Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
ms200 Stihlissä pitää käyttää männän lukitusta, vaikka napsahtaisi jotenkin auki tuo kytkinrumpu (vetopyörä). Jokatapauksessa takaisin kiinni kiertäessä männän jumitus on tarpeen, ei siinä vetopyörä kiinnittämisessä mitään lukitusta ole, ei muuta kuin kiertää tiukkaan. Eilen vaihdoin vetopyörän, ihan kätevä se on vaihtaa, ei tarvi vasaraa.
Mulla oli muutama vuosi sitten talvihakkuulla 357:n kanssa tilanne päällä, saha ei enää käynyt kunnolla, kuului vain ’moo’, pienen säätelyn jälkeen kuoli kokonaan. Vaihdoin ms200:n loppu leimikolle ja sahaa korjailin sitten kevväämmällä. Kaasuttimen kalvot vaihtui ja ei auttanut, tuntui että mikään ei auttanut. Sitten huomasin että bensakorkin avaamisen jälkeen kävi vähän aikaa, vaihdoin bensatankin venttiili nappulat ja alkoi toimia.
Viimeisessä kaupassa koivukuitu 30 eur/m3 ja havukuitu 30 eur/m3 tienvarressa. Pitäisikö koivukuidun olla jostain syystä arvokkampaa kuin esim. mäntykuitu? Koivu kasvaa nuorella iällä hyvin ja on siten ihan varteenotettava puulaji. Koivukuidun ylituotanto taitaa olla tällähetkellä Itä-Suomen ongelma?
Itsestään kulkevat autot eivät kyllä toimi napapiirin korkeudella liikennöitäessä joulu-helmikuulla. Mutta niin paljon on noita 70 km/h jurruttajia, että hyvhän se olisi kun saataisiin noille alle kulkupeli, joka menisi automaattisesti nopeusrajoitusten mukaan. Voi olla että sitä on jo itsekin noita hitaampia kavereita tuolla liikenteessä sinä päivänä kun itsestään kulkevat autot alkavat siellä oikeati näkyä. Kepulaisilla on nyt ihme kiima, kaikki pitää tehdä ennenkö muualla, että saataisiin omat innovaatiot tuottamaan maailmanlaajuisena bisneksenä. Toistan itseäni, suuryritysten toimintaympäristöjen luominen menee nyt Suomessa kaiken muun edelle.
Vaimo tienaa vajaan satatonnia palkkatyössä, itse olen noita hankintapuita myynnyt. Tämmöinenhän tämä asetelma usein on, hankintapuusta saadun rahan merkitys ei myyjälle ole kummoinen. Itseasiassa parinsadan hehtaarin metsien kanssa koko metsätalouden merkitys on pieni koko toimeentulossa. Kuitenkin, kun on sijoitettuna melko paljon, pitäisi tuottoakin saada. Tärkeintä kuitenkin että voi jatkaa harrastusta kannattavasti, eli hankintapuille on ollut aina ostaja.
Tolopaisella ihan asiaa, turha noita on tammikuussa laskea, kunkaikki tieto ei ole helposti saatavilla. Itsellä oli aikaa ja intoa tehdä ja naputtelin exceliin tiedot, voin täydentää helposti noita, esim. jos työhuonevähennyksen ohjearvo muuttuu tai jotain uusia vähennyksiä on keksitty. Helmikuussa nuo tulee vasta näpyteltyä verottajan sivuille ja alvit maksuun vasta helmikuun viimeinen päivä.
Jaa että tuotettaisiinkin pelkkää kuitupuuta rämeillä. Tuota olen miettinyt kanssa, hankinnalla kuitu 30 euroa ja tukki 50 euroa, jos ottaisi nopeasti tuon 30 euroa ja korjailisi vain järeämmästä päästä kuitua, tukin kasvattaminen vie kuitenkin iäisyyden. Mutta ihan suoria puita tuolla sarkojen välissä kasvaa, en ole kuullut että suometsien tukkeja ei ostettaisi, monet maksavat yhä saman hinnan kuin kangasmaan järeämmille tyville.
Semmoista se on laadun kasvatus nyky Suomessa, tietysti siellä Ähtärin läheisyydessä on pikku sahoja omilla hankinta organisaatioilla, jotka maksavat laadusta, mutta sitten saakin hakea paikkakuntaa, jossa tuollaista toimintaa enempi harjoitetaan.
20-30 litraisten puustojen korjuu on varmastikin ministeriössä hyvä idea, kotimaiset konevalmistajat tekevät koneet, urakoitsijat hankkivat niitä kilpaa ja energiapuu bisnes kukoistaa. Tuossa vain on se huonopuoli että urakoitsijat eivät tuollaisia koneita halua, kun 20-30 litraisen puuston korjuusta ei jää kantohintaa, jos kunnon palkkaa edes tekijöille. Tympeäähän se semmoinen työnteko on, missä metsänomistaja aina ihmettelee mites tässä näin kävi vaikka itse työn tehnyt tekee homman puoli ilmaiseksi.
Suuryritysten toimintaympäristöjen luominen mahdollisimman hyväksi on Suomen kärkihanke ollut jo pitkään, siinä jää yksityiset metsänomistajat, eläkeläiset, luonto, perustuslaki, sote ja kaikki mahdollinen toiseksi. On ihan älytöntä alkaa metsänomistajien käymään oikeutta isoa metsäfirmaa vastaan, viisaampi on vain jatkaa eteenpäin unohtaen kärsitty vääryys, oikeuslaitokselle on tärkeämpi säilyttää suuryritysten toimintaympäristö, se on pyhä asia.
