.
Sama tietysti jaksollisen kasvatuksen palstoilla, hirvien syömien ja hoitamattomien taimikoiden kohdalla, hintalapussa nälyy ja kovin montaa huonoa kuviota ei kestä katsella. Ja jos oikein isoa metsää on riukuuntunut ja mutkiintunut sekä alusta täynnä risua, niin eipä tuosta puuston hintaa kehtaa tarjota ja hylkään helposti koko palan jos näyttää että millään ei enää tukkipuuksi muutu tai että tuhoriski kasvaa harvennuksella. Kuitupuu avohakkuu ja uudistaminen ei houkuta, uudistaminenkin on oma riskinsä.
Tärkeintä siis hoitaa metsää, oli sitten kasvatusmalli mikä hyvänsä. En kuitenkaan ostaisi tilaa, joka on uhrattu kokonaan jatkuvaan kasvatukseen. Riskejä vältellen omilla oikea-aikaisilla ja oikeansuuntaisilla panostuksilla saa riittävän tuoton. Aina ei onnistu vaikka miten tekee ja toisten tekemä jatkuvan kasvatuksen hakkuu kuvio saattaa alkaa askarruttamaan liikaa. Mutta päästähän se asia on kiinni, jotkut klaaraavat nuokin kuviot varmaan helposti, mulla vaan ei riitä kapasiteetti. Jatkuva kasvatus pienimuotoisena harrastuksena itsellekin ok.
Tässä toteutuu sijoittamisen perimmäinen olemus, mitä kovempaan tuottoon pyrkii, sitä kovempi riski ja sitä enempi pitää olla ymmärrystä juuri ko. sijoituksesta. Jos ei tee mitään avohakkuun jälkeen, saa melko varmaan pienen tuoton mapohjalle, riski menettää rahojaan on kuitenkin myös pieni. Jos tekee huolellisesti jatkuvaa kasvatusta, eli valitsee kasvatettavia puita hyvissä ajoin sieltä pienemmistä puista ja teettää hakkuut huolella suunnitellen, saa teoriassa parasta tuottoa, mutta käytännössä riskit eskaloituvat pahimmillaan juurikäävän saastuttamaan maapohjaan ja erittäin huonoon tuottoon. Jaksollisessa kasvatuksessa sijoitetaan aluksi halutun puuston aikaansaamiseksi tietty summa ja sille summalle pystytään melko luotettavasti arvioimaan tuotto, riskejäkin on, mutta vähempi kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Jaksollinen kasvatus on toistaiseksi kaikille tuttu ja turvallinen menetelmä, jolloin hakkuiden suunnittelu ja ohjeistus ei vaadi suuria ponnisteluja, ns. varma valinta kohtuulliseen tuottoon.
Eli olisiko tuo jatkuvan kasvatuksen buumi jonkinlainen kupla. Kaikki haluavat oman metsänsä jatkuvan kasvatuksen unelma mustikkamaaksi toistuvilla tukkipuuharvennuksilla ja mainostetula parhaalla tuotolla. Toimii varmasti joissain tapauksissa jopa satoja vuosia, tuottaako enempi, ehkä ja tuskin aina. Kun ei osata, eikä haluta panostaa huolelliseen toteutukseen, niin edellytykset jatkuvan kasvatuksen mahdollisiin hyviin tuottoihin useinmiten jää hyödyntämättä ja pilataan pahimmillaan koko maapohja.
Tapion ohje on että jos turvepaksuus alle 30 cm, puusto ei juuri hyödy tuhkalannoituksesta. Käytännössä voi tietysti olla jossain kohteella toisinkin. Pienen kuvion tuhkalannoitus menee siinä samalla ja jos harvennat reippaasti, luulisi typpeäkin olevan sen jälkeen vähän aikaa riittävästi. Itse kuitenkin luottaisin Tapion ohjeeseen ja mittaisin ensin turvepaksuuden ennenkö alan tuhkaa levittämään, harvennus ja pohjan kuivatuksen varmistaminen ovat ensisijaiset toimenpiteet.
UPM:n omissa metsissä jätetään muistaakseni 10% lehtipuita jo taimikonhoidossa. Tietysti jos ollaan kuivalla kankaalla niin ei niitä lehtipuita välttämättä ole ja toinen on se että käsittääkseni kuusikon varhaisperkaus tehdään niin että lehtipuuta ei jätetä, jolloin voi lehtipuusekoitus jäädä aika pieneksi mikäli kuuset syrjäyttävät kaikki lehtipuut.
Ei FSC:n nykyiset kriteerit mitään älyttömiä uhrauksia vaadi, mutta mieluusti ei antaisi pahalle pikkurilliäkään. Toivioisin että FSC nähtäisiin jatkossa huonossa valossa, pelkkänä rahastuksena ja alettaisiin vaikka arvioimaan tuotteen alkuperän hyväksyntää sen mukaan, mistä raaka-aineet ovat peräisin, ilman mitään sertifikaatti järjestöjen rahastuksia, taitaa olla turha toive. Se on selvinnyt että sertifikaattien välillä on sota ja nyt yritetään jo mustamaalata FSC:tä, joka tämäntyylisessä informaatiosodassa on edelläkävijä.
