Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Joo ja muovia kaikki. Ruuveja ei kannata avata, kiristäessä leviää koko vehje käsiin. Ei omakohtaista kokemusta halpis sahoista, ihan vaan kuulopuheista siepattua. Mutta varmaan on mahdollista että tuo kevyessä käytössä kestääkin, itse jätän kuitenkin ostamatta.
Mielestäni ostettavan metsätilan ei tarvitse tuottaa itseään takaisin puuston myynnillä. Taimikkovaltainen tila on 20 vuoden päästä myytävissä kaksikertaa suuremmalla hinnalla ja aina siinä jonkun puukaupan pystyy välissä tekemään. Paremmassa tallessa raha on kuin sukanvarressa. Pahempi se, jos maksaa liikaa runsaspuustoisesta palstasta, silloin tulee varmaankin aika pitkäksi ja synkkiä ajatuksia odotellessa istutustaimien tulemista tukkipuu harvennus kokoon.
Jonkinlainen herpaantuminen siinä tarvitaan että pyörähtäminen tapahtuu, mutta jos olet marjassa tai katselet puiden laatua tarkalla silmällä ja etsit lumettomia rakoja mistä puikahtaa eteenpäin niin se suunnan pitäminen jää. Ja joo, kyllä on suunnistus tausta, parikymmentä vuotta tuli suunnistettua melko paljon, siinä lajissa on tarkat kartat, eikä kompassia tarvita, mutta noiden peruskarttojen kansa kulkiessa laakeilla alueilla olisi kompassi hyvä apuväline. Vaikea uskoa että kukaan metsämies ei olisi koskaan kulkenut pikkaisen harhaan.
Kerrotaan vielä yksi suunnistus eksähtäminen, ei pahimmasta päästä, mutta vähän uskottavuuden takia. Olin Jukolan viestissä väliaika rastilla ensimmäisenä (yö osuus). Katsoin että seuraava rasti on mäen päällisen takana pieni kohde, päätin juosta ensin mäen päälle ja sielt hakea rastin. Kun pääsin mäen päälle, se olikin hirvittävän laakea ja kuusikkoinen, en tiennyt kuin 100 metrin tarkkuudella sijaintia ja rastipiste oli tiheikössä. Linnut lauloivat ja vesi tippui kuusen oksista kartalle kun tein hätäsuunnitelmaa. Päätin laskeutua rinteeseen oikealle tasolle ja kulkea tasolla rastia kohti. Onnekseni rinteessä oli edellisen osuuden tekemä ura ja kulku rastille kävi helposti. Ei tullut pyörähdystä, mutta seisoskelua ja epävarmaa etenemistä, tunne oli väärä kun ei tarkalleen tiennyt missä oli, eli ajanhukkaa ts. suunnistusvirhe.
Perintöä olemme koittaneet jättää jo ennkolta ostamalla lapsille osakkeita ja rahasto-osuuksia. Todennäköisesti suurinosa metsistä tulee myytyä ennenpitkää, 70 vuotiaana tuskin enää jaksaa juuri taimikonhoitojakaan tehdä ja jos jälkeläiset eivät ole innostuneita niin viisain myydä palstat markkinoille.
Tuosta tuli mieleen, kun lapsena olime kylässä yhdessä saamelais perheessä ja siellä tuli sitten puheeksi miten he osaavat liikkua tunturissa kun välillä on sumua ja muuta. Emäntä sanoi että koskaan en ole eksynyt, mutta kerran meni pari päivää etten tiennyt missä olen, yöpyi välillä taivasalla ja jatkoi aamulla kulkemista kunnes löytyi tuttu paikka. Joku olisi ehkä jo ajatellut olevansa eksyksissä.
Jos ihmisten keski-ikä nousee jatkuvasti, lisääntyy eläkeläisten määrä. Ei nuo eläkerahastojen johtajat ole henkseleitä paukutelleet, päinvastoin ovat huolissaan vallitsevasta kehityksestä. Kohta ollaan jo tilanteessa että maksetut eläkkeet ylittävät eläkeyhtiöiden tuotot ja silloinhan ollaan jo veitsenterällä. Ja kun nykyään on meitä down shiftaajia, jotka emme maksele eläkemaksuja, vaan elämme pääomatuloilla ti teemme pätkätöitä, vähenee tuo eläkekassojen varallisuus tulevaisuudessa entistä hurjempaa vauhtia.
