Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Stihlin raivuria sahataan kaasu pohjassa risun kohdalla ja kaasu vivun voi laskea nollille vain lyhyeksi hetkeksi, ellei ole sitten ihan avointa aluetta. Jos risua on pitemmän pätkän niin että kokoajan on terän edessä tavaraa, niin kaasu pohjassa 2 sekuntia ja vipu ylös muutamaksi sekunnin kymmenykseksi ja taas sama, kunnnes risupuska nurin ja pienen siirtymän aikana ehtii ehkä kerran lirpauttaa kaasua. Sitten kun on harvemmassa risuja, lirpauttaa kaasun pohjaan vain joka risulle, väliin tulee se vajaan sekunnin siirtymä, jolloin kaasu lasketaan nollille, mutta terä pyörii kokoajan, pitemmässä (usean sekunnin) siirtymässä lirputellaan kaasuvivulla, että kone pysyy äreänä.
Miten sillä Oleo macilla sahaaminen poikkeaa Stihlin lirputuksesta?
Capo hiihteli varmaan huoltokomppanjassa. Siellähän minäkin urheilin, eli juoksentelin pitkin metsiä tykistön kiusana. Maaliskuussa hiihdettiin puoleenväliin ja juostiin jo loppukuusta lyhyt paita päällä, banaanilaakson kevät tuli kuin veitsellä leikaten. Se on kun ei ole jäisiä järviä tai merta lähellä, niin tuulet ovat nopeasti miellyttävän lämpöisiä.
Kyllä ne syksyllä tosiaan aloitti jonakin arkipäivänä seitsemän kieppeillä jahdin, satuin menemään raivuulle kun ukot oli jo levittäytymässä metsäautotiellä. Pauke kuului tietysti kauempaakin arkisin. Sanoivat kyllä että hirvet talvehtii jo paljolti lähempänä merta, oisko nyt sitten jahdin käynnistys ollut koko rannikolla niin intensiivinen että hirvet pakenivat sisämaahan.
Hirvet talvehtivat myös merenrannan pöpeliköissä ja kyllä niitä täällä jahdataankin. Yhdellä porukalla on 8 gubbea ja vajaa sata lupaa, ihan kaikkia lupia ei varmaan ehditä käyttää. Hirvenmetsästys on jossakin harrastamista ja jossakin bisnestä. Maanomistajat sijoittavat metsärahoja kuusen uudistamiseksi juurikäävän saastuttamiin aukkoihin, vaikka kolmasosa päätehakkuusta meni ved pinoon (lahopökkelöt), näin siis tehdään Strömsössä ja mitä näitä paikkoja nyt on. Kuusikot on lahoja ja männiköt ja koivikot päätyvät sellutehtaalle tai energiaksi ja muutama gubbe myy hirvenlihaa.
Itse ajattelin että olivat sarvilla vain pökkineet. Työkaverilta kysyin ikäänkuin varmistaakseni, että oliko ne hirvet tosiaan noin kiinnostuneita noista kuusista ja niin se työkaverikin totesi että ovat hanganneet sarviaan ja lahoa oli ollut sielläkin. Hampaitten jälkiä en nähnyt ja nuo pökkimiset olivat suurilta osin vanhoja jälkiä. Alueella ollut isoja mäntyjä päällä ja viereinen kuvio on sitä alkuperäistä metsää, eli isoja mäntyjä harvassa ja alla jo pitkä kuusikko.
Ainakin se ongelma tuolla oli selvä, että ajouralla ei ollut mitään jälkiä havutuksesta, eli on kaadettu ilmeisesti vain tukkipuu männyt ja kaikki muu on jätetty. Tuollainen hakkuu pitäisi tehdä ehdottomasti vain routa talvena ja vaurioituneet kuuset pitäisi poistaa mahdollisimman pian, nyt vaikuttaisi että lahoa on jo maaperässä kauttaaltaan. Eli kyllä tuossa varmaan voisi onnistuakin, ei kuitenkaan tälläkertaa.
Tänään raivailin alikasvoksesta perustettua ”taimikkoa”. Oli täystiheä kuusikko, jossa puut 5 metrisestä 15 metriin asti. Hirvet olivat sarvillaan hinkanneet satoja runkoja ja juurikin niitä isompia, jotka oli pakko jättää, kaikki hirven pökkimät mitä kaadoin, olivat lahoja. Arviolta puolet muistakin pienimmistä rungoista olivat lahoja, terveen näköisistäkin osa oli jo lahoja, alkoi kuitenkin pääsemään jyvälle siitä mikä puu on varmasti laho. On tuo kuitenkin ilmaiseksi tullut tähän asti ja kohta satamottia hehtaarille, mutta noissa oli korjuuvaurioita ja hirvien puskemia liian paljon. Käsittämättömiä alle 4 metrin ajouria, joiden varressa sitten runkovaurioita, lahoa ja lahoa. Välissä oli vedenvaivaamaa aluetta ja lahoa. Eli ei tästä nyt voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin sen että Etelä-Suomessa tuollainen kesäinen traktorilla ajo, sekä älytön hirvimäärä ja ehkä osaamattomuus eivät johda onnistuneeseen alikasvoksen kasvattamiseen. Ensin tuokin näytti erinomaiselta kuviolta, kunnes vähän aikaa oli kantoja tehnyt ja näki runkoja kuvion sisältä päin.
