Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ei läheskään kaikki ostajat anna tukkilistoja. On kuulemma hankala saada listaa, ei tule edes kauppoja jos vaatii tukkilistaa. No on kai se hankalaa sellaista listaa antaa, jos 90% pölkyistä on kahta mittaa tai pikkutukin latvamitta on välillä 18 cm. Runkokohtainen katkontalista pitäisi olla pakollinen puukaupassa, se löytyisi motosta, siinä näkyisi myös systemaattiset rungonosien siirtymät, jolloin niitä ei tehtäisi.
Minusta tässä kauppatavassa ei ole mitään yhtäläisyyksiä esim. viljan tai lihakarjan myynnin kanssa, vilja on tasalaatuista, puutavaralajeja on kauppakirjalla useita. Kokonaismäärä on kuitenkin helpompi todentaa, puutavaralajien määrät on taas kiinni osin sattumien summasta ja tuossa voi ostaja vedättää tietoisestikin. Moto katkoo enimmäkseen annetulla ohjeella, jolloin rungossa oleva vika voi viedä huomattavan määrän tukkiainesta kuitupinoon, tai muita mittoja ei saa käyttää kuin muutaman prosentin verran, jolloin kuituun siirtyy tukkiosaa systemaattisesti. Ohjeen motolle lähettää erimies, kuin puukaupan ostaja, miksi tuo ohje on salainen, siinähän on kauppaan huomattavasti vaikuttavaa tietoa.
Eli, olet myymässä mersua ja on sovittu siitä ja sitten ostaja pättääkin että se oli muuten Pösö, tällaisen summan tästä saat ja siihen on tyytyminen.
Pitäisi olla lista, jossa joka runko pölkkyineen, että listasta mitään voisi päätellä. Kyllä minäkin saan tukkipölkyistä joiltain kumppaneilta listauksen, mutta siitä ei apteerauksen onnistumista näe mitenkään, tietysti jos tukkiprosentti on yli 80 niin ei voi pettynytkään olla.
Sahan raakki% ei kerro oikeastaan mitään. Kerran valvoin hakkuun viimeisen päälle ja tukki% saatiin korkealle, välillä mitattiin pölkkyjä ja soitettiin ostajalle ja tukkia alkoi syntyä. Leimikon lopuksi motokuski teki viimeisen tunnin aikana tarvittavat raakit, piti kuulemma joka leimikossa tietty määrä olla raakkia. Eli kuulemma tukkia menee aina kuituun ja raakkeja pitä tehdä siksi, että näyttää siltä että tukki on otettu tarkoin.
Riippuu paljon yhdistyksestä, saako oikeasti taloudellista hyötyä. Tässä näistä katkonnoista ollut puhetta, jos yhdistyksen korjuupalvelulla hyvä motokuski ja yhdistyksellä monta osoitetta puille, voi olla kannattavaa. Ja sama muokkausten ja taimien kanssa, aluekohtaisesti voi tulla parasta laatua ja jossain halvinta hintaa. Pitäisikin tehdä lista niistä yhdistyksistä, jotka tuottavat jäsenilleen selkeästi lisäarvoa ja sitten toinen lista niistä jotka ryöstävät jäseniään.
Itsellä on rauduskoivikko savipohjalla, kasvavat onnettoman huonosti ja ei ole kuusta noussut alle. Olen myös ajatellut kuusen istutusta alle, kun ravinteikas pohja on nyt pahasti ”vajaa tuottoinen”. Minulla tuossa on kasvutilaa kuusille, kun rauduskoivikko on alhaalta oksaton, olisiko 700 runkoa/ha. Heinäys vaan on sellainen toimenpide, että siihen en haluaisi sitoutua, mutta isoja taimia kunnolla tehtyihin mättäisiin vaikka se 800 kpl/ha, hehtaari tuota alaa vain onkin. Helpompi heinätä, kun on iso taimi mättäässä, mutta heinäyksestä ei pääse tuossa ja pahimmillaan kuuset jurovat vuosia jankko savessa.
Vain selkeisiin aukkopaikkoihin taimia. 4 metriä väliä isompiin luonnon puihin ja istutetut 3 metrin välein, vaativaa työtä heinittyneen alan täydennys.
Itse teen keväällä vähän vastaavan, tosin laitan kuitenkin 2,5 metrin välein taimet ja alueelle jäävät luonnontaimet ovat alle metrin mittaisia. Laatu on varmemmin parempi, kun ensiharvennuksessa poistetaan huonot rungot ja kun heinäykseen ei tuolla omalla kuviolla tule tarvetta (alueella olleen täysitiheän kuusikon jälkeen kestää kotvan, että heinät valtaavat alan, joka mustikkatyyppiä), investointi on edullinen. Muokkauksen hinnalla täydennän koko taimikon. 300 euron sijoitukselle + maapohjan arvolle kun laskee korkoa kiertoajalle, pari harvennusta ja päätehakkuu, voi olla rosentit kohdillaan, vaikka kasvussa vähän häviäisikin. Kemera taimikonhoidot eivät ole minulle kuluja.
