Käyttäjän puutuomas kirjoittamat vastaukset
-
Eräs tiloistani sijaitsee pitkältä sivultaan luonnon puron läheisyydessä mutta n.suoja vyöhykkeen verran purosta irti. Pidän sitä hyvänä paikkana koska luonnontilaisessa puron varsi metsässä näyttää elelevän mm. monenlaisia pöllöjä jotka pitävät alueen myyräkannoista huolen.
En jaksa katsoa mistä keppi keskustelu lähti, mutta kerrankin samaa mieltä Tolopaisen kanssa että taimikon hoitajan varustuksena keppi on tarpeeton. Työ on latvuksien hoitoa ja niille tilan tekemistä, runko luvuilla siinä työssä ei tehdä mitään. Paperien täytössä runkolukuja tarvitaan ei taimikon kuntoon laitossa. Paperitkin oppii täyttämään ns. lonkalta. Joillakin metsureilla taksa perustuu runkolukuun, niin silloinhan se keppi on tieten välttämätön.
Jesse, haapa vaan on kaikkien metsässä elävien kasvissyöjä nisäkkäiden lempi ruokaa jos puista puhutaan. Ei se nyt niinkään voi mennä että ammutaan tai muuten hävitetään kaikki nämä kyseiset eläinkunnan edustajat pois lähialueilta että haavan kasvatus olisi huoletonta. Sitä paitsi haavat ei ole häviämässä maapallolta.
Se ikiaikainen lajiparisuhde loppuu näköjään siihen kun susilauma syö sen viimeisenkin peuran pois. Siinä ei auta sitten enään vaikka olisi elinympäristöt mitenkä kunnossa. Missä vain metsäpeuroja vielä tavataan niin pitäisi järjestää mitä pikinmiten suurpetojen teho pyynti. Pyytää järkiään kaikki pois siltä alueelta kunnes tilanne lähtee oikenemaan. Tälle me voidaan jotain nopeasti(jos eu antaa luvan, eli ei onnistu), mutta sille että metsätalous on aiheuttanut vahinkoa susien ja peuran parisuhteelle, emme yksinkertaisesti nopeasti voi tehdä mitään.
Kyllähän Suomen luontoa on tuhottu pääosin metsätalouden takia, mutta metsäpeuran ahdinkoon nyt on vain syynä suurpeto kantojen suuruus. Ja rajan takaa, karjalastakaan, ei välttämättä enään löydy salametsästyksen yleisyyden vuoksi, peuran peuraa kun tähän tilanteen todellisuuteen viimein havahdutaan, tehdään mitä tehtävä on ja aletaan taas odottelemaan idästä peuroja saapuvaksi korvaamaan jälleen oman maan hävitetty kanta. Se on sitten sen lajin sukupuutto. Muualla maailmassa niitä ei luonnossa taidakkaan olla. Onhan se historiallinen tapaus kun eläin suojelijat aiheuttaakin typeryydellään sukupuuton.
Höpö, höpö, täytyy olla että kotiseuduillasi ei karuja jäkälämaita vain ole, jos tuollainen hyvinkin vääristynyt mielikuva on päässyt nostokoukulla muodostumaan. Jäkälikköjä on loputtomasti tuolla m-peuran elinalueilla ja etelämpänäkin, siitä kannan väheneminen ei ole kiinni, että ei elinympäristöt olisi kelvollisia vaan yksin omaan suurpetojen vimmaisesta suojelusta ja sitä kautta kohtuuttomuuksiin paisuneesta kannasta. Kuka avokallioilta mitään hakattavaa löytää? Saati maanmuokkauksia tekee metsätalousmielessä? Siellä ne parhaat jäkälämaat monesti on, täysin koskemattomina. Pohjois lapissa saatat löytää vastaavia jäkäliköitä ainoastaan suurten siirtolohkareiden poron pääsemättömältä huipulta, max neliömetrin verran. Metsäpeura ei avohakkuita säikähdä verrattuna vaikka metsoon. Kaikki tapaamani m-peurat ovat olleet avohakkuu alueella tai pellolla. Metsoa saat odottaa pysyvästi palaavaksi n.30 vuotta avohakkuun jälkeen, jos metsänhoitotyöt on tehty riittävän voimakkaina ja ajallaan.
Onhan se suuri ihme että metsäpeuroja yleensä vielä on olemassa tässä maassa, omin silmin havaitsemaa suurpetokantaa kun ajattelee. Ahmakin vahvoilla leuoillaan tappaa sen tuosta vain. Metsätaloudella ei ole juuri ratkaisevaa merkitystä, jos yleensä mitään, m-peuran kohtalolle, kuten wwf sivuillaan, ei niinkään yllättäen, virheellisesti väittää.
Bertsa halusi tietää olenko itse aktiivinen metsänomistaja, niin olen ja tyhjästä lähtenyt. Tosin viitisen vuotta antanut metsieni olla omassa rauhassa kun on nyt parempaakin tekemistä, paremmassa paikassa ja paremmalla palkalla. Tosiaan ennen meni kaikki aika pitkälti metsänhoidon parissa, pääosin toisten ja mitä kerkesi niin omissa. Moottorisahalla kaikki hoitohakkuut tuli tehtyä tiloilleni. Ja jatkuvaan tyyliin, uudistukset. Tosin loppui rahat alati huononevan palkkatason vuoksi niin jouduin myymään pystyyn lopulta kaiken mitä myytävissä oli ja vaihtamaan alaa. Velat ja mittavat taimikonhoitotyömaat jäi muistoksi, mutta luottotiedot säily. Enin metsänhoito ja omistus into on karissut edellämainituille turhille työmaille, mutta hitunen sitä vielä kuiten löytyy.
Metsäpeura, huoltovarmuudenkin kannalta hyödyllinen ja kohtuu harmiton sorkkaeläin(elelee talvetkin lähes yksinomaan jäkälällä) kuolee kohta taas Suomessa sukupuuttoon ylisuurten suurpetokantojen takia. Isolla rahalla elvytetty, jo kertaalleen maastamme hävitetty kanta katoaa susien suihin. Susia, ahmoja ja ilveksiäkö me sitten syömme kun huolto lakkaa pelaamasta?
