Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Paljolti paikasta kiinni, onko istuttaminen työlästä muokkaamattomaan maahan tuolla rehevämmässäkin päässä. Itse istutin aikoinaan isoja potti koivuja kuokalla muokkaamattomaan maahan ihan leppoisasti, oli multaa pinnasta asti kasvualusta ja tuossa siis helppo tehdä laikku, tai sitä ei oikeastaan tarvinnut edes tehdä, mansikkaa siellä kasvoi kun koivut oli kaksimetrisiä. Mutta paksusammaleisesssa, heinettyvässä ja kivisessä pohjassa tilanne on tietysti ihan toinen.
Logistiikka vie suuren osan koko potista pieniläpimittaisissa puustoissa, se on totta. Jos puuston kasvu on palstalla lähinnä kuitupuuta tai jopa sitä pienempää, voi puuston kasvun kertoa nykyhinnoilla 10 eurolla ja siinä se vuotuinen arvokasvu sitten on. Mutta kun itse tekee, niin saa metsäpään logistiikan osuuden kassavirraksi. Mutta tuossa arvokasvussa tapahtuu kyllä melkoinen loikka, jos ensiharvennuksen jälkeen pystyssä on lähinnä tukkiaihioita, jolloin arvokasvu on tietysti parhaillaan jopa käsittämättömän hyvä. Mutta se totuus on se että, tämän arvokasvun realisoimiseen rahaksi menee istutuksesta se 40 vuotta vähintään ja siihen asti on lähinnä erilaisia kuluja.
Joo, monessa paikassa joutuu tekemään jopa jouupäivänä töitä, mutta kun ei ole pakko käynnistää sitä sahaa jolekkin merkittävänä pyhäpäivänä, niin minä jätän käynnistämättä. Huomiseksi katselin tuossa toiselle tilalle tulevien hakkuiden suunnittelua, relaskooppi, kaulain ja ikäkaira matkaan ja tietysti eväät ja kun pari päivää on sadellut niin tuletkin uskaltaa taas tehdä.
Etelä-Suomessa alle 40 hehtaarin metsätilat vaihtavat omistajaa usein niin kovalla hinnalla että ostajana ei ole varmasti jobbari, joka meinaa pistää tilan puuston rahaksi ja myydä pohjat, koska puustolla ei monesti saa puoltakaan tilan hinnasta. Tuskin tuollaista voi ostaa minkäänlainen metsätalouden harjoittaja, kysymyksessä on täysin harrastelu ja puuhamaa ostos.
Sahoilta on joskus tullut kirjeitä, joissa on esitelty firma ja osto-organisaatio ja toivottu yhteydenottoa oman alueen ostomieheen. Isoilta sellu firmoilta ei vastaavia ole tullut. Joskus on Metsäliiton ostomies kysynyt josko tehtäisiin kaupat.
Keski-Suomessa luulisi kohta olevan jonkinlaista kipailua kuitupuusta, vai käykö vaan niin että ostoalueet laajenevat ja Pohjanmaallakin ostetaan Äänekoskelle meneviä puita. Ei nuo välimatkat aina hommaa ratkaise, kerran oma Metsäliitolle myyty mäntykuitu pino meni Joutsenoon, vaikka Äänekoskelle olisi ollut 50 kilometriä ja Joutsenoon 250.
Mutta jos puhutaan taloudellisesta metsänhoidosta, niin ei oikein nuo taimikonperustamis kustannukset kasva korkoa, pitää siis harrastaa metsätöitä että siinä pääsee plussalle. Mutta silti ostamalla halvalla tiloja, joissa monen kirjava puusto, pärjää taloudellisestikin. Ja jos tilalla sitten tulee päätehakkuita, menee tietysti harkintaan tilan mynti tai yksittäisten kuvioiden perustamiskustannukset ja siihen liittyvä harrastus toiminta. Aika vähän on tullut itse istutettua, luontainen uudistaminen mustikka turvekankailla ja kuivahkoilla kankailla sen lisäksi harkinnassa kylvö sekä näitä karuimmilla pohjilla aina luontainen uudistaminen.
Nyt olen tehnyt kemeratöitä 5 hehtaarin turvekangas kuviolla, jonka hinnaksi määritin 500 euroa / ha kaksi vuotta sitten tilaa ostettaessa, siinä tulee ensiharvennus alle kymmenen vuoden päästä, josta itse tehden jää käteen jo yli tuon 500 euroa/ha ja jäljelle jää tukkiaihoita ja koivuja. Jos kuvio olisi pitänyt itse istuttaa 35 vuotta sitten niin olisihan tilanne aivan eri kuin nyt. Ja sanomattakin selvää että palsta on Lapin läänissä.
Ei kannata ei, varsinkin kun kaikenmaailman tuhot syövät sen vähäisen tuottopotentiaalin, ihan tuurissaan että jollain kuviolla pääset plussalle ja sen plussan kääntää tappioksi joku epäonnistunut tapaus. Taimikonhoidon tuilla on saatu puuntuottaminen juuri ja juuri kannattavaksi, laskee sen miten tahana, niin istutuksesta ja taimikonhoidoista kuluu aikaa ensimmiseen kunnon tiliin liian pitkä aika.
Täytyy nyt tehdä nämä kemeratyöt pois ja nauttia sitten nuorten metsien kasvusta, onneksi on varttuneempiakin puustoja, että pääsee joka vuosi harrastamaan hakkuutöitä. Niin paljon oli hirvenpaskaa tänäänkin palstalla, että tuskin sinne koskaan kannattaa yrittää uutta metsää, kunhan olemassa olevan puuston saa pienillä vaurioilla rahaksi muutettua, onneksi on jo jäävä puusto kakkoskehitysluokkaa ja halvalla ostettua, niin jotain jää. Mutta joo, ilman hirviäkin pitää tykätä metsätöistä kovasti ja unohtaa ne omat työtunnit, jos meinaa voittoa itse viljellen puuntuottamisella tehdä.
Luin tuossa illalla 3/2007 Metsälehti makasiinia. Sellutehtaita jouduttiin seisottamaan puupulan takia, kun Venäjä rätkäisi puutullit. Muistattekos miten puunhinta silloin pomppasi, hankinta kuitu oli yli 35 euroa ja enskaa pystyyn sai myydä jopa 18 eurolla. Vuonna 2006 havutukit olivat n. 45 euroa ja 2008 yli 70 euroa, tämä ei tietysti selity Venäjän tullilla, mutta samaan aikaan oli tuo korkea suhdanne. Kyllä ne suhdanteet muuttuvat jatkossakin, silti lasketaan 50 euron tukinhinnan mukaan toimenpiteiden kannattavuudet, eli kannattaa sitten varmemmin.
