Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Istutettu vakiintunut kuusentaimikko OMT-pohjalla on ihan eri juttu kuin vajaatuottoinen heinittynyt OMT-pohja. Mitähän nuo maksaisivat markkinoilla, kuviokohtaisissa laskelmissa ovat yleensä hieman alihinnoiteltuja, kun taas vakiintuneet VT-mäniköt kuvioluettelossa ylihinnoiteltuja. Jos kuvioluettelon hintojen mukaan myy terveen OMT-kuusentaimikon, niin ei ole parasta bisnestä. 2000 euron maapohjan muokkaus ja istutus kuusille ja varhaisperkaus ja myynti 10 vuoden päästä vajaalla 3000 eurolla.
Joo, ei MaalaisSepon laskenta mennyt ihan nappiin, taitaa oikea tulos olla alle tuhat euroa, joka kolkassa Suomessa MT-pohjalla, mikäli vielä heinäyksiäkin joudutaan tekemään ja pidetään 70 vuotta puita pystyssä. OMT-pohjalla voidaan olla 2000 euron kantturoissa 4% laskentakorolla 1300 lämpösumma-alueella mtästys-kuusenistutus, varhaisperkaus, taimikonhoito, 1-harvennus ja päätehakkuu ketjulla reilun 50 vuoden kiertoajalla.
Niin samaa mieltä tuosta mustavalkoisuuden määrästä. Kosteikkopaikoille tulee alle käyttökelpoinen vaihtuva taimiaines halusi tai ei, hyödyntäminen voi onnistua hyvin tai huonosti ja kannattavuus tulee sitä kautta ja myös siitä että taimikko on jo hyvässä kasvussa, osa kuitupuu koossa, kun suuremmat tukit hakataan pois. Ihan varmasti joku onnistuu jollakin kuviolla jatkuvalla kasvatuksella paremmin kuin 20000 eur/70 vuotta, mutta valtavirta kyllä sössii tuossakin kasvatusmallissa ja jatkuvaan kasvatukseen pyrkiminen ilman olemassa olevaa kerroksellisuutta voi tulla kalliiksi. Itse en aktiivisesti pyri jatkuvaan kasvatukseen, mutta ei se minulta pois ole, jos joku sillä menestyy tai ei. No Pohjoisessa joku kuvio on sillä mallilla että ehkä käytän jatkuvaa kasvatusta, puun hinta kuitenkin ratkaisee miten päin tuo menee.
Kansallinen identiteetti rakentuu facebookin ja hulahulan tyyppisen kertakäyttöviihteen ympärille. Siinä mielessä taitaa olla melko pieni porukka, joka vaivautuisi paneutumaan metsäisiin asioihin, jolloin mielipiteitä rakennetaan mm. YLEn hömppäkanavien välityksillä. Yleisradio voi pelastaa vielä maineensa tekemällä sarjan Suomen metsäteollisuuden vaiheista, metsäkoneiden kehittämisestä, sellutehtaiden rakentamisista, sahalaitoksien kehittymisestä koskien ääreltä ja näiden asioiden merkityksestä suomalaisille työntekijöille, kansantaloudelle ja kansan identiteetille. Toinen sarja voitaisiin tehdä metsätaloudellisesta vinkkelistä metsänomistajien ja heidän sidosryhmiensä kesken, toki tässäkin sarjassa muistettaisiin että hakatut tukit sahataan kotimaassa ja laivataan Kiinaan kotimaisin voimin ja että Suomi menestyy markkinoilla osaamisensa avulla ja markkinoilla tiedetään että Suomessa tuotettu ja jalostettu tavara tulee kestävästi hoidetuista metsistä.
