Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Anneli, olen hesarin keskusteluista sitä mieltä, että ei ollenkaan niin räyhäkkäytä ja mieltä kiihdyttäviä kommentteja kuin vaikka Twitterissä tai maaseudun tulevaisuuden juttuihin tulevat kommentit. En oikeastaan lue säännöllisesti hesarista muuta kuin fingerporin.
Koska olen punavihermädättävä ituhippi, on twitterkuplanikin aika yksipuolinen. Silti jopa siinä tulee aika paksua settiä vastaan välillä. Tämäkin on ihan järkiherra muuten, mutta aika uskomaton lausunto: https://twitter.com/RLumiaro/status/1476473568062058497?s=20
Hyvin tullaan toimeen ruotsissa hirvien joo, kun liki viidennes kasvusta menetetty pääasiassa hirvien takia….
Onkos tämä jo linkattu foorumille? https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/547582/luke-luobio_38_2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2021
Hirvieläinten vaikutuksia
yhteiskuntaan, elinkeinoihin ja
ekosysteemiinanneli, systeemi olisi varmaan sama kuin metsäkauriin kohdalla. Niitähän saa ampua pihalta ihan samalla aseella kuin peuraa ammutaan.
Pääosa metsästäjistä on kuitenkin paikallisia metsänomistajia. Tiedä sitten kuka siellä määräilee. Metsänomistaja vai metsästäjä ?
Välihuomio. Koska asia on näin, ja metsästäjät pitävät nykyistä seuramallia erittäin toimivana, voidaankin huoletta tehdä ainakin yksi muutos systeemiin:
Säilytetään peuranmetsästyksessä nykyinen seurasysteemi, ja luvanhaut. Tämä siksi, että metsästäjä-maanomistajat tykkäävät seuroistaan ja lisäksi lupien hakeminen koetaan seuroissa velvoittavaksi. Tulee ammuttua, kun on luvat haettu. Sellaisilla alueilla, joissa peuroja on yli tihentymärajan, sallitaan seuroihin kuulumattomien maanomistajien vain ilmoitusmenettelyllä ammuttaa pihoistaan peurat. Eli jos ei ole aluetta vuokrattu seuralle, voi alueella ampua peuroja ilman luvanhakua. Tämä systeemi olisi voimassa vain niin kauan, kunnes kanta laskee alle 20/1000h (tai toki raja voi olla pienempikin!)
Seuramallia tämä ei uhkaisi, sillä metsästäjät jo pääosin ovat maanomistajia, kuten tuossa edellä kerrottiin. Miksipä he rakkaita seurojaan lopettaisivat? Lisäksi seuroihin kuulumattomille metsästäjille syntyisi metsästysmahdollisuuksia lisää, ja myös peurakanta laskisi nopeammin. Mahdollisesti tätä voisi hyödyntää hirvenkin kohdalla, mutta toki huonommin, sillä hirvet ei vielä yleisesti pesi perennapenkeissä
Näkeekö joku palstan metsästäjistä tässä visiossa puutteita?
Onko järjestelmä nyt hyvä, käytetäänkö sitä oikein? Vastata voisi ministeri Leppä. Jos joku kansanedustaja on kuulolla niin voisi ottaa asian esille eduskunnan kyselytunnilla?
Lepästä puheenollen, uskomaton sattuma se, että peuroja innolla metsästävän ministerin maakunnassa tavoitteeksi on asetettu peurakannan kasvattaminen, kun sitä samaan aikaan koetetaan muualla leikata.
Rane, kävin lukemassa paatsamakorven esittelyn. Keskeinen lause on minusta tämä: ”Paatsamakorven metsärakenne monimuotoistuu tulevaisuudessa nopeasti.” Tulkitsen niin, että säätiö näki tuossa syöksyvirtauksen aiheuttamissa tuhoissa suuren potentiaalin. Olisiko ilman sen vaikutusta kauppoja tullut?
