Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Lukkosula pullon tyhjensin noihin raivurin liipasimeen ja kaasuvaijeriin kun olivat saaneet vettä sisäänsä, eli sitä piti kyllä sumutella paljon. Sitten ostin sellaisen silikonisprayn, tuntui olevan hyvää ainetta, ainakin toiset oli kehuneet, en muista merkkiä.
Moottorisahat olen nostanut nyt auton perään, kun hankintapalsta alkaa pikitien laidasta. Ilman mitään suojausta en talvella vehkeitä metsään jätä, ei se ole mukava kun räntä on jäätynyt sentin kerrokseksi sahan kylkiin. Jos palsta olisi kauempana autosta, laittaisin sahan räntäkelillä väljästi muovipussiin havujen sekaan, minullakaan ei tuota paperisäkkiä satu olemaan, olisi varmaankin paras. Joskus kauan sitten jäätyi saha maahan kiinni, no irtosihan se, mutta sahanpohjassa oli sitten kunttaa ja onhan ne aina sellaisia möhkäleitä tosiaan, kun oikein on kuura pinnassa eikä mikään liikkuva osa liiku.
Husqvarnan talvisuojan laitoin ilmastointiteipillä paikalleen ja tein reiän sylinterin ja kaasuttimen välille, kuten ohjeissa on painettuna. Ms200 on varasahana ja eilen lepuutin vähän käsiä sahaamalla pari tankillista silläkin ja kun puissa ei enää lunta ole, ei ollut mitään ongelmiakaan. Maassa on kuitenkin vielä lunta aukeammilla paikoilla haitaksi asti ja tiheämmissä sitten selvästi vähempi.
Mhy:n valtakirja on joskus tungettu eteen, millä olisi siirtynyt kaikki tilanhoito Mhy:lle, puhuttiin kuitenkin parin kuvion hakkuusta korjuupalvelun toimesta, no ei toteutunut edes hakkuut kun laitoin 2 vuotta toteuttamis aikaa. Olen samaa mieltä, että tarkkana saa olla näitten valtakirjojen kanssa.
Puutavaralaji kohtaisista hinnoista kannattaisi puhua. Harvoin ostomies mittaa puuston määriä, vaan arvioi silmämääräisesti tai jopa palstalla käymättä metsävaratiedon pohjalta, että mitä puutavaralajeja leimikolta otetaan ja niille laitetaan tarjoukseen vain noin arvio moteista (usein alakanttiin) ja tietysti se mottihinta joka tietysti on sama sitten kauppakirjalla (joskus jopa parempi).
Eräällä Kuusamon sahalla työntekijät naputtivat parhaiden tyvipölkkien päihin rautanaulat ennen metallinpaljastinta ja kaveri osti metalliraakit itselleen. Naulat nypittiin omalla lanssilla ja sahattiin tavara myyntiin. Kuusamon saha osti pystykaupassakin tukit tehdasmitalla ja metalliraakit jäivät puunmyyjän tappioksi. Ihmisethän noissa isoissakin firmoissa toimii, suurinosa rehellisesti, mutta nämä rikkeet jäävät tietysti mieleen. Mikä lie tuossakin koko totuus, harvoin kai pystykaupassa tukit menevät tehdasmittaan, joka tapauksessa järjestäytynyttä rikollisuutta. Mielestäni ei sen kummempi asia metsänomistajan kannalta, kuin se että puunmyyjälle tilitetyt kuidut lajitellaan ja myydään parhaat firman toimesta eteenpäin sahalle jonka ostohenkilö toiminnan tiedostaa, eli järjestäytynyttä rikollisuutta.
Metsäteollisuus ry toimittaa aineiston hintatilastoihin ja heidän tavoite on maltillinen puunhinta. Paljon on historiassa paukkuja kulutettu puunhinnan manipulointiin ja tämä tilastojen tasoittaminen on tietysti tärkeä osa kokonaisuutta.
