Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Paljon on metsänomistajalla työvaiheita, joista korvaus tulee vain parantuneina hakkuutuloina jopa vuosikymmenten päästä. Kuitenkin niin, että ne tulot ovat suurinpiirtein laskettavissa tekohetkellä ja niiden tekeminen on siten mielekästä. Valitettavan paljon on metsänomistajia, jotka ovat esim. perineet metsän ja tekevät sitten puukauppoja ilman minkäänlaista asiantuntemusta, eikös sen ostajan pitäisi olla asiantuntija korjuuolosuhteiden osalta.
Ja kyllä minustakin järeämmästä ensiharvennuksesta, jossa ei ole haittaavaa alikasvosta ja ajomatka on lyhyt, pitäisi saada selkeästi parempi korvaus, kuin sellaisesta joissa asioita ei ole hoidettu. Kemeratukea ei tarvita enää tuossa vaiheessa kun myydään ensiharvennuksia, kun taimikonhoidot on hoidettu hyvin ennakkoraivuuta tarvitaan vain soistumilla.
Silloin 80-luvulla siirryttiin 30 m ajouravälistä 20m uraväliin ja urien keskileveys nousi kolmesta metristä neljään metriin. Nyt urien keskileveys on varmaankin 4,5 metriä.
Metsät eivät lopu, vaikka tehokkuutta ajatellaan ainoastaan koneketjun näkökulmasta, jolloin asia ei juuri ketään hallinnossa kiinnosta, mutta metsänomistajalle tällä tehokkuus ihannoinnilla saadaan tappiota. Tietysti kun suurin osa ensiharvennus kuvioista on mutkaista mäntyä, ei tuotos tappio ole kummoinen, mutta hyvälaatuisessa puustossa tappiota tulee sitten paljon enemmän. 2,7 metriä leveä ajokone vie hieman vähemmän puuta kerralla, kuin 3,3 metriä leveä, tuon erotuksen varmaan moni metsänomistaja olisi ensiharvennuksessa valmis maksamaan, mutta kun kaikki tilan kuviot hakataan samalla koneella homma ei olekaan enää niin yksinkertainen. MHY:n korjuupalvelulla on moninpaikoin harvennuksille sopiva koneketju.
Minullakin CV:stä löytyy monenlaista, mutta tärkeimpänä erona Suorittavan portaan listaan olen pähkäillyt metsätalouden ja koneketjujenkin tuottavuutta koulutuksen (metsätalousinsinööri) lisäksi metsälö tasolla pitkäaikaisena metsänomistajana ja metsäsijoittajana.
Harvemmin 4 metriä riittää ajouran leveydeksi ja silloinkin osa laidassa olevista puista saavat juurivaurion ja ilman niitäkin, poistellaan uran takia niitä parhaita tukkiaihioita. Jos samalla koneketjulla tehdään aukot ja ensiharvennukset, niin usein sen tuloksen näkee ensiharvennuksen jälkeisenä huomattavana kasvutappiona, kun uran leveys on 5 metriä ja urat ovat 20 metrin välein.
15 vuodessa se ”tupsulatva” SUORA lisävaltapuu on kasvattanut yli 5 metriä vihreää latvusta lisää ja turvonnutkin sitten loppuvaiheessa puolisenttiä vuodessa. Kyllä se vain on niin, että nykyisin pitää mahdollisuuksien mukaan tukkiaihiot kasvatella tukeiksi, jos meinaa parasta taloudellista tulosta hakea ja jälkipolvia metsänkäsittelyssä ajatella. Niinhän se Kari Mielikäinenkin totesi, että metsänomistajan kannattaisi kasvatella kiertoajalla mahdollisimman monesta rungosta tukkia.
Osa metsänomistajista tietysti tavoittelee nopeaa kiertoaikaa, eikä parasta taloudellista tulosta, tällöin yhden harvennuksen taktiikalla tietysti päästään nopeiten maaliin. Ja kyllähän noissa lengoissa ja mutkaisissa puustoissa se on ainoa oikea tapa.
Harvennusohjeet olivat ennen tiukemmat, silloin jo tiedettiin että MT-pohja tuottaa 1200 tukkirunkoa toiseen harvennukseen mennessä ja näinhän kannattaa hakata, silloin kun se 1200 kelpo runkoa löytyy. Nykyisin ohjeet ovat vapaamat ja koneketjujen tehokkuuden takia niitäkin rajoja jopa koitellaan.
Tietysti on hyvä että harvennuksessa saa ottaa pois vaikka kaikki puut, sehän on metsänomistajan etu että puusto on realisotavissa, mutta kun metsänomistaja ei vahdi etujaan, voidaan harvennukset toteuttaa osin koneketjun kannattavuuden perusteella.
Ainakin männikön ensiharvennuksessa 4 – 5 metrinen uraleveys ja sitäkautta harvennuksen jälkeinen alle 700 runkoa/ha tiheys aikaansaavat kasvu- ja tuotostappiota. Tietysti nopeampi järeytyminen noita kompensoi, eikähän tuossa sitten tarvitse toista kertaa harventaa, mutta taloudellista tappiota tuollaisesta harvennuksesta hyvälaatuisessa puustossa tulee. Hyvälaatuisissa havupuustoissa kauppakirjalla kannattaa ohjeistaa jätettävien puiden runkoluku, 800 – 1200 runkoa/ha ravinteisuuden mukaan. Koneketjuhan pärjää sitä paremmin, mitä enemmä puuta hehtaarilta poistetaan. Ja en nyt puhu mistään mutkikkaista tai ennakkoraivaamattomista. On huomattavaa, että esim. ”Suorittava porras” täällä mainosti että jo taimikonhoidossa pitäisi jättää vain tuhat runkoa hehtaarille, näin ajavat asioita monitoimikoneen kuljettajat, että heidän työmaansa olisivat mahdollisimman järeää ja hehtaarikertymät kohdillaan. Eli omaa järkeä pitää käyttää, eikä kuunella sidosryhmien vedätyksiä.
Tuosta 8 senttisten riukukoivujen kaatelemisesta syntyi kyllä aikamoinen rasi, mutta helpompi ne oli kaataa raivaussahalla. Luin 2004 luvun Metsälehdestä vastaavasta tavasta tehdä energiarankaa, kehuttiin kevyttä käsittelyä ja sitä ettei tarvinut joka rungolle kumartua kaatamaan, syksyllä tuota pitää sitten kokeilla itsekin. Tokihan tuossa nyt tulee sitten moottorisahan kanssa otettavaksi järeämpiä puita samalla, että ensiharvennus se sitten tulee olemaan ja lopulinen runkoluku alle 1000. Lähtöpuuston runkoluku oli reilusti yli 3000 runkoa/ha ja kyseessä ostopalsta, kuviolla on tehty reilu 10 vuotta sitten taimikonhoito, mutta jätetty vain liikaa tavaraa.
