Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Joo, taitaa olla suurempia tiloja Ruotsissa, jostain syystä kuitenkin tuolla kannattaa tuoda enempi muualta kuitupuuta, kuin Suomessa. Onhan MG:n Suomeen rakentama logistiikka puukuljetuksiin ihan huippua, ehkä nuo ruotsalaiset eivät halua ale hintaan toimittaa MG:n portille.
Olen käynyt Örnsköldsvikissä ja vaimo tuolla tehtaalla on joskus käynyt palaveeraamassa ja ikävässä mutkassahan se on käydä päiväseltään.. Tilakoko on Ruotsissa niin pieni, että väittävät olevan järkevämpi tuoda puut muualta, kuin alkaa haalimaan kalikoita ja myymään itselle tarpeettomat pienet puuerät. Ei se tämä Suomessa oleva logistiikka niin halpa ole rakentaa, että yhden selluintegraatin takia kannattaisi perustaa. Tottakai, jos siellä olisi tuhannen motin koivukuitu leimikoita vaan tarjolla, niin tuskin paljon toisivat muualta.
Niin varmaan onkin puuhastelua puiden saanti laivaan ja onhn se mottihintakin muistaakseni 50 euroa satamassa. Suomessa tuollainen 50 euron hinta kuitupuu motille tuntuu kovalta, mutta jostain syystä sitä vain tuodaan siihen hintaan. Mutta jos miettii MG:n puunhankintaa vaikka Husumin tehtaalle, 50 euroa motille tehtaalle tuotuna on fiksu valinta, verrattuna siihen että alkaisi hirveästi panostamaan puunhankinnan logistiikkaan Ruotsissa.
Kauppakirja allekirjoitetaan digitaalisesti, mutta hankinnan kuitupuun 30 euron mottihinta sovitaan vähintään puhelimessa.
Ei niitä lappuja tarvita, kun pinojen sijainti on selvä eikä näköetäisyydellä ole naapurin hakkuita. Ostomies merkkaa pinonpaikan myyjän soittaman puhelun aikana karttasovellukseen ja ilmoittaa järjestelmässä samalla, että tuossa osoitteessa on kolme mottia koivukuitua ajettavissa. Ajojen suunnittelu osasto laskettaa valmiit pinot ja autot ja muodostaa kullekin autolle oman reitin, aina ei tietystikään omat pinot satu reitille, mutta kyllä ne pitkässä juoksussa sieltä lähtee. Rekkakuski hakee varastopaikalta puita ja jos pinon pohjaa jää, merkkaa järjestelmään, paljonko motteja ko. puutavaralajia jäi. GPS-paikannus ja ostomiehen paikkatuntemus tutun myyjän palstojen osalta ovat hyvällä tasolla ja rukkasjälkiä säästyy.
Rehellisesti sanottuna, alle 10 motin eriä ei pitäisi ostaa ja suurin osa kaupoista pitäisi olla semmoisia, että laanista ajettaisiin useita kuormia. Mutta kun tilakoot ovat pieniä, harvennuskuvioita ei välttämättä ole kerralla paljoa ja 125 motin verovapaa hankintatyön osuuskin vaikuttaa kauppojen kokoon. Kun Kaskisten satamaan tulee jokilaiva Venäjältä, puuta saa ajella rekoilla kilometrin matkaa ”laanista” pari päivää. Juna kuljetukset sisämaasta ovat jo varmasti useista eri laaneiista kuljetettua ja jopa eri lastauspaikoilta vaunuun nostettuja nökkösiä, eli puiden haaliminen radan varteen ja sieltä vaunuihin vaatii rukkasjälkiä melkoisesti. Olikohan niin, että Husumiin suurin osa kuitupuusta tuodaan Skandinavian ulkopuolelta ja syyksi kerrottiin liian pieni tilakoko Ruotsissa, eli ei tämä ihan Suomi-ilmiö ole.
Venäjäläiset eivät halua myydä yli 15 cm:n vahvuisia koivuja enää Suomeen. Eiköhän tuo vain lisää koivukuidun ostointoa täällä sellu- ja BCTMP-tehtaiden läheisyydessä. Koivu on tärkeä puu teollisuudelle.
4 metrin ajouravälillä puiden väli on ajouran eri kohdissa 4 – 6 metriä. Jos ei tehdä ajouraa, puiden väli on 3 – 4,5 metriä. Alle 3 metrin levyisiä koneita ei kaikille ensiharvennuksille ole laittaa, jolloin uravälit ovat sitten 4,5 metristä ylöspäin ja ajouralla puuvälit 4,5 – 6 metriä.
Alle kolme mottia oli yhdessä käteiskaupassa koivukuitua ja siinä se meni mukana, havukuitua oli kaupassa enempi.
Minua ihmetyttää se että koivukuidulle ei olisi ostajaa. Metsä Group tekee lopputuotteena lähinnä kartonkia, jonka valmistukseen käytetään nimenomaan lehtisellua sekä CTMP:tä, joka valmistetaan nykyisin etupäässä koivusta. MG tekee lehtisellua jokaisella sellutehtaallaan, eli minusta tuntuu että Napapiirin eteläpuolella ei sellaista kolkkaa ole, mistä koivukuitua eivät ostaisi sellutehtaalle, voihan olla että ostavat mieluummin läheltä tehtaitaan. Ja voi olla että MG saa tarvittavat koivukuidut jäseniltään ja eivät tarjoa ulkopuolisille aina tätä markkinaa. MG:n lisäksi myös UPM käyttää koivusellua papereissaan ja Suomesta nuokin raaka-ainetta varmasti ostavt.
Jos katselee pelkästään havusellun ja lehtisellun hintojen kehitystä, voisi päätellä että lehtisellua hyljeksittäisiin ja tehtäisiin havusellua markkinoille. Mutta kun tuota lehtisellua tarvitaan omiin lopputuotteisiin, niin jonkinlainen kysyntä säilyy koivukuidulla sellunhintojen tilanteesta huolimatta.