Puukauppatilastoissa ei ole erikoispuutavara eriä, jolloin tilasto saadaan tasoittumaan maltilliselle tasolle, laatutyvet ei näy. Sama kait se on siinäkin tarkoituksena kun tarjotaan puukaupan yhteydessä ennakkoraivuut puoleen hintaan tai sorastetaan laanipaikka hyvin ja maksetaan sitten puusta listahinta, ostaja ja myyjä ovat tyytyväisiä ja puunhinta vakaa. Tilasto voisi olla järkevämpi, kun metsänomistajat ilmoittaisivat toteutuneet hinnat ja kytkykaupan hyöty tuloutettaisiin tilastoon tasaisesti kaupan puutavaralajeille. Ja sanomattakin selvä että jos leimikon puut halutaan, kuitupuun hintaa ei koroteta kuin 50 senttiä, erikoispuilla voidaan kilpailla ja kauppaan sisältyvillä palvelukytköksillä, kuten aiemmin kirjoitin.
Äänekosken puutavaran vastaanotossa oli aikoinaan tapana laittaa talvella punnituksessa tonni tai kaksi lunta joka kuromaan. Oli kova lumi talvi, Viitasaaren MHY:ltä kun kysyttiin helmikuussa, että onko teilläkin paljon lunta, vastasivat että ei ole enää Viitasaarella enää lunta, kun kaikki lumet on ajettu Äänekoskelle.
Mulla oli alkuaika sillein että tein konsulttina töitä Metsäliiton konttoreille sekä konemiehille ja kaveripohjalta touhuttiin. Myöhemmin muilla alueilla metsäpalstojen kanssa huomasin että ei se ML mikään hyväntekeväisyysjärjestö olekaan, jos et ole palstan reunalla hakkuun aikana, katkonnat menevät ostajan tarpeiden mukaan ja sellufirman tarpeet hahmottuivat. Hyvät suhteet ovat tärkeintä ja ostomies ei motoa aja saati tee sille katkontamatriisia, luottamus pitää olla koko ketjuun. Parasta MG:n kanssa on se, että aina saa puut kaupaksi ja hankintapuu erätkin pieniä nökkösiä myöten. Ja sanotaan nyt vielä sekin, että ei MG ainoa ole joka touhuaa ensisijaisesti oman etunsa mukaan, puukauppa on villiä kun lähtee uusille alueille, varmaan aina tietyissä piireissä peli on rehtiä, mutta etämetsänomistajana pitää melki vahtia.
Kiitos Wanhajätkä kutsusta oikein majoituksen kanssa. Oisin tullut jo kesällä, mutta kun ei kerinnyt, piti raivailla omissa ja vieraissa metissä täällä etelässä. Jouluna tietysti oltiin lähellä, mutta eihän sitä silloin lähetä anopin pirtistä kun korkeintaan sukulaisiin ja hiihtoladulle.
Äänekoskella olisi tietysti myös majoitus tarjolla. Vaasasta lähtee ainakin yksi linja-auto, ehkä lähempääkin. Mites Korpituvan Taneli, lähteekö Teuva-Kauhajoki suunnasta kanssa linja-auto, siihen olisi mukavampi mennä kun olisi ennenkaikkea lähempänä, kait tuonne kutsun metsänomistajajäsenenä voi järjestää itekin.
Siellä on tullut aikoinaan touhuttua paperitehtaan ja kartonkitehtaan tiloissa, se märkäpää on näkemättä, joka nyt on kasattu uudestaan. En ole henkilökohtaisesti saanut kutsua, vissiin ovat järjestelleet tietojärjestelmiään niin ettei jokaista perheen jäsentä kutsuta erikseen, noita MG:n lehtiä kyllä tulee vieläkin kolme ja kalentereita myös. Ehkä ne kutsuu sinne uudelle tehtaalle enempi semmoisia sääkerismiehiä ja hienoja rouvia? Vaimo kuitenkin ehdotteli josko lähdettäisiin katsomaan sellujättiä sisältäpäin, kun on itekin siinä projektissa mukana, ei ole hiijen vissi että lähtisin, näkyypähän, mieluumin rehvattaisiin vaikka Naarman kairassa.
