Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ainakin männikön ensiharvennuksessa 4 – 5 metrinen uraleveys ja sitäkautta harvennuksen jälkeinen alle 700 runkoa/ha tiheys aikaansaavat kasvu- ja tuotostappiota. Tietysti nopeampi järeytyminen noita kompensoi, eikähän tuossa sitten tarvitse toista kertaa harventaa, mutta taloudellista tappiota tuollaisesta harvennuksesta hyvälaatuisessa puustossa tulee. Hyvälaatuisissa havupuustoissa kauppakirjalla kannattaa ohjeistaa jätettävien puiden runkoluku, 800 – 1200 runkoa/ha ravinteisuuden mukaan. Koneketjuhan pärjää sitä paremmin, mitä enemmä puuta hehtaarilta poistetaan. Ja en nyt puhu mistään mutkikkaista tai ennakkoraivaamattomista. On huomattavaa, että esim. ”Suorittava porras” täällä mainosti että jo taimikonhoidossa pitäisi jättää vain tuhat runkoa hehtaarille, näin ajavat asioita monitoimikoneen kuljettajat, että heidän työmaansa olisivat mahdollisimman järeää ja hehtaarikertymät kohdillaan. Eli omaa järkeä pitää käyttää, eikä kuunella sidosryhmien vedätyksiä.
Tuosta 8 senttisten riukukoivujen kaatelemisesta syntyi kyllä aikamoinen rasi, mutta helpompi ne oli kaataa raivaussahalla. Luin 2004 luvun Metsälehdestä vastaavasta tavasta tehdä energiarankaa, kehuttiin kevyttä käsittelyä ja sitä ettei tarvinut joka rungolle kumartua kaatamaan, syksyllä tuota pitää sitten kokeilla itsekin. Tokihan tuossa nyt tulee sitten moottorisahan kanssa otettavaksi järeämpiä puita samalla, että ensiharvennus se sitten tulee olemaan ja lopulinen runkoluku alle 1000. Lähtöpuuston runkoluku oli reilusti yli 3000 runkoa/ha ja kyseessä ostopalsta, kuviolla on tehty reilu 10 vuotta sitten taimikonhoito, mutta jätetty vain liikaa tavaraa.
Tämähän mukava tieto että 28 euroa motilta saa Etelä-Pohjanmaalla energiarangasta. Kaadoin aika paksuja puita yhdellä parin hehtaarin kuviolla huhtikuussa raivaussahalla nurin, arvelin että sinnepähän jäävät lannoitteeksi kun ei niitä kannata korjata. Syksyllä nuo olisi kevyt tehdä pikku stihlin kanssa kasoihin ja talvella voisi ajella kasat tienvarteen pinolle, saisi motin kuormia ja jääpähän korjuuvauriot nuoressa sekametsässä vähiin.
Minulla tuo ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tapaus Koillismaan sahalle kaupatessa tapahtui kymmenen vuotta sitten. Motomitta oli, mutta raakkeja oli sitten vähennetty sahan puolesta, en satasen tai parin takia tehnyt asiasta mitään kysymystä edes. Samassa kaupassa tekivät törkeän paljon pikkutukkia, vaikka minusta piti tulla tukkia harvennuksessa, keskiläpimitta n. 20 cm, pikkutukkia oli jotain 80 mottia ja tukkia ehkä 40. Tuosta johtuen päätin että se oli samalla viimeinen kauppa sille ostajalle, eikai tuossa paljon muuta voinut.
Että ei se helppoa ole ollut puukaupassa onnistuminen etämetsänomistajana tuolla seudulla, aina pitää olla paikanpäällä hakkuuta seuraamassa ja luettava sopimukset tarkasti. Moni tietysti ei ole yhtä perehtynyt leimikkonsa sisältöön ja ei näe mitään virhettä vastaavassa puukaupassa. Minä ainakin makselin oppirahoja paikkakunnan tapoja tuntemattomana.
Selkeät hyväveli kerhot, jotka oman edun tavoittelun yhteydessä leikkaavat toisten etuuksia pitää ehdottomasti kitkeä pois. Tämä maan tapa on jonkinlainen syöpä, josta pitäisi päästä eroon. Tällaiset tapaukset ovat tietysti ihan ruohonjuuritasoa, mutta kuormasta syömistä kuitenkin ja kun pöhelöt eivä ehkä edes ymmärrä tekevänsä väärin, niin käräjillehän ne on sitten vietävä.
Parempi vielä kun joku ottaisi asiakseen tutkia suuryritysten johtajien ja firmojen hallitusten johtajien tekemät sulle mulle pelit ja saataisiin sieltä ukot leivättömän pöydän ääreen, niin sitten oltaisiin maan asialla. Mutta tietysti noiden herrojen veivaukset ovat lailla suojattuja.
