Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
No ei viitsinyt pitkälle tuota Sarkkisen tekstiä lukea: ”Aukko muokataan, viljellään ja lannoitetaan”, eli tuohon asti.
Nythän tilanne on hyvä, kuten täällä monet ovat jo todenneet, voi kasvattaa metsää melkein niinkuin haluaa, vaikka kasvulannoittaa heti istutuksen yhteydessä. Oikeastaan siitäkin ollaan samaamieltä, että jk soveltuu huonosti tuottaville alueille paremmin kuin hyvällä lämpösummalla oleville hyväkasvuisille aloille. Seteleiden repimistä on yrittää jk:ta 1300 lämpösumman omt pohjalla, eli alueilla, joissa kunnollinen talvikin on harvinaistunut. Toisaalta 900 lämpösumma-alueella omt-pohjallakin kannattaa käyttää luovuutta mahdollisuuksien mukaan.
Vasta raapaistiin parin hehtaarin aukko omt-pohjalle ja jätettiin vain erittäin harva hieskoivu suojuspuusto, näin siis 900 lämpösumma-alueella. Ja mitä sanoi paikallinen mti, oli sammaa mieltä, suojuspuiden määrä hehtaarille tuli kysyttäessä empimättä, eli menetelmä on käytössä ja löytyy kyllä Tapion ohjeistakin. Mainitsi myös, että kuusen istutus on tuhannen euron satsaus ja siten kannattavuus kyseenalainen. 80 vuoden kierrolla 8000 euron tili on jo erinomainen. Jk ei tullut kysymykseen, kun ns. välimallin puita ei ollut muuta kuin noita koivuja ja nyt sai sitten päätehakkuutilin. Tuolla ei maannousemaa ole, talvi jatkuu usein toukokuulle, puut ovat usein lyhyempiä, jolloin jk:n onnistuminen on mahdollista. Innoforilla olisi tuolla pohjoisemmassa paremmat edellytykset onnistua, pilaavat maineensa tekemällä lahokuusikoita etelässä, no ottahan se aikansa lahon eteneminen.
Se on justiinsa noin. Enskassa ei kannata odotella niitä 100 litran keskikokoja, kun silloin on jo pakko jättää susipuut pystyyn, kun muut eivät ole enää elinvoimaisia. Ensiharvennus riittävän ajoissa tuottaa parhaan tilin ja tuleehan siinä runkoko kohtuulliseksi, kun isoimmat rontit poistetaan, toki on yhden kuitupöllin puita osa, mutta sellaista se laatuharvennus on ensiharvennusvaiheessa. Tili tuostakin tulee ja kun tulee 5 vuotta aiemmin, voittaa hiukan koroissa ja metsän puut ovat pelkkiä tukkeja, eli kuitupuun osuus kiertoajan kasvusta pienenee.
Tuki on melkoinen, jos on kova puusto ja pääsee suojelemaan koko tilan, esim. puustonarvolla 20000 eur/ha tulisi 10 vuoden välein 7000 – 8000 euroa/ha, järjetöntä vai mitä. Metsätalouden harjoittaja suojelee mieluusti vain kohteet, joilla on suojeluarvoa, varmaan joku muu innostuu vaikka koko tilan suojeluun. Ja kyllä kun taloudellisesti ajattelee, kannattaa hakata aukoksi suojelukelvottomat ja suojella tämän jälkeen kaikki mahdollinen.
Minä uskon että vihreätkin ovat tämän asian hyväksyneet suurella innolla. Ja varmaan metsäkeskukselle tulee monenlaista hakemusta näiden osalta. Kodin ympärysten maiseman säilyttäminen yhteiskunnan tuella, on käsittämätöntä. Davisin tontin suojelu oli hyvä esimerkki, melki koko palsta suojeluun hakkuukypsää metsää, kiinteistövero on tuossa murusia, kts. esimerkki yllä. Ilmeisesti näitä omien palstojen suojelijoita pidetään varauksettomasti hyvinä ja pyyteettöminä ihmisinä, kolikon toista puolta ei haluta edes nähdä.
Suojelusopimuksen tai määräaikainen ympäristötukisopimuksen euromäärä lasketaan tilan ja suojelualueen puuston arvon mukaan. Omavastuuosuus on 4% sen kiinteistön puuston arvosta, jolla kohde sijaitsee ja ympäristötukea maksetaan kolmasosa tuosta erotuksesta. Esim. meillä oli yhden suojelukohteen arvot näin: kuvion hakkuuarvokorvaus 5500 euroa ja omavastuuosuus 3000 euroa, jolloin ympäristötuki 800 euroa. Suojelu on voimassa kymmmenen vuotta ja sitten vissiin tehdään uusi sopimus. Esimerkki pala on puronotko, jossa naapuritilat ovat myös suojelleet omat palansa ja kokonaisuus on siten järkevä ja vaikka en ympäristötukea saisikaan, tuo jää hakkaamatta.
En tiedä miten suhtautuisivat, jos kymmenen vuoden päästä ei uusi sopimusta, vaan lasauttaa aukeaksi lisää turvonneen metsän. Eli veikkaan että ainakin tarkistetaan luontoarvot huolella ennen hakkuuta. Tuo sopimushan kannattaisi ottaa joka kuviolle, mille sen vain saa ja hakata aukeaksi vasta kymmenen vuoden päästä. Tällaisesta sopimuksessa ei ole mainintaa, eli sallittua toistaiseksi?