Minullakin on METSO-suojelussa yksi kuvio, jossa naapurien kanssa muodostuu mielekäs suojelualue. Omana suojeluna muutama muu kuvio, voipi olla että on enempi suojeltuna kuin Davisilla sitä metsää ylipäätään on. Lisäksi yritän pönkittää kansantaloutta ylläpitämällä tehokkaasti talousmetsiä ja makselen muidenkin suojelualueita sitten. Oikeastaan aika tarkkaan pitäisi noita suojelualueita jo valita valtion korvaukseen, jonkun mökin ympärys ei kyllä pitäisi päätyä METSO-ohjelmaan, eihän jokamiehenoikeudella edes kehtaa mennä, kun tuntuu että on toisten pihassa.
Aiemmin olin sitä mieltä että YLE ei tee propagandaa, taitaa se sittenkin tehdä yksipuolista propagandaa. Ehdottomasti pitäisi olla välillä haastattelussa joku metsäalan ihminenkin.
Jos hirviä ei omalta alueelta saa ammuttua lupien edellyttämää määrää, voinee mennä naapuriseuran puolelle ampumaan sieltä talvehtimisalueelta ne loput, kunhan naapuriseura on oman jahtinsa saanut päätökseen. Näin asioita on joidenkin seurojen välillä hoidettu.
Kieltämättä työllistää tuo hirvien jahtaaminen, eikä käy kateeksi kyttääminen tornissa yms, ehkä siinä pitäisi tosissaan miettiä jotain muita konsteja, kun metsästäjät alkavat olemaan vähissä ja niiden vähienkin ikääntyessä tuntuu ettei kehtaa mitään vaatiakaan. Samalla voitaisiin hävittää tuota kauriskantaa, tuntuu punkkeja tunkevan joka päivä iholle, varmaan sisälläkin jo oma punkkikanta.
Paljon on perikuntien metsiä, joissa ei ole tehty yhtään mitään ainakaan kymmeneen vuoteen. Jos hyvä tuuri käy, puustot ovat varttuneita. Pahimmassa tapauksessa noita ei saa edes raivaussahalla kunnolla tuottavaan kuntoon ja moto kääntyy rajalla. Kannattaa suhtautua neutraalisti, vaikka olisi tilaisuus lunastaa itselle, itse et pysty ränsistynyttä kunnostamaan ja kaiken palvelun ostamalla tulee niin kalliiksi että ei kannata. Metsään.fi on varmaan se ensimmäinen paikka, mistä kannattaa katsella kuviotietoja. Jos tunnet jonkun metsäammattilaisen, hänen kanssaan noistakin tiedoista ja ilmakuvista selviää, minkälainen aarre siellä Kerimäellä on tai sitten ihan metsäyhtiön tai Mhy:n toimihenkilön kanssa, jolloin tietysti on muistettava heidän intressinsä vaikuttavat pahimmillaan paljolti suosituksiin. Minä ottaisin avuksi sekä Mhy:n toimihenkilön, että puufirman miehen ja sitten kysyisin vielä tämän jälkeen mielipiettä jossain foorumissa (metsälehden keskustelut).
Niin ja kannattaa toimia heti, kuten olet jo suunnitellutkin. Metsätilojen myynti taitaa nykyisin olla kannattavinta metsätalouden harjoittamista, mutta onhn se metsätilallisena olo mukava harrastus.
Havaintoja olen tehnyt myös palkkametsurina. En oikeastaan omissa metsissä näe nykyisin kauheita hirviongelmia, muutamia hehtaareja on sillein että siellä nyt syödään joka kesä, mutta varmaan löytyy 600 suoraa runkoa/ha kasvatukseenkin ja sitten olen jonkun kuvion jättänyt hoitamatta, kun ei näytä olevan edellytyksiä, näitähän on eläimillä alueita missä tykkäävät asustella. Sanottakoon että siellä Kemijoki varressa ei ole ongelmia enää ollut, ne poistui, kun männiköiden tilalle kasvoi luonnostaan kuusikot, tai muutoin metsät varttuivat yli, hirvet siirtyivät ruoan perässä paremmille laitumille, ehkä ei kauaskaan.
Hirvien suuri määrä ohjaa metsänkäsittelyä, se on ongelma sekin ja sen tuntee nahoissaan raivaussahan sarvissakin.
