Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Sitä tilastoissa näkyvää hintaa pidetään alhaalla kaikin mahdollisin keinoin. Tehdään tosiaan vaikka tietä myyjän tiluksille, jos sillä saadaan puunhinta pysymään kuosissa. Jos puuta ei saada listahinnalla jollakin ostoalueella, kuljetetaan puuta kauempaa, jopa merten yli, mutta ainakin muutaman sadan kilometrin päästä kotimaasta. Jollakin puuta ostavalla firmalla on omia metsiäkin, hankkivat jopa lisää tehtaidensa ympäriltä. Jollakin firmalla kauppakirjan kuitupuunhinta voi parhaimmillaan nousta lisien ja bonusten avulla yli 50%, kun puuta on paljon ja ne ovat aina kaukokuljetettavissa ja tässä ei ole mukana mitään kytkykauppaa, vaan euroina kauppakirjan hinnanpäälle 50%.
Miksi sellufirman kannattaa hankkia metsiä, no sitä voi miettiä mikä merkitys hintakontrollilla on, kun katsoo vuotuista sellutehtaiden puun kulutusta, ei ole kyse siitä kannattaako, vaan kuinka paljon kannattaa. Oman metsän kuitupuu saa olla 5 euroa kalliimpaa tehtaan portilla ja se on vielä hurjan halpaa ja sillä se tilanne rauhoittuu kun ei tarvi kysellä asiakkailta puiden perään tai tuoda paljon kalliimpia kuitupuita merten takaa. Ja onhan noita tukkejakin ajettu taas sellukattilaan. Josta sitten voidaan miettiä, miten tuo puutavaralajien määrien epäsuhta vaikuttaa katkontaan tai ensiharvennusten myöhäistämisiin.
Oli viime syksynä tuo uusi saha ja vanha varalla ja selkeä ero oli kulutuksessa ja nyt uudempi saha on alkanut myös kuluttamaan yhtälailla kuin tuo vanhempi. Välillä uutta Strandin terää ja välillä vanhaa hyvin teroitettua ja vanhassa takuulla hyvä terä. Kyllä sen huomaa, kun työkseen sahaa, milloin kulutus kasvaa. Sahaan lähes aina tankin loppuun ja jos se kesti 5 kuukautta aina selkeästi yli tunnin ja nyt jopa välillä alle tunnin, niin sahassa on jotain muuttunut. Tarkistin tankinkin, että ei jäänyt bensaa sinne. Ja tosiaan 4,5 litraa menee nyt normipäivänä, siitäkin sen kulutuksen havaitsee.
Poikkeaa se puukauppa siinä monesta muusta, että ostetaan vaikka huonojakin leimikoita halvalla ja pienellä tappiolla, kunhan vaan säilyy alhainen puunhinta omalla päähankinta-alueella. Mites se kilpailu toimii, kun puunostaja laittaa välillä samaan jalostustuuttiin 60 eurolla ostetut tukit ja 12 eurolla ostetut kuidut. Jalostustuutti = sellutehdas.
Tuli vähän liioiteltua äsken, kolme ja puoli kuukautta on enää takuuaikaa tuossa uudessa sahassa, eli reilu 8 kuukautta sahattu, poislukien 3 kuukauden talvi. Mutta tosiaan ammattikäytössä parivuotta ollut raivuri voi olla tosi paljon sahattu ja kannattaisi ne käyttötunnit pyytää sieltä tietokoneelta nähtäväksi.
Stihlilä on hieman pitempiputkinen 460 raivuri, tuotemerkissä on ”L” joukossa ja tarkoittaa ”long” eli pitkä. Ja tosiaan jos on raivurin ostajalla lähelle 2 metriä tai jopa yli pituutta, ei lyhytputkista mielestäni kannata ostaa, huonolla tuurilla lyhenee raivaaja.
Mulla on nyt kaksi uutena hankittua 460 stihliä ja molemmilla sahattu reilu 700 tuntia. Aluksi kumpikin vei bensaa siten että tankki kesti keskimäärin tunnin ja vartin. Nyt kun ovat ”sisäänajettuja” niin minkäänlaisella kuviolla ei pääse paljon tuntia pitempään. On kalibroitu ja vaihdettu ilmanputsari ja puhdistettu sylinterin rivat vähintään kerta viikkoon, mutta ei auta kulutukseen. Ei tuo paljon haittaa, mutta 6 tankkia päivässä tekee kuitenkin 4,5 litraa, kun ennen meni 3,5 litraa. Eikö noilla kuitenkin 1500 tuntia pitäisi pystyä sahaamaan, uudemassakin on vielä puolivuotta takuuta jäljellä, eikä mitään remonttia ole tarvinnut tehdä, onkin hauska nähdä jos kone leviää takuuajan lopussa, että mitä ukko tuumaa kun on sahattu takuuaikana reilusti yli 1000 tuntia, senhän ne näkee. Tuo kalibrointikin on tehty muutes perustyyliin lisäksi viimeksi niin että kolmioasennossa se 1,5 minuuttia ja virta pois, käyntiin ja 30 sek. täysillä kierroksilla 5 sek tyhjäkäyntiä ja tämä ruletti kolme kertaa, ihan samanlainen pyssy se on senkin jälkeen, tankilla saa olla tunnin välein. Niin ja pakoputki ei ole tukossa, senhän kuulisi ja tuntisikin kyllä.
Ihan Stihlin perusvaljailla on menty ja lantiovyötä pitää kiristellä kesää kohti, kun vaatteita on vähempi. Oikein lämpösellä vaatetta vähän ja ainakin nuo tavalliset valjaat hiertää tietysti hartioita. Tuli viime vuonna jotain 150 ha raivaussahailtua, että on siinä noita perusvaljaita testattu helteessä ja tuiskussa ja mahakin oli kerran tiellä, kun kaaduin tiellä mahalleen.
Stihlin raivuria sahataan kaasu pohjassa risun kohdalla ja kaasu vivun voi laskea nollille vain lyhyeksi hetkeksi, ellei ole sitten ihan avointa aluetta. Jos risua on pitemmän pätkän niin että kokoajan on terän edessä tavaraa, niin kaasu pohjassa 2 sekuntia ja vipu ylös muutamaksi sekunnin kymmenykseksi ja taas sama, kunnnes risupuska nurin ja pienen siirtymän aikana ehtii ehkä kerran lirpauttaa kaasua. Sitten kun on harvemmassa risuja, lirpauttaa kaasun pohjaan vain joka risulle, väliin tulee se vajaan sekunnin siirtymä, jolloin kaasu lasketaan nollille, mutta terä pyörii kokoajan, pitemmässä (usean sekunnin) siirtymässä lirputellaan kaasuvivulla, että kone pysyy äreänä.
Miten sillä Oleo macilla sahaaminen poikkeaa Stihlin lirputuksesta?
