Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Moottorikelkan ja reen laitoin aikoinaan poistomenettelyllä, kaikki muu tilpehööri on ollut kertapoistoja, eli sahat. Pari tietä ja ojituksia on ajansaatossa mennyt poistomenettelynä ja kerran laitoin kaivurilaskun penkkateineen kertapoistona, kun minusta sillä ei kertakaikkiaan ole juuri merkitystä miten päin jonkun parintonnin laskun käsittelee, joku pilkunviilaaja tietysti pyytää kaivurimieheltä kaksi laskua ja on ylpeä tästä ja niinkai se ihan oikein olisi.
Joku aika sitten oli ensiharvennuksilla veroetu (kymmenisen vuotta sitten). Tein hankintaa silloin, josta osa oli ensiharvennusta ja osa kakkosharvennusta. En viitsinyt ruveta nysväämään ja laskemaan tuliko ensiharvennukselta ehkä 50 mottia, saati että olisin ajellut eri pinoihin ja jätin verotuksesta koko huojennus anomuksen. No soittivat sitten verotoimistosta että et ole huomannut anoa huojennuksia ja puhelun loppupuolella neiti/rouva sanoi että laitetaan vaan sille koko määrälle se huojennus, hän tekee sen täälläpäässä että sinun ei tarvitse tehdä tässä mitään. Ja on tosiaan tarkastettu minunkin metsäverotus kerran perusteellisesti ja pari kertaa joidenkin detaljien osalta, kuten runsaiden kilometrien takia ja silloinhan on helppo olla housuissaan kun asiat on itse tehnyt omasta mielestä oikein ja mitään turhaa ei ole vähennelty.
Kyllä raivaussahan voi merkitä tavallisena vuosimenona ilman poistoja, vaikka maksaisi 2000 euroa, ei ole mitään 200 euron rajaa hankinnoissa että pitäisi siirtyä poistomenettelyyn. Voihan laskutettavaa työtäkin tulla vaikka kuinka isolla laskulla ja se menee silti vuosimenona. Ja mikä merkitys silläkään on, jos kaivinkoneen ottaa tekemään muokkauksen ja se tekee samalla penkkatien, vuosimenoksi vain koko kaivurimiehen tuntilasku, ketä oikeasti kiinnostaa miten vähennykset rajatapauksissa tekee, kun pyörät pyörii eikä tarkoituksellisesti mitään etua tavoitella tai yritetä veroja kiertää.
Oikeasti Äänekosken hankinta-alue on nyt Lappia myöten, kun kelirikko valiitsee Ylä-Savoa ja ehkä osin Kainuutakin myöten. Eikä juuri näy kuitupuunhinnassa tehtaan lähiympäristössä, vaan hankinta-aluetta mieluummin laajennetaan, hintahäiriö on pahinta myrkkyä edullisen ja jatkuvan puunsaannin kannalta. Halvemmaksi tulisi ostaa lähiseudun kelirikkoleimikot vaikka +20% hinnalla, kuin lähteä junailemaan puita Napapiiriltä Keski-Suomeen, mutta eihän ne tyhmyyttään tuota noin päin tee. Onpahan Lapin kuitupuulle ostaja nyt, vaikka hintaan tuskin sielläkään vaikuttaa. Mites tulevaisuudessa, jos Lapissa on paikallisestikin enempi tarvetta puulle ja Etelän leimikoille pääsee vain kuivina kesinä.
Oltiin tuossa Satakunnan puolella taimikonhoidossa. 700 hehtaarin tilalla uudistukset tehty useilla kuvioilla alikasvoksella ja ilmeisesti täydennysistuttaen pienillä aloilla. Ainakin se taimikko (reilu 10 ha) mitä tehtiin oli täystiheä ja havupuuta jäi kattavasti, ainoa ongelma tuolla on ihan tolkuton hirvikanta, joka tietysti osaltaan vaikuttanut uudistusmenetelmän valintaan, tuhansia mäntyjä katkottu.
Kuitenkin niin että kun tilassa on kiinni muutama miljoona, pitää jo laskea miten kannattaa milloinkin tehdä. Kun joka vuosi pykää kymmenen hehtaarin aukon, on tekemistä niin paljon että palkkatöissä kulkevan on vieraalla teetettävä käytännössä kaikki. 1000 euron säästö vuonna 0 merkitsee 70 vuoden kierrolla 15000 euroa pelkällä 4% korolla ja samalla korolla 60 vuoden kierrolla 10000 euroa eli kymmenkertaiseksi kasvaa 60 vuodessa. Sama tietysti laskennassa pätee siihen omatoimiseen harrastamiseen, jokaine säästetty euro kuviolla kasvaa korkoa pitkässä juoksussa enemmän kuin ilman laskenta uskaltaa edes ajatella, jolloin kannattaa laskea ajattelemisen lisäksi.
Alla olevasta linkistä löytyy noista SE:n ja MG:n metsien järjestelyistä. En jaksa lukea, mutta asia on kuitenkin niin kuin sanon, luulen.
https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article5905.pdf
2000 luvun alussa Metsäliitto ja Stora Enso möivät käytännössä loput metsänsä ja voi olla että tuolloin Metsäliiton myydyistä perustetun sijoitusyhtiön metsiä Metsämannut hoitaa ja pitävät sitten MetsäGroupin omana, vaikka eivät enää omistakaan, onhan ne Serlachiuksen maita historian kirjoissa. Metsä-Serlan metsiä myytiin sitäkin ennen mm. Äänekosken taidepaperitehtaan jättimäistä perustamiskustannusta vasten ja sehän oli 30 vuotta sitten. Älkää heittäkö hevosmiesten tietotoimiston juttuja faktoina.
80-luvulla mettäkoulussa oli noita Stihlin 020 sahoja, kyllä ne taisivat olla halutumpia kuin jonseredit. Kuitenkin Husqvarnan 242 oli omaa luokkaansa. Outoa ettei Husqvarna pysty tekemään tosiaan 40 kuutioista huippusahaa enää, sitä kokoluokkaa keveytensä takia moni haluaa. Itsellä MS200 ja 550xp ja molemmat olleet hakkuilla ja polttouuhommissa hyviä pelejä.