Ei läheskään kaikki ostajat anna tukkilistoja. On kuulemma hankala saada listaa, ei tule edes kauppoja jos vaatii tukkilistaa. No on kai se hankalaa sellaista listaa antaa, jos 90% pölkyistä on kahta mittaa tai pikkutukin latvamitta on välillä 18 cm. Runkokohtainen katkontalista pitäisi olla pakollinen puukaupassa, se löytyisi motosta, siinä näkyisi myös systemaattiset rungonosien siirtymät, jolloin niitä ei tehtäisi.
Minusta tässä kauppatavassa ei ole mitään yhtäläisyyksiä esim. viljan tai lihakarjan myynnin kanssa, vilja on tasalaatuista, puutavaralajeja on kauppakirjalla useita. Kokonaismäärä on kuitenkin helpompi todentaa, puutavaralajien määrät on taas kiinni osin sattumien summasta ja tuossa voi ostaja vedättää tietoisestikin. Moto katkoo enimmäkseen annetulla ohjeella, jolloin rungossa oleva vika voi viedä huomattavan määrän tukkiainesta kuitupinoon, tai muita mittoja ei saa käyttää kuin muutaman prosentin verran, jolloin kuituun siirtyy tukkiosaa systemaattisesti. Ohjeen motolle lähettää erimies, kuin puukaupan ostaja, miksi tuo ohje on salainen, siinähän on kauppaan huomattavasti vaikuttavaa tietoa.
Eli, olet myymässä mersua ja on sovittu siitä ja sitten ostaja pättääkin että se oli muuten Pösö, tällaisen summan tästä saat ja siihen on tyytyminen.
Pitäisi olla lista, jossa joka runko pölkkyineen, että listasta mitään voisi päätellä. Kyllä minäkin saan tukkipölkyistä joiltain kumppaneilta listauksen, mutta siitä ei apteerauksen onnistumista näe mitenkään, tietysti jos tukkiprosentti on yli 80 niin ei voi pettynytkään olla.
Sahan raakki% ei kerro oikeastaan mitään. Kerran valvoin hakkuun viimeisen päälle ja tukki% saatiin korkealle, välillä mitattiin pölkkyjä ja soitettiin ostajalle ja tukkia alkoi syntyä. Leimikon lopuksi motokuski teki viimeisen tunnin aikana tarvittavat raakit, piti kuulemma joka leimikossa tietty määrä olla raakkia. Eli kuulemma tukkia menee aina kuituun ja raakkeja pitä tehdä siksi, että näyttää siltä että tukki on otettu tarkoin.
Riippuu paljon yhdistyksestä, saako oikeasti taloudellista hyötyä. Tässä näistä katkonnoista ollut puhetta, jos yhdistyksen korjuupalvelulla hyvä motokuski ja yhdistyksellä monta osoitetta puille, voi olla kannattavaa. Ja sama muokkausten ja taimien kanssa, aluekohtaisesti voi tulla parasta laatua ja jossain halvinta hintaa. Pitäisikin tehdä lista niistä yhdistyksistä, jotka tuottavat jäsenilleen selkeästi lisäarvoa ja sitten toinen lista niistä jotka ryöstävät jäseniään.
Itsellä on rauduskoivikko savipohjalla, kasvavat onnettoman huonosti ja ei ole kuusta noussut alle. Olen myös ajatellut kuusen istutusta alle, kun ravinteikas pohja on nyt pahasti ”vajaa tuottoinen”. Minulla tuossa on kasvutilaa kuusille, kun rauduskoivikko on alhaalta oksaton, olisiko 700 runkoa/ha. Heinäys vaan on sellainen toimenpide, että siihen en haluaisi sitoutua, mutta isoja taimia kunnolla tehtyihin mättäisiin vaikka se 800 kpl/ha, hehtaari tuota alaa vain onkin. Helpompi heinätä, kun on iso taimi mättäässä, mutta heinäyksestä ei pääse tuossa ja pahimmillaan kuuset jurovat vuosia jankko savessa.
Vain selkeisiin aukkopaikkoihin taimia. 4 metriä väliä isompiin luonnon puihin ja istutetut 3 metrin välein, vaativaa työtä heinittyneen alan täydennys.
Itse teen keväällä vähän vastaavan, tosin laitan kuitenkin 2,5 metrin välein taimet ja alueelle jäävät luonnontaimet ovat alle metrin mittaisia. Laatu on varmemmin parempi, kun ensiharvennuksessa poistetaan huonot rungot ja kun heinäykseen ei tuolla omalla kuviolla tule tarvetta (alueella olleen täysitiheän kuusikon jälkeen kestää kotvan, että heinät valtaavat alan, joka mustikkatyyppiä), investointi on edullinen. Muokkauksen hinnalla täydennän koko taimikon. 300 euron sijoitukselle + maapohjan arvolle kun laskee korkoa kiertoajalle, pari harvennusta ja päätehakkuu, voi olla rosentit kohdillaan, vaikka kasvussa vähän häviäisikin. Kemera taimikonhoidot eivät ole minulle kuluja.
