Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Tuollaistahan se pystykaupan teko pahimmillaan on jos et ole seuraamassa hakkuuta ja huomauttamassa alati katkonnasta. Tuossa on ostomies hieman tyrinyt, kun on laittanut liikaa tukkia kauppaan, no ilmeisesti sillä vedolla sai sen kaupan. Olisit varmasti ollut tyytyväinen, jos tukkiosuus pienuudestaan huolimatta olisi täsmännyt kauppakirjan kanssa. Pystykaupassa on mahdollisuus leikata puista mitä kulloinkin tarvitaan ja siihen ei ole sitten paljon mahdollisuuksia puuttua kun puutkin on jo viety.
Täällä kuitenkin mainostettu että kuusitukin laatu kärsii jos kuusikkoa kasvatetaan harvemmassa. Monilla vientimarkkinoilla kuitenkin halutaan kunnolliset oksat mieluummin kuin haulikko kuvio. Eikä ne kuusen oksat irtoa paneelista, oli se ns. kuivaoksa sitten 3 cm tai puoli cm.
Minkähänlainen etu pystykarsinnasta olisi vientimarkkinoiden paneeleissa, vai onko oksa tarpeellinen koriste ja elävöittäjä paneelissa. MDF-paneelihan on neutraali. Pitääkö oikeassa puussa olla persoonallisuutta?
Suuri tekijä tässä kokonaisuudessa on katkonta. Pikkusahat tekevät mielellään sitä pikkutukkia ja jos ei ostaja ole asioista perillä, sitä pikkutukkia on kolmasosa päätehakuun tukeista. Sellufirmat taas pätkivät tukkiosaa surutta kuituun. Eli sen lisäksi että saavat haluamiansa tavaroita, tekevät sen hieman suuremmalla voitolla.
Ainakin 90-luvun loppupuoliskolla liito-oravan pesän löydettyään motokuski lopetti palstan teon. Nykyisin taidetaan jättää vain pesäpuun ympärille pieni suoja-alue. Jokohan kohta huomataan että suoja-alueita alkaa olemaan tietyillä alueilla jo merkittäviä määriä ja liito-oravalla saattaa olla useampikin pesä, eli liito-oravan pesäpuun ympärille ei tarvitsisi enää jättää suoja-alueita.
Mielestäni ostettavan metsätilan ei tarvitse tuottaa itseään takaisin puuston myynnillä. Taimikkovaltainen tila on 20 vuoden päästä myytävissä kaksikertaa suuremmalla hinnalla ja aina siinä jonkun puukaupan pystyy välissä tekemään. Paremmassa tallessa raha on kuin sukanvarressa. Pahempi se, jos maksaa liikaa runsaspuustoisesta palstasta, silloin tulee varmaankin aika pitkäksi ja synkkiä ajatuksia odotellessa istutustaimien tulemista tukkipuu harvennus kokoon.
Jonkinlainen herpaantuminen siinä tarvitaan että pyörähtäminen tapahtuu, mutta jos olet marjassa tai katselet puiden laatua tarkalla silmällä ja etsit lumettomia rakoja mistä puikahtaa eteenpäin niin se suunnan pitäminen jää. Ja joo, kyllä on suunnistus tausta, parikymmentä vuotta tuli suunnistettua melko paljon, siinä lajissa on tarkat kartat, eikä kompassia tarvita, mutta noiden peruskarttojen kansa kulkiessa laakeilla alueilla olisi kompassi hyvä apuväline. Vaikea uskoa että kukaan metsämies ei olisi koskaan kulkenut pikkaisen harhaan.
Kerrotaan vielä yksi suunnistus eksähtäminen, ei pahimmasta päästä, mutta vähän uskottavuuden takia. Olin Jukolan viestissä väliaika rastilla ensimmäisenä (yö osuus). Katsoin että seuraava rasti on mäen päällisen takana pieni kohde, päätin juosta ensin mäen päälle ja sielt hakea rastin. Kun pääsin mäen päälle, se olikin hirvittävän laakea ja kuusikkoinen, en tiennyt kuin 100 metrin tarkkuudella sijaintia ja rastipiste oli tiheikössä. Linnut lauloivat ja vesi tippui kuusen oksista kartalle kun tein hätäsuunnitelmaa. Päätin laskeutua rinteeseen oikealle tasolle ja kulkea tasolla rastia kohti. Onnekseni rinteessä oli edellisen osuuden tekemä ura ja kulku rastille kävi helposti. Ei tullut pyörähdystä, mutta seisoskelua ja epävarmaa etenemistä, tunne oli väärä kun ei tarkalleen tiennyt missä oli, eli ajanhukkaa ts. suunnistusvirhe.
