Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä on korvat herkkänä kun kaikki sidosryhmät yksimielisesti vaativat 2,5 / 1000 ha hirvitiheyttä ja riistahallinto räiskäisee 5/1000 ha.
Kun lupajärjestelmä tehostaa pyyntiä niin kannattaisiko supikoirallekin asettaa 500 ha minimipinta-ala ja lupajärjestelmä, jossa vahditaan, että kaikki luvat käytetään.
Nykyinen levinneisyysalue on noin kolmannes Suomen maapinta-alasta eli likimain 10 milj ha, jossa 111 5000 valkohäntää. Keskimäärin nykyinen tiheys on siis 11 tuhannella hehtaarilla. ”Kitsaan” mallilla pitäisi kanta pudottaa levinneisyysalueella alle viidenteen osaan (20 000).
Veikkaan, että riistahallinnon tavoite on laajentaa levinneisyysaluetta ja tiheyttä 10 / 1000 ha pidetään miniminä.
Niin, maanomistajalla on lain mukaan metsästysoikeus mailleen, mutta ei oikeutta metsästää.
Valkohäntäpeuran metsästysoikeus on poistettu maanomistajilta pinta-alarajoituksella, ellei satu omistamaan yli 500 ha yhtenäistä maa-aluetta.
Minulle sopisi mainiosti, että metsästysoikeus irrotettaisiin maanomistuksesta, eli kaikilla olisi oikeus metsästää kaikkialle. Silloin metsästys kohdistuisi automaattisesti suuren kannan alueille, josta saalista saa. Metsästäjät laajalta alueelta hakeutuisivat peurojen tihentymäalueille, jolloin metsästyspaine seuraisi aina kannan vaihtelua. Tere tulemast vaikka Virosta asti!
”Paljon auttaisi ,jos taajaan asutulla alueella maanomistaja antaisi mahdollisuuden metsästäjille ampua näitä”haittaeläimiä”vaikka pihapiiristä .”
Eli sitä 500 ha yhtenäistä aluetta ei tarvitakaan, vaan maanomistajan lupa ja 1000 m2 tontin pinta-ala riittää?
Kitsas, onko valtakunnallinen valkohäntäpeurakannan hoitosuunnitelma olemassa? En löytänyt kuin jonkun alueellisen, esim Uudenmaan.
Siinä tavoitteeksi on asetettu koko alueen kattava metsästettävä kanta. Ehkä se tavoitteeseen pääseminen on kiteytetty aika hyvin tässä:
4.7 Eri verotusmallit käytännössä
”Hyviin tuloksiin voidaan päästä vain, jos ollaan valmiita tekemään valintoja, jotka tukevat yhteistä tavoitetta. Säästämällä nyt voi saada tulevaisuudessa enemmän ja parempaa!”
4.2
”Maa-ja metsätalousvahinkoja valkohäntäpeurat eivät juuri laajemmassa mittakaavassa aiheuta.”
5. Vahinkojen estäminen
”Valkohäntäpeurat ovat yleensä melko harmittomia eläimiä maa-ja metsätaloudelle.”
https://kyrkslattjvf.fi/doc/valkohantapeurahoitosuunnitelma.pdf
Metsänhoitoyhdistys Lounametsän jäsen-ja asiakaslehdessä 2/2019 MTK:n Metsälinjan kenttäpäällikkö Lauri Tapio kirjoittaa näin:
” Tiedämme, että Lounais-Suomessa on paikoin erittäin runsaat peura-ja hirvikannat, jotka käytännössä estävät männyn ja koivun uudistamisen. Erityisesti rannikon karuimmilla kasvupaikoilla on perusteltua kannattavuussyistä ja riistavahinkojen minimoimiseksi pohtia siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jossa on tutkimusten perusteella pienempi riski riistavahingoille.”
Mitä ajatuksia herättää MTK:n ehdotus, että karuimmilla mailla siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, riistavahinkojen välttämiseksi. Sehän tarkoittaa käytännössä luontaisesti syntyneen kuusialikasvoksen käyttöä karuilla mailla seuraavan puusukupolven aikaansaamiseksi, sillä erirakenteisessa männikössä isompien varjostuksessa syntyneet männyn taimet syödään, vain kuuset ehkä jäävät.
Puunhalaajalla oli erittäin hyviä kysymyksiä edellä, miten ongelmaa pitäisi lähteä ratkaisemaan ja mikä olisi se sopiva määrä, jos niitä pitää olla. Ainoa ihan selkeä ehdotus oli tämä:
”Jokaisen ampuma-aseen käyttöön perehtyneen kannattaa liittyä seuraan.”
Kun olen kysellyt miksi täällä lounaassa sallitaan hirvitiheystavoitteita yli laissa määritellyn ylärajan 4/ 1000 ha, niin ainoa selkeä vastaus on ollut, että täällä on metsästäjiä niin paljon enemmän, että kanta täytyy pitää suurena, että kaikille riittää kaadettavaa.