Puukilla hyvä ohje. Itse pistän roposeni tänne https://www.nordnet.fi/fi/markkina/rahastot/nordnet-indeksirahasto-suomi-aiemmin-superrahasto
Nordnet Indeksirahasto Suomi (aiemmin Superrahasto) on markkinoiden ainoa täysin kuluton indeksirahasto Suomessa.
Lukelta hyvä kirjoitus tuosta VMI:n mittaustuloksesta käydystä keskustelusta: https://www.luke.fi/blogi/iso-luku-heratti-kysymyksia-uudistusojitusten-maara-tarkentui-noin-puoleen/
Kopsaan Korhosen ja Mäkipään yhteiskirjoituksen tähän:
<div class=”lead-text”>Ojittamattomien soiden uudisojitusten luultiin jo loppuneen, mutta ilmakuvat näyttävät, että uusia ojia on vielä tällä vuosituhannellakin kaivettu. Metsä- ja suoluonnon tilaa seurataan systemaattisesti valtakunnan metsien inventoinnein (VMI). Yhtenä muuttujana kymmenien muiden joukossa arvioidaan myös koko maan kunnostusojitus- ja uudisojituspinta-alat. Tuoreimman valmistuneen inventoinnin (VMI12) tulokset kertovat, että kymmenessä vuodessa ojituksia oli tehty soilla yhteensä 580 000 hehtaarilla. Näistä uudisojituksia oli 46 000 hehtaarilla. Uudisojitukset heikentävät suoluonnon monimuotoisuutta; jo yli puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Raportoitu uudisojitusten pinta-ala on niin suuri, että se antoi aiheen selvittää tarkemmin mitä uusien ojien pinta-alaan sisältyy.
</div>
Tarkastelussa selvisi, että huomattava osa maastossa uudistusojituksiksi kirjatuista kohteista on itse asiassa ollut kunnostus- tai täydennysojitusta eli vanhojen ojien uudelleen kaivamista tai uusien ojien lisäämistä aiemmin ojitetulle suokuviolle. Tuosta mainitusta 46 000 hehtaarista 26 000 hehtaaria on kartta- ja ilmakuva-aineistojen perusteella selvästi ollut aiemmin ojitettua. Uudisojitukseksi kirjattu toimenpide on siis oikeasti ollut kunnostus- tai täydennysojitus. Aiemmin ojittamattomien suometsiköiden uudisojituksia on siten ollut 20 000 hehtaaria, mikä sekin on huomattavan suuri pinta-ala. Vertailuksi samalla ajanjaksolla ennallistettiin soita 14 000 hehtaaria. Aiemmin tehtyjen ojitusten havaitseminen maastossa on osoittautunut virhealttiiksi, mistä syystä jatkossa karttatarkastelu liitetään osaksi VMI:n laadunvarmistusta.Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että VMI:ssa suoksi luokitellaan jokainen metsikkö, jossa aluskasvillisuus on suokasvillisuutta tai kuviolla on kattava turvekerros. Turvekerroksella ei ole minipaksuusvaatimusta. Hyvin ohutkin turvekerros tekee metsikkökuviosta suokuvion. Uudisojitetuiksi varmennetuista suometsiköistä lähes puolet eli 8 400 hehtaaria on metsätalouden luokituksissa ohutturpeista suota, jossa turvekerroksen paksuus on alle 30 senttimetriä. Näitä ohutturpeisia soita ei lueta soiksi geologisen määritelmän mukaan. Suuri osa ohutturpeisista soista kuuluu kuitenkin erittäin uhanalaisten korpien luontotyyppeihin, joiden uhanalaistumisen ensisijainen syy on ojitus.
Soiden ojittamisen haitat ovat niin suuret, että yhteiskunnan tuki myös kunnostusojituksille on päättymässä ja kunnostusojitusten määrän odotetaan vähenevän. Ravinteisilla turvemailla metsänhoito jatkuvapeitteisenä kasvattaen on metsänomistajille vaihtoehto, jossa ojitusten ja ojitusmätästyksen tarve vähenee. Uhanalaisten suoluontotyyppien säilyttäminen onnistuu, kun ne tunnistetaan ja varmistetaan arvokkaiden kohteiden suojelu.