Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Kansallispuistoistakin voisi harvennella tiettyjä kuvioita ja avata maisemia. Kansallispuistohan on ennenkaikkea ihmisiä varten, luonnonpuistot ovat sitten asia erkiseen. Ja tietysti kansallispuistojenkin harvennukset vain virkistysarvoa tuottaviin kohtiin esim. 50 vuoden välein. Mielekkäimmät kulkumaastot ovat sellaisia jotka tarjoavat välillä näkymiä, pelkkien kaatuneiden puunrunkojen seassa kukeminen 50 metrin näkökentällä on tietysti hienoa sekin, mutta vaihtelu virkistää.
Nimeomaan suuria suojelukohteita kannatan. Ylläpidetään nuo olemassaolevat suojelualueet ja laajennetaan, mikäli rajanaapureilla sellaista halua ilmenee. Nuuksionkin virkistysmerkitys on rahalla mittaamaton. Ihan tyhjänpäiväistä suojella jotain hehtaarin vanhan metsän kuviota, tai vaikka kymmenenkään hehtaarin, jos ei ole mitään muuta erityispiirrettä kuin parisataa vuotiaita puita. En ole varma, mutta luulisin ja pitäisin järkevänä että valtionvaroilla ei tueta edes muutaman hehtaarin metsikkökuvioiden suojelua, missä on pelkästään vanhoja puita ilman erikoispiirteitä.
Niinhän se kannattaisi tehdä enskankin ennakkoraivuu pari talvea ennen hakkuuta, mutta kemeratuki jää sitten monessa kohteessa haaveeksi, eli kemeratuki muuttaa käytäntöä. No kohtahan se kemera poistuu nuorenmetsän kunnostuksista ja se on hyvä, josko olisi metsureillekin enempi taimikooja tarjolla, nythän puolet ajasta kaadetaan kuitupuun kokoista rytöä. 300 eur/ha toteutuu varhaisperkauksilla, siellä kemeratuki kattaa puolet työn hinnasta, varmaan taimikonhoidon kemerakin on laskettu kattamaan noin puolet kuluista. Itse kun tekee omat taimikoonsa niin kyllä noista kemeroista riittävästi vaivanpalkkaa saa, varhaisperkaus viimeistään kun taimikko 2 metristä ja taimikonhoito noin 5 metriseen, niin ei ole ylivoimaisen raskasta metsienhoito. Varhaisperkausta kun lykkää mahdollisimman myöhään, joutuu varhaisperkauksen jälkeen odottamaan kemerakelpoisuutta taimikonhoidolle 7 vuotta, jolloin ollaan taas vaikean taimikonhoidon kanssa tekemisissä.
10 kilometrin kävely raivaussahan kanssa hyväpohjaisessa maastossa on helppo suorite päivässä, mutta yli 10000 pitkää ja järeää runkoa nurin pieneltä alalta on jo raskaampi urakka. Taitaa olla niin että helpot kohteet hinnoitellaan yli ja vaikeat ali ja pitkässä juoksussa tasoittuu ansiot niin että metsuri saa eväät ja bensat hankittua.
Surkeimmissa pöpeliköissä on mennyt varmaan 25 tuntia hehtaarille ja parhaat palat 4 tuntia/ha ja tuntihinta 15 euroa, keskimääräistä hehtaarihintaa itselle en tiedä, mutta vaihteluväli noin 60 – 375 eur/ha. Urakalla tehdessä tuntiansio ollut hiukan parempi, mutta ennakkoraivuut ja pahimmat viidakot menee aina tuntitöinä ja niitä on piisannut. Ja tuleehan noihin kilometrikorvaukset päälle ja epäselvät kuvionrajat on mestari nauhoittanut. Tulee asiakkaalle maksamaan, viidakon kunnostus, varmaan 700 euron luokkaa, mutta onhan tuossa sästynyt varhaisperkaus kulut ja kun taimikonhoitoakin myöhästetty tulee kustannukselle pieni korko :), tosin hyväähän noista ei enää saa.
6% tuotto-odotukseen pitäisi arvon kolminkertaistua 20 vuoden aikajänteellä. Ostamalla nuorta metsää vaikkapa 3000 eur/ha tuollainen tuotto on ihan mahdollinen. Mutta jos rahasto ostaisi päätehakkuukypsää metsää ja saisi omansa heti pois avohakkuulla, olisi rahasto tuhon tiellä, kun siellä uudistamis- ja hoitokustannukset lankeavat täysimääräisenä, jolloin rahasto olisi välittömästi tappiolla tai tuotto-odotus 6% olisikin jatkossa 3%. Rahaston pitäisi tehdä hyviä tilakauppoja, sekä ostaessa että myytäessä ja ammattilaiset kai tuolla touhuaa, jolloin pitäisin mahdollisena, mutta jos rahastoon vain virtaa kokoajan pääomaa niin miten riittää hyviä palstoja markkinoilla.
Ja ennakkoraivuussa näissä ryteiköissäkin jätetään ainakin meillä kaikki kuitupuun kokoiset pystyyn, jolloin puita jää jopa muutaman sentin välein, jolloin rypäs poistetaan moton toimesta kokonaan tai sitten jätetään puita edelleen toisiinsa kiinni.
Jos puita on 8 metrin halkaisijaltaan olevalla alalla 8 kpl on tiheys 1600 runkoa/ha. Eli 200 * koealan rungot.
