Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Elokuvan kurja savotta oli Metsähallituksen työmaa. Päätalokin totesi että silloin oli ajanjakso, jolloin jätkä pistettiin kovan eteen. Eli kestikö tuota kurjuutta muutaman vuoden savotoilla. Kait Venäjälläkin tiesivät, miten Suomen valtio piti työväkeään orjina ja ajatteli, että Suomen valloittaminen on helppoa, kun suomalaiset ottavat valloittajat iloiten vastaan koska pääsevät irti orjuudesta.
Mutta tarkempi hoksanen älysi kyllä, että firman kuorintatyömaallakin Kalle pärjäsi tienesteissä ja firman uitoilla myös. Eli kohtelivatko firmat metsätyöntekijöitä enempi ihmisinä. Vai oliko sitten kuitenkin niinpäin, että osaavat pärjäsivät jotenkin hakkuutyössäkin ja taitamattomat eivät. Kallen hosuminen oli tietysti inhorealistista ja siitä saa vaikutelman että jopa päässä olisi jotain vikaa, elokuvasta saa sen kuvan, ettei työnteossa ollut minkäänlaista ajatusta. Kirjassa Päätalo piti kuitenkin itseään jonkinlaisena hakkuu miehenäkin ja justeerin päässä jopa erinomaisena. Oppiko Kalle sitten hakkuutyöhön vasta tuon kurjan talvisavotan jälkeen, kun pääsi isänsä kanssa savotalle, näin ainakin itse olen ymmärtänyt.
No itse en ole nähnyt jatkuvan kasvatuksen metsää, jota olisi kunnolla hoidettukin. Onhan noita ihmeellisyyksiä näkynyt, mutta kun raivaussahaa ei vissiin omisteta niin ei noita voi ostaa. En hahmota miten alkaisi perkaamaan, kun lähinnä harmittaa se kun piti lähteä ko. tilaa katsomaan ja tarjousta en edes ajattele. Varmaan jatkuvan kasvatuksen tilan voisi joku sijoittaja ostaakin, jos tilaa olisi hoidettu muullakin kuin monitoimikoneella, mutta sitä ihmettä ei tosiaan metsätiloja kierrellessä eteen ole tullut.
Sama tietysti jaksollisen kasvatuksen palstoilla, hirvien syömien ja hoitamattomien taimikoiden kohdalla, hintalapussa nälyy ja kovin montaa huonoa kuviota ei kestä katsella. Ja jos oikein isoa metsää on riukuuntunut ja mutkiintunut sekä alusta täynnä risua, niin eipä tuosta puuston hintaa kehtaa tarjota ja hylkään helposti koko palan jos näyttää että millään ei enää tukkipuuksi muutu tai että tuhoriski kasvaa harvennuksella. Kuitupuu avohakkuu ja uudistaminen ei houkuta, uudistaminenkin on oma riskinsä.
Tärkeintä siis hoitaa metsää, oli sitten kasvatusmalli mikä hyvänsä. En kuitenkaan ostaisi tilaa, joka on uhrattu kokonaan jatkuvaan kasvatukseen. Riskejä vältellen omilla oikea-aikaisilla ja oikeansuuntaisilla panostuksilla saa riittävän tuoton. Aina ei onnistu vaikka miten tekee ja toisten tekemä jatkuvan kasvatuksen hakkuu kuvio saattaa alkaa askarruttamaan liikaa. Mutta päästähän se asia on kiinni, jotkut klaaraavat nuokin kuviot varmaan helposti, mulla vaan ei riitä kapasiteetti. Jatkuva kasvatus pienimuotoisena harrastuksena itsellekin ok.
Tässä toteutuu sijoittamisen perimmäinen olemus, mitä kovempaan tuottoon pyrkii, sitä kovempi riski ja sitä enempi pitää olla ymmärrystä juuri ko. sijoituksesta. Jos ei tee mitään avohakkuun jälkeen, saa melko varmaan pienen tuoton mapohjalle, riski menettää rahojaan on kuitenkin myös pieni. Jos tekee huolellisesti jatkuvaa kasvatusta, eli valitsee kasvatettavia puita hyvissä ajoin sieltä pienemmistä puista ja teettää hakkuut huolella suunnitellen, saa teoriassa parasta tuottoa, mutta käytännössä riskit eskaloituvat pahimmillaan juurikäävän saastuttamaan maapohjaan ja erittäin huonoon tuottoon. Jaksollisessa kasvatuksessa sijoitetaan aluksi halutun puuston aikaansaamiseksi tietty summa ja sille summalle pystytään melko luotettavasti arvioimaan tuotto, riskejäkin on, mutta vähempi kuin jatkuvassa kasvatuksessa. Jaksollinen kasvatus on toistaiseksi kaikille tuttu ja turvallinen menetelmä, jolloin hakkuiden suunnittelu ja ohjeistus ei vaadi suuria ponnisteluja, ns. varma valinta kohtuulliseen tuottoon.
