Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Arvokkaissa puissa firma tekee hurjia voittoja. Muistan kun liiito-orava keskeytti hakkuun, tuli korjuuesimies palstalle ja vielä otettiin pari 24 metrin pylvästä. Hinta oli noin 10000 markkaa kappale firmalle ja isännälle tietysti noin 700 markkaa.
Varmaan nyt sitten kehittelevät sopimuspaperit uusiksi, että voidaan sopimuksen mukaan tehdä aina miten huvittaa. Ihmeellistä touhua kaikenkaikkiaan, eikä Suomen valtion pitäisi puollustaa Suomalaista metsänomistajaa pörssiyhtiöiden kanssa toiminnassa, eikä luoda järjestelmää, missä metsänomistajalla ei ole mitään järkevää mahdollisuutta pitää oikeuksistaan kiinni.
Moton ohjelma tietää jo 2 metrin kohdalla, mitä rungosta saadaan, jos siinä ei ole vikoja. Hyvä kuski tietää miten tukit kannattaa katkoa, kun siinä rungossa on vikoja. Hyvälatuisessa puustossa pitäisi latvatukit olla järjestään 15 – 16 cm latvalta, mutta kun matriisi tehdään sillä tarkoituksella että kuitua saadaan rungosta enempi, on latvatukin läpimitta ~17 cm. Nykyisin osataan lukea jo ihmisten aivoista, mitä silmät näkevät, tekniikan puolesta olisi kaikki mahdollisuudet apteerata puista maksimi määrä tukkia, mutta eihän sitä haluta tehdä.
Minulla oli tuolla leimikolla tukkiosuus 85% ja sitä ihmetteli ostomieskin, puut olivat pienehköjä kuivahkon kankaan karummasta päästä, mutta suoria. Noita alettiin katkomaan tosiaan siten että aina olisi jäänyt noin 2 metriä tukkiosaa kuituun, eli tukkiosa olisi jäänyt alle 80%.
Toinen asia on sitten nuo piensahojen pikkutukit, niitä en päätehakkuulta myisi. Vahtimatta tukkiosa loppuu 17 cm:n kohdalle ja latvasta otetaan pikkutukki. Harvennuksillakin tuota siirtymää tietysti tapahtuu, mutta puuston järeydestä kiinni, miten kannattaa myydä ja jos motomies on paras kaveri, niin ei tuolla välttämättä tarvitse seurantaa.
Tottakai järeä ja suora puusto on helppo apteerata, mutta tässä ei nyt puhuta pelkästään siitä. Kuitua sieltä hyvältä palstaltakin tehdään niin paljon kuin iletään. Ja kantojen nosto kohteilla pitää tietysti jättää hieman pitempi kanto, siinä voikin sitten laskea kannattavuutta siltä pohjalta että 200 euroa tukkiosaa menee hetaarilta puoli-ilmaiseksi energiapuuksi. Ei nämä isot firmat mitään hyväntekeväisyys järjestöjä ole. Markkinatalouden puitteissa tietysti toimitaan ja yhteiskunnan etu on että puukauppa toimii, joten näitä asioita ei haluta julkisuuteen tuoda.
Joskus olen tehnyt siemenpuuhakkuuta suoraan rekeen hankikelillä, onhan se mukavaa touhua aurinkolasit päässä kaadella isoja puita ja pätkiä ja nostella suoraan rekeen. Ennen noita kelejä oli lähes joka kevät. Joskus tuli tehtyä verhopuiden poistoa kuusten päältä t-paita päällä hankikannolla, emäntä ajoi puut tien varteen. Ja tietysti pystykarsinnat ja lukuisat puunajot kelkalla on jäänyt pysyvästi mieleen, ei tarvi ihme palkkaa, kun työ on mieleistä. Aamulla pitää hyökätä aikaisin, mutta puolenpäivän jälkeen voikin sitten rentoutua laavussa tms. Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Se moton ohjelma osaisi arvioida että 28 d1,3 puusta tulee ottaa lyhyempi tyvitukki että saadaan varmasti 3 pölkkyä, jos asia haluttaisiin hoitaa tukkiosuus optimoiden. Mutta kun tavoitteena on kuidun teko, niin sitten otetaan se 55 mittainen tyveltä ja apteeraus on pelattu.
Kaverit kyllä karsivat ja mittasivat tuolla minun palstalla epäselvissä puissa tukkiosan loppuun ennen katkontaa, jolloin saatiin arvotavara tarkemmin talteen. Eli kuskit kyllä osasivat suuren osan katkoa oikein ilman tuota edes takas ajoakin, mutta jostain syystä halusivat tehdä noin, eikä hommassa sitten enää ollut mitän sanomista. Voihan noita leimikoita myydä niinkin että katkontaan ei kiinnitä mitään huomiota, itse laskin että 500 euroa päivässä hankin tuolla istumisella, mutta ei se palautteen antaminen aluksi mukavaa ollut. Aina on kuitenkin hyvät konemiehet palkittu konjakkipuloilla lyhyistä kannoista johtuen.
Eli olen sitä mieltä että jotenkin tuota puukauppaa pitäisi muuttaa, kun ostetaan leimikoita tietyillä yksikköhinnoilla ja sitten päätetään vasta hakkuun yhteydessä, paljonko noita eri yksiköitä nyt tässä tapauksessa otetaan.
Jos sovitaan että joka puusta apteerataan tietyillä mitoilla maksimi tukkisaanto ja sitten kuitenkin hakataan eri miehen tekemällä matriisilla, joka optimoi tiettyjä pituuksia, niin eikös siinä silloin rikota hakkuusopimusta. Minä soitin ostomiehelle kun huomasin että moto turautteli vain suoraan tiettyjä pituuksia, selvää oli että joka rungosta piti tehdä maksimi määrä tukkia, se oli sovittu eikä ollut asia muuksi muuttunut. Loppu palstan istuin moton kyyydissä ja alettiin tekemään sitten matriisin ohi ja kyllä sitä tukkia sitten tulikin.
Motokuskit eivät toimi ostomiesten ohjeilla, ihan ala-arvoista tällainen suhmurointi, nolla pistettä koko organisaatiolle. Kaiken lisäksi tehdään tarkoituksella muutama raakki sekaan, että näyttäisi että tukkiosuus on tehty mahdollisimman tarkasti, sahalla kontrolloidaan tukit, pyytäkää se tukkilista läpimitoilla, niin totuus paljastuu.
Metsäpuolen työntekijät ovat suurelta osin sitä mieltä että metsänomistajan pääomatuloja pitäisi jakaa suorittavalle osastolle. Siinä se luotettavuus punnitaan ja tuo asetelmahan sopii kuitupuuta haluavalle sellufirmalle.
