Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ei nuo maalaistollikat edes osaa aina laskea sitä rahaa, mutta jos on verohelpotus, niin silloin myydään. Olen jonkinverran ollut jutuissa tuolla sektorilla ja on se ihmeellistä.
Kyllä ne kelit täällä lännemmässäkin on ihan parasta a-luokkaa. Itse olen raivaillut vähän pehmeämpiä paikkoja, kun nyt siellä on kevyt kulkea. Vielä pitäisi pystykarsiakin, mutta tuo raivuusahan kantaminen on nyt niin helppoa tuolla hankalissa maastoissa että täytyy hankikanto hyödyntää siinä.
Tuo on totta, kokonaismärän arvioiminen on helpompi homma. Mutta kun alkaa arvioimaan tukkiosan pituutta ja runkojen vikaisuuksia, niin ei sitä kyllä leimikosta etukäteen osaa sanoa tukkiprosenttia, valistunut arvaus voidaan tietysti heittää. Itse olen mitannut rinnankorkeusläpimittoja ja sitä kautta yrittänyt hahmottaa tukkisaantoja, aika paljon varmemmalta tuntuisi, jos olisi nähnyt usean vuoden ajan runkojen juoksevan mittarullien läpi.
Varmaan nyt sitten kehittelevät sopimuspaperit uusiksi, että voidaan sopimuksen mukaan tehdä aina miten huvittaa. Ihmeellistä touhua kaikenkaikkiaan, eikä Suomen valtion pitäisi puollustaa Suomalaista metsänomistajaa pörssiyhtiöiden kanssa toiminnassa, eikä luoda järjestelmää, missä metsänomistajalla ei ole mitään järkevää mahdollisuutta pitää oikeuksistaan kiinni.
Moton ohjelma tietää jo 2 metrin kohdalla, mitä rungosta saadaan, jos siinä ei ole vikoja. Hyvä kuski tietää miten tukit kannattaa katkoa, kun siinä rungossa on vikoja. Hyvälatuisessa puustossa pitäisi latvatukit olla järjestään 15 – 16 cm latvalta, mutta kun matriisi tehdään sillä tarkoituksella että kuitua saadaan rungosta enempi, on latvatukin läpimitta ~17 cm. Nykyisin osataan lukea jo ihmisten aivoista, mitä silmät näkevät, tekniikan puolesta olisi kaikki mahdollisuudet apteerata puista maksimi määrä tukkia, mutta eihän sitä haluta tehdä.
Minulla oli tuolla leimikolla tukkiosuus 85% ja sitä ihmetteli ostomieskin, puut olivat pienehköjä kuivahkon kankaan karummasta päästä, mutta suoria. Noita alettiin katkomaan tosiaan siten että aina olisi jäänyt noin 2 metriä tukkiosaa kuituun, eli tukkiosa olisi jäänyt alle 80%.
Toinen asia on sitten nuo piensahojen pikkutukit, niitä en päätehakkuulta myisi. Vahtimatta tukkiosa loppuu 17 cm:n kohdalle ja latvasta otetaan pikkutukki. Harvennuksillakin tuota siirtymää tietysti tapahtuu, mutta puuston järeydestä kiinni, miten kannattaa myydä ja jos motomies on paras kaveri, niin ei tuolla välttämättä tarvitse seurantaa.
Tottakai järeä ja suora puusto on helppo apteerata, mutta tässä ei nyt puhuta pelkästään siitä. Kuitua sieltä hyvältä palstaltakin tehdään niin paljon kuin iletään. Ja kantojen nosto kohteilla pitää tietysti jättää hieman pitempi kanto, siinä voikin sitten laskea kannattavuutta siltä pohjalta että 200 euroa tukkiosaa menee hetaarilta puoli-ilmaiseksi energiapuuksi. Ei nämä isot firmat mitään hyväntekeväisyys järjestöjä ole. Markkinatalouden puitteissa tietysti toimitaan ja yhteiskunnan etu on että puukauppa toimii, joten näitä asioita ei haluta julkisuuteen tuoda.
Joskus olen tehnyt siemenpuuhakkuuta suoraan rekeen hankikelillä, onhan se mukavaa touhua aurinkolasit päässä kaadella isoja puita ja pätkiä ja nostella suoraan rekeen. Ennen noita kelejä oli lähes joka kevät. Joskus tuli tehtyä verhopuiden poistoa kuusten päältä t-paita päällä hankikannolla, emäntä ajoi puut tien varteen. Ja tietysti pystykarsinnat ja lukuisat puunajot kelkalla on jäänyt pysyvästi mieleen, ei tarvi ihme palkkaa, kun työ on mieleistä. Aamulla pitää hyökätä aikaisin, mutta puolenpäivän jälkeen voikin sitten rentoutua laavussa tms. Elämä on ihmisen parasta aikaa.