Nyt peuraongelman ratkaisuksi esitetään metsästäjämäärän lisäämistä. Tuon logiikan mukaan se johtaisi siihen, että peurakantaa pitää edelleen kasvattaa, että uusillekin jäsenille riittää kaadettavaa.
Kun olen kysellyt onko ongelma ampujien puute, niin ei ole. ”Riistahoitoon” kyllä otetaan mielellään lisää väkeä.
500 ha:n pinta-alavaatimukselle ei ole mitään järkiperusteita, kun seuruemetsästys ei ole käytössä peurajahdissa. Se pitäisi poistaa, silloin ongelmista kärsivät voisivat pyytää kenet tahansa luvat omaavan metsästäjän poistamaan ongelmaeläimet taimikosta, viljelmiltä ja puutarhoista. Nyt on laajoja peurojen suojelualueita esimerkiksi asutuskeskusten liepeillä, missä kukaan ei saa metsästää.
”Tavoitteena” on viimeiset 10 vuotta ollut kannan kasvun pysäyttäminen ja saaminen laskuun. Tänä aikana kanta on vähintään kaksinkertaistunut ja vahingot paisuneet tätäkin enemmän. Ehkä metsään vuosittain rahdatun 50 miljoonan rehukilon vaikutus ei vaan ole riittävä laskemaan kantaa?
Valkohäntäpeurakannan arviointi on paljon haasteellisempaa kuin hirvien. Luken arvio on varmasti laskettu oikein, mutta laskennassa käytetyt lähtötiedot eivät vastaa todellisuutta, siihen viittaa liikennevahinkojen kehitys. Se on kuitenkin tarkempi indikaattori kannan suuruudesta kuin hämärässä kyttääjien satunnaisten määrä-ikä-sukupuoli havaintojen perusteella laskettu.
Valkohäntäpeuran aiheuttamia liikenneonnettomuuksia tapahtui Varsinais-Suomessa vuonna 2018 noin 2000 ja onnettomuusmäärä kasvoi edellisvuodesta lähes 20 prosenttia.
Vakuutusyhtiöiden mukaan keskimääräinen korvattu vahinko oli noin 3000€, joten kokonaiskorvaukset ovat noin 6 miljoonaa euroa pelkästään Varsinais-Suomessa. Liikennevahingot metsästettyä lihakiloa kohti ovat noin 20 euroa/kilo ja siihen päälle muiden vahinkojen aiheuttamat kustannukset.
Keski-Suomessa on käytetty pyyntiluvista viime vuosina vain kolmannes, joten kovin yritetään levittää tämä vitsaus sinnekin. Ruokinnalla ja ilvekset ampumalla se kyllä onnistuu.
Linkin juttu kertoo aika hyvin mikä on tilanne lounaisessa saaristossa. Kyseessä ei ole mikään yksittäistapaus. Näitä puhtaaksi kaluttuja saaria on paljon.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.346434
Valkohäntäpeura on erittäin hankala pitää poissa pihasta tai puutarhasta, jos se on kerran päässyt puutarhan antimien makuun.
Ainoa toimiva ratkaisu on vähintään kaksi metriä korkea riista-aita. Riukuveräjästä, jossa 30 cm korkuiset välit se tuli helposti läpi. Vaikka alinta riukua laski alemmas, se oli tottunut kulkemaan siitä ja nosti turvallaan riukua ylös ja kulki edelleen. 180 cm korkeasta verkkoaidasta se hyppäsi yli kun sai vauhtia tieltä. Rantatontilla ne kiertävät aidan kahlaamalla, joten aita pitää tehdä myös vesirajaan ja mennä portin kautta uimaan. Elämä menee aika hankalaksi, jos jokainen tontti pitää näin aidata riista-aidalla, eikä ole mikään kaunistuskaan.
On esitetty arvio, että valkohäntäpeurojen talvikanta olisi 111 000. Arviointi on tietysti vaikeaa. Jos ajatellaan, että arviointi menisi likimain samalla tarkuudella kuin hirvikannan viime vuosina, niin arviot olisivat aina noin 20% alakanttiin. Ei ole oletettavaa, että metsästäjät yliarvioisivat kannan. Talvikanta saattoi siis olla esimerkiksi 133 000. Kun lupamäärä ja kaatotavoitteet asetetaan 111 000 arvion mukaan ”kannan kasvun pysäyttämiseksi”, kanta tulee kasvanmaan edelleen.
Kun riistahallinnon hemmo A-studiossa kertoi, että kannan kasvu ensin pysäytetään ja sitten pienennetään, niin korvat heiluvat niin lujaa, että paperit putosivat pöydältä 200 km päässä.
Aika hauska kannanotto tässä ketjussa, että talviruokinnan lopettaminen johtaisi kannan levittäytymiseen. Jos Paraisten saaristossa lopetetaan talviruokinta, niin eläimet vaeltaisivat tietysti Saarijärvelle hyvälle riistapellolle?
