Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Muutama vuosi sitten ostetulla palstalla säästöpuuryhmissä useita kymmeniä runkoja. Viimeiseen hankintakauppaan sieltä kuskattiin koivukuitua ja haapoja kaulasin samalla, kun alla oleva luontaisesti syntynyt kuusikko kasvaa muutaman vuoden, eli noin kolme metriseksi, lähtee haavatkin. Tien vierestä olen tehnyt polttopuuksi noita ylenmääräisiä säästöpuita, toki ryhmiä jätänkin, mutta 10 kpl/säästöpuuryhmä riittää omissa metsissä ja ei noita ryhmiä tarvita kuin 1/ha.
Mulla on vanha opas suometsien käsittelyyn (Matti Ruotsalainen Turvemaiden metsienkäsittely ja hoitosuositukset, vuodelta 2007). Siinä on eri kasvillisuuksilla ja eri lämpösumma-alueilla sekä runkoluvuilla infoa kannattaako tehdä mitään, vai ojittaa ja harventaa kerran vaiko eikö. Katsoin juuri että laskelmat on tehty 2% korkokannalla, mutta suuntaa antava opus kuitenkin. En jaksa tuota nyt juuri tutkia, 129 sivua on liikaa huvikseen lukea, toivottavasti löytyy netistä vielä, oma versio on sieltä printattu.
Ojanpenkkojen kuusipuskia kun harventaa, niin melko nopeasti on havunneulasia ilmanputsarissa. Vaikka sahasi mitä, niin aika helppo tuo on kerta viikkoon pöllyttää puhtaaksi, kestääkö siinä kaksi vai viisi minuuttia riippuu kiireestä. No kokeilemallahan sen saa selville miten paljon tehot vähenee, kun ei puhdista ja jos ei havaitse muutosta, niin puhdistaa kesken päivän ja miettii sitten että muuttuiko tilanne. Voihan se jonkun sahassa ilma kulkea jostain muutakin kautta.
Minäkin pyrin perkaamaan Etelä-Suomessa omat taimikot kevättalvella – keväällä ennen itiöiden lentoja.
2% oli lahoa kuusivoittoisen sekametsän päätehakkuussa. Runkomäärästä vajaa 10% oli lahoja. Tuolla oli jonkinverran alikasvosta, joissa lahoa esiintyi enempi ja ojien perkaus on suoritettu vajaa 10 vuotta sitten, joka selittää osan. Kaikki männyt olivat terveitä ja tukkiprosentti yli 90, kun kuusella eri-ikäisyydenkin takia noin 70. MT-pohja hirvialueella -> mätästys ja kuusen istutus.
Sopimusviljelynähän tuo on yksi vaihtoehto muien joukossa. Kaikkia kuvioita ei jessekään taida haavalle laittaa. Ilman sitova sopimusta haavan viljely ei kannata. Tuo on kuitenkin ollut MG:ltä hyvä ele, että me haavankasvatus sopimuksettomatkin sattuma haavikoiden kasvattajat saadaan hankintakaupoissa aina nökkönen haapaa menemään koivukuidun hinnalla.
Tuossa sentään työ palkitaan arvokkaan taimikon muoodossa, on siten mielekkäämpää seurata syntyvää jälkeä ja vielä omassa metsässä, vaikka onkin raskasta keppiviihdakossa puurtamista. Kosteikko paikat ovat usein täynnä hieskoivua ja niitä pitäisi harventaa useamman kerran, aina kun onnistuu niittämällä ja niin että kaatuva puusto ei kaadu painotuksien ja tuulenpuuskien takia minne sattuu ja muodosta sekamelskaa tekemättömälle alalle, niin aika paljon helpommalla pääsee, eli ohjeena pientä risua vaan nurin useammin.
Tänään olin ”taimikon perkuussa” taas, poistuma reilusti yli satatuhatta kappaletta hehtaarille ja puuston pituus noin seitsemän metriä. Havupuut pahoin kärsineitä tai ei ollut enää ollenkaan ja 17 vuotta oli taimikolla ikää. Pari munkkia ja kahvia ja vettä eväänä reilut viisi tankkia sahasin, eikä maisema juuri vaihtunut. Sanoisin että kannattaisi yleensä tehdä perkaukset aiemmin kuin myöhemmin, ei ole halpaa eikä oikein mukavaakaan nämä myöhässä tehtävät työt. Hirvien takia varmaan annettu kasvaa ennen perkausta, mutta nyt kun 600 euroa hehtaarille perkaillaan ja jäljellä on lähinnä hieskoivuja, niin ei tuo ihan nappiin mennyt.