Kokoajan tukkien pitää olla parempia ja parempia. Kakkosharvennuksessa pitää olla tositarkkana, poistaa kaikki vähänkin mutkaiset. Noista hiuksenhienoa monivääryyttäkin omaavista pölkyistä saa suoria, kun karsiessa leikkaa ulkoreunassa vähän syvemmältä, se on osa hankintalisää. Jotkut sahan motot tosin katkovat tyviä tukeiksi, vaikka lenkoa on huolella ja mutkien välistä napataan pikkutukki jne, katkonnassa ei pärjää hankintamieskään, kun niin vääriä tyviä ei ilkeä tukeiksi tehdä. Sellutehtaan moto ottaa nykyisin minimissään 2,7 metrin kuitpätkän, jos on vähäinen tyvimutka, jonka vastaavan sahan moto olisi leikannut kokonaan tukkiin.
Jatkossa voi olla että sellufirman tukit on niin hyvälaatuisia, että sahalaitos pärjää puunvaihdossa ja tekevät sitten omissa leimikoissakin rajatapaukset kuitukasaan. Näin ne markkinat toimii.
Motohakkuun valvonta on kyllä aika ikävää puuhaa, mutta kyllä siinä palkoille pääsee, jos on sellutehtaan motoa valvomassa. Pitää vaan tarkistuttaa lenkouksia ja huomauttaa, jos tukkiosuus päättyy 17 cm:n luokkaan, vaikka latvatukki on lyhyt. Toinen tekee työtään ohjeiden mukaan ja toinen valvoo työtä kauppakirjan mukaan ja tiukkana saa olla että katkonnan tyyli muuttuu. Ostomies sanoo että tukkiosuus optimoidaan kaikilla mitoilla ja sitten käytetään kolmea eri mittaa. Kannatan runkohinnoittelua, tyhjänpäiväinen saapastelu eli avohakkuun työn valvonta poistuisi runkohinnoittelun myötä.
Metsänkäsittelyohjeet on sellutehtaita ja JOO-miehiä varten. Mutta voisihan tuollaisen 300 luonnontaimen aukon täydentää 500 taimella kuokalla laikuttaen ja heinätä parit kerrat. Taimet 100 euroa, istutus omana työnä ~150 euroa ja heinäykset omana työn ~200 euroa, eli 450 euron sijoitus. Sitten olisi 800 runkoa kasvamassa, ei tarvi ensiharventaa ja pelätä juurivaurioita, perkaa vain raivaussahalla ja päätehakkuu 50 vuoden päästä.
Reiman metsät taitaa olla Lapissa. Se selittää sijoituksen listalla. Palstoja myytiin 500 euroa/ha, joka usein oli alle puolet puuston arvosta. Heti kun mahdollista puut pinoon, kylvämällä ja luontaisesti uudistaen, päätehakkuun tulojen lisäksi viljelyketjusta säästetyillä euroilla sai varmaan hankittua taas uuden paljon isomman tilan. Hehtaari 30 vuotiasta metsää maksoi vähemmän kuin hehtaarin viljelykustannukset vieraalla teetettynä, taitaa olla edelleen sama tilanne.
Onkohan sekin Pukkalan mielestä jk hakkuuta, jos kakkosharvnnuksessa pyrkii poistamaan tukkipuun pois suoran lisävaltapuu kuitupuun vierestä, vaikka yhtään alle d1.3 17 cm:n puuta ei kuviolle jätettäisi. Minusta selkeä päätehakkuuseen tähtäävä yläharvennus, eikä mitään tekemistä jk:n kanssa.
Tällaista jaksollisen kasvatuksen yläharvennusta tekee ainakin aika moni hankintahakkaaja, jolloin harvennustili turpoaa ja tukit tulee tässä kohtaa tarkasti talteen. Firman moto voi tehdä altakin päin ja ehkä parempi niin, eli jättää lähes kaikki tukkipuut pystyyn ja päätehakkuu tili on parempi ja nopeammin realisoitavissa. Pystykaupassa harvennuksella tukin hinta on vähintään 10 euroa alle päätehakkuu hinnan, tuo on pakko huomioida oikeilla luvuilla ja vaikuttaa kannattavaan hakkuutapaan.
