Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Muistaakseni Jovain on jossain sivulauseessa maininnut että metsänomistaja on ajettu puukaupassa hankalaan asemaan kun hankintakaupassa ei ole enää taloudellista etua. 20 vuotta sitten oli enempi noita piensahoja jotka maksoivat selvästi paremman hinnan tyvitukeista ja niitä kannatti vaikka hankinnalla tehdä ja laittaa kuidut eri firman pinoon. Parhaat varmaan laitoivat välitukitkin vielä eri firmalle. Tällaista toimintaa ei nykyisin juuri enää ole, kukaan ei osta laatutyveä laadun perusteella ja hinnoittele sitä, tukit katkotaankin ”miten sattuu” laatua ajatellen, dimensiot ja viat ovat ainoat kriteerit. Tietysti oksatonta pintaa ja muitakin laatuja sitten sahalla erotellaan valtavasta määrästä sahatavaraa, eli hieman perse edellä puuhun menemistä, mutta ilmeisesti riittävä määrä tarvittavia laatuja tulee näinkin.
Yhden paikallisen sahan motonjälkiä olen käynyt katselemassa muutamalla enskalla ja mahdoton sanoa että olisi yritetty muuta kuin jättää paras puusto pystyyn. Noita ensiharvennuksia tulee sahojen hakkuisiin varmaan eniten kylkyiäisinä, eli kun laitetaan tilalta useampi kuvio kauppaan. Ja on niitä itsekin tullut aikoinaan kerran sahalle köntässä myytyä ja koivukuitua jäi silloin latvoihin paljon, mutta sehän on jo ihan olematon määrä mitä siinä hukkaantuu ja mikä merkitys lopputulokseen.
Maalaisjärjellä ajatellen suorarunkoinen ensiharvennus kannattaa mahdollisuuksien mukaan myydä sahalle pikkutkkeina ja sellainen missä enempi mutkaisiakin joukossa varmuuden vuoksi sellupuuksi.
En ole sahoille enskoja myynyt, mutta hyvännäköistä jälkeä olen nähnyt kyllä sahalle hakkaavan moton jälkeenkin. Karkkipussi on kuitenkin tuossa enempi auki. Suomi suuri maa, jos joku on nähnyt että homma toimii,, kun on seuranut vajaa sata hakkuuta oman lääninsä alueella, niin ei kannata henkseleitä paukutellen sanoa miten asiat on.
Just näin, raivuut vuosi ennen hakkuuta, niin ei tarvi yhtään pudotella kaadettuja runkoja, vaan katkoa pelkästään kaikki ylimääräiset. Firmoilla täällä menee usein niin että ennakkoraivuu tehdään juuri ennen hakkuuta, tietysti ainakin kelirikkoleimikot kun ostetaan, niin hetihän ne on hakkuuohjelmassa. Itselläkin on usealla tilalla harvennuksia tulossa ja mitä ei itse viitsi harventaa, ennakkoraivuu tietysti ensin ja sitten tarjouksia kysymään seuraavana syksynä.
Ensiharvennusten tukkien ja pikkutukkien myyminen hieman mietityttää, olisiko paras myydä kuitenkin sellufirmalle hyvälatuisetkin ensiharvennukset, jolloin parhaat rungot olisivat varmemmin pystyssä hakkuun jälkeen, onko ajatuksia? Aika pieni riski tietysti että sahan moto alkaisi tukkia oikein keräämään enskalta, mutta kannattaako muutaman kympin tai satasen takia ottaa mitään riskiä.
Ovat kuitenkin myyneetkin joitakin tutkimusmetsiä sisältäviä erillispalstoja, kun suurin osa vanhan Metlan maista siirrettiin suoraan Metsähallituksen metsätalouskäyttöön. Saakohan noita vanhojen tutkimusmetsien arkistoja käydä penkomassa, vähän kiinnostaa yhden palstan kuvoiden historia, kun on omassa omistuksessa nykyisin. Taas aiheen vieressä syvällä..
