Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
En millään muotoa halua vähätellä käytännön kysymyksiä metsänhoidossa, enkä sitä tarkoittanut viilauksella.
Kun keskustelen tapaamieni ihmisten kanssa, niin usein keskutelut menevät metsätalouteen, kun tiedossa on aktiiviharrastuksestani. Mistäs sika unta näkee kuin ruuhestaan.
Tämän perusteella käsitykseni on, että metsänomistajat ovat varsin huonosti selvillä näistä taloudellisesti huomattavan tärkeistä seikoista, esim. verotuksen suhteen. Varsinkin kun metsänomistajien ikärakenne on korkea ja sukupolvenvaihdokset lähellä. Siksi tuo kommenttini.
Sitä en tiedä, kuka tällaisia keskusteluja seuraa ja onko niillä jotakin arvoa.
Sähköä me kaikki ilmeisesti tarvitsemme ja mieluummin halpaa sähköä kuin kallista eli ydinongelma on tuo korvaus. Se kun mylly näkyy 3 km päähän mökilleni ei vielä haittaisi, mutta kun joku saa siitä korvausta, niin se on paha juttu ja lisää ongelmat moninkertaisiksi. Niin minäkin olen ollut huomaavinani. Ne vastustavat jyrkästi, jotka eivät saa korvausta ja ne puoltavat, jotka saavat siitä tuloa. Verotulo ei riitä korvaukseksi niille, jotka eivät saa siitä suoraa tuloa.
Poliittiset puolueet näyttävät olevan aika lailla myötämielisiä tuulivoimarakentamiseen. Hankkeita on todella runsaasti, eikä niihin nykynäkymällä läheskään kaikkiin löydy rahoittajia.
Erästä hanketta vuosi sitten kilpailutettiin ja neuvoteltiin sopimusehdot. Mielenkiinto oli toimijoilla kova. Tarjouksia tuli runsaasti ja hintakin nousi aluksi tarjotusta sopimusehdotuksesta 50%.
Se huolestuttaa, kuinka näitä maanvuokrasopimuksia haalitaan. Metsänomistajien valtaosa on ikäihmisiä, joille markkinamiehet kotiin tulevat valmiin ehdoillaan laatimansa sopimuksen kanssa hakemaan allekirjoitusta. Sopimukset ovat parikymentäsivuisia, joