Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Onhan siellä motossa karttaohjelma ja gps, sehän näyttää reaaliajassa, missä mennään, jos yhteydet sattuvat pelaamaan. Millä tarkkuudella nuo gps:t toimii?
Joskus rajalinjan löytäminen on tosi haastavaa ja ”vastuu” on tullut jätettyä motokuskille, useimmin olen kyllä punaiset nauhat rajalle laittanut.
Lehmon petäjää ei uskoisi niin pitkäksi, kasvaa jyrkässä rinteessä, eikä oikein erotu edukseen. Pieni ihme jos ei ole kasvanut tuon pitemmäksi vielä, kun oli 37 metriä jo 90 luvun alussa, kasvava puu. Eikös pisin kuusi ole ollut jossain Jyväskylän länsipuolen isojen mäkien rinteessä, itse en ole käynyt katsomassa, mutta ainakin 90-luvun lopussa sitä kävivät katsomassa Suomen pisimpänä puuna.
Minulla kun on mahdollisuus, niin teen taimikonhoidot ja varhaisperkaukset nykyisin lähes poikkeuksetta lehdettömään aikaan. Kesällä on usein turhan lämmin ja vielä itikat tauolla kiusana, eikä sieltä lehtipuiden seasta erota niitä säästettäviä puita niin hyvin. Esimerkiksi toukokuu – kesäkuun eka viikko on napapiirin korkeudella parasta metsätyö aikaa, ei mitään ötököitä, valoa piisaa ja aamusta kun alkaa, niin saa tehdä mielyttävän viileässä. Tänä vuonna oli täällä etelämmässäkin hieman pitempään lunta, joten taimikonhoidot alkoivt vasta huhtikuulla, viime vuonnahan pääsi tekemään jo maaliskuussa lumettomaan maastoon.
Ja minusta puolihehtaaria päivässä on ihan hyvä määrä jo enempi sahanneelle. Kyllä 2 hehtaarin varhaisperkaukseen voi kuluttaa kuusikin päivää, jos työskentelyyn ei ole liiemmin kokemusta, nopeammin se kuitenkin käy, kun tekee ennenkö lehtipuut ovat lehdessään ja heinikko estää näkemästä mihin jalkansa laittaa. Kuuden tunnin päivä on jo ihan maksimi, jos ei mitään ruoka tunteja pidetä, joskus nuorena tein 8 tuntisia raivauspäiviä ja kävin vielä illalla juoksulenkillä, ei siinä kunto ehtinyt kasvamaan saati tilipussi lihomaan. Sanoisin että 6 tuntia on järkevä määrä ammattilaiselle ja 4 tunnin päivä on jo aloittelijalle hyvä saavutus.
No ei kannata kokeila sitä kylvöä, jos kuuset ovat olleet isoja. Männyn istutuksella kokeilisin, tietysti muokkaua maaperän mukaan, äestys tai mättäät, miksei kaivurilaikutuskin ole vaihtoehtona. Kokeiluja voi tehä tietysti pienillä alueilla, mutta ison alueen heinääminen tai muu lisäharmi kannattaa välttää turvautumalla varmoihin konsteihin.
Metsäisille palveluyrityksille tällainen on ehkä kuitenkin ikävintä. Juuri kun potentiaalinen asiakas on saanut naapurilta kuulla, miten hienosti homma toimi ja kemerat juoksi niin tuo tilanne onkin jo ehkä ohi. Ja jos teet tarjouksen vaikkapa nuorenmetsänhoidosta ja väyrystelevä isäntä ottaa puolen vuoden päästä yhteyttä että tule tekemään, joutuukin sanomaan että hinta muuttui jo.
Aikuisten oikeasti tuoollainen pieni kemeratuen tukiehtojen viilaaminen on ihan turhaa byrokraattien itsensä työllistämistä. Vaikkakin 1000 rungon poistuman takia kemerakohteita olivat kaikki normaalit ensiharvennukset, mutta paljonko tuo asia nyt sitten muuttuu.
Itsellä olisi vielä reilut 20 hehtaaria kemera nuorenmetsänhoitoja sisässä, jos joutuu anomaan jatkoaikaa, menevät varmastikin vanhoilla tukiehdoilla. Huomenna Keski-Suomeen ja kevväämmällä Pohjoiseen tukieurojen perässä.
Pari vuotta sitten kävin Kemijoki varressa katsomassa myynnssä ollutta entistä Metlan palstaa, missä piti olla kymmenkunta isoa visakoivua. Koivut olivat 4 metriä korkeita alle 8 cm rinnankorkeudelta ja papereissa oli reilu 20 cm ja yli 20 metriä pitkiä. Muutoinkin tuolla tilalla Metlan kokeilu kuviot vieraine puulajineen oli ihan törkeästi kirjattu yläkanttiin. En tiedä miten visakoivut voivat kasvaa Pohjoisessa, mutta tuolla ei ainakaan ollut onnistunut.