Eli olisiko tuo jatkuvan kasvatuksen buumi jonkinlainen kupla. Kaikki haluavat oman metsänsä jatkuvan kasvatuksen unelma mustikkamaaksi toistuvilla tukkipuuharvennuksilla ja mainostetula parhaalla tuotolla. Toimii varmasti joissain tapauksissa jopa satoja vuosia, tuottaako enempi, ehkä ja tuskin aina. Kun ei osata, eikä haluta panostaa huolelliseen toteutukseen, niin edellytykset jatkuvan kasvatuksen mahdollisiin hyviin tuottoihin useinmiten jää hyödyntämättä ja pilataan pahimmillaan koko maapohja.
Tapion ohje on että jos turvepaksuus alle 30 cm, puusto ei juuri hyödy tuhkalannoituksesta. Käytännössä voi tietysti olla jossain kohteella toisinkin. Pienen kuvion tuhkalannoitus menee siinä samalla ja jos harvennat reippaasti, luulisi typpeäkin olevan sen jälkeen vähän aikaa riittävästi. Itse kuitenkin luottaisin Tapion ohjeeseen ja mittaisin ensin turvepaksuuden ennenkö alan tuhkaa levittämään, harvennus ja pohjan kuivatuksen varmistaminen ovat ensisijaiset toimenpiteet.
UPM:n omissa metsissä jätetään muistaakseni 10% lehtipuita jo taimikonhoidossa. Tietysti jos ollaan kuivalla kankaalla niin ei niitä lehtipuita välttämättä ole ja toinen on se että käsittääkseni kuusikon varhaisperkaus tehdään niin että lehtipuuta ei jätetä, jolloin voi lehtipuusekoitus jäädä aika pieneksi mikäli kuuset syrjäyttävät kaikki lehtipuut.
Ei FSC:n nykyiset kriteerit mitään älyttömiä uhrauksia vaadi, mutta mieluusti ei antaisi pahalle pikkurilliäkään. Toivioisin että FSC nähtäisiin jatkossa huonossa valossa, pelkkänä rahastuksena ja alettaisiin vaikka arvioimaan tuotteen alkuperän hyväksyntää sen mukaan, mistä raaka-aineet ovat peräisin, ilman mitään sertifikaatti järjestöjen rahastuksia, taitaa olla turha toive. Se on selvinnyt että sertifikaattien välillä on sota ja nyt yritetään jo mustamaalata FSC:tä, joka tämäntyylisessä informaatiosodassa on edelläkävijä.
Eli kaikilla on sama tavoite, metsänomistajan pitää saada päättää, miten metsiään pitää, hakkaako vai ei ja miten hakkaa. Kokoajan tulee kuitenkin muutoksia esim. kaavoituksiin, puhutaan maisemametsistä ja ne on laajoja alueita, toistaiseksi ei ole vaikuttanut mitenkään toimenpiteisiin, mutta mitä tällä kaikella oikein ajetaan takaa? Onko se vain ajan kysymys, että tällaisilla alueilla pitää metsä pitää peitteisenä ja edistää muka näin luontomatkailua. Kaavoittaminen on metsätalouden harjoittajalle ikävä rasite, on alueita joissa pitää pyytää lupa puiden kaatamiseen ja lupa on tietysti maksullinen, luvan käsittely kestää aikansa ja nyt kaavoitetaan maisemaa, mikä näkyy kymmenen kilometrinkin päähän jostain näköalapaikalta.
Katsoin pitkästä aikaa etuovi.comista metsätila tarjontaa. Näkyi olevan Taivalkoskella Kummun-Patruunan talon kohdalla Isokumpu niminen tila myynnissä. 39,8 ha jossa kasvuisa metsämaa 20 ha, puusto 664 mottia ja hintapyyntö 20000. Silmään pisti 30 vuotias kuusen taimikko lievästi pohjoiseen viettävässä rinteessä, pituus 5,4 metriä ja laskettu arvoksi 550 eur/ha. Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut Koillismaan tiloista, mutta kun tilan nimi oli Isokumpu, niin piti katsoa josko esitteessä olisi kuva vaikkapa pölhökannosta, ei ollut kuvia.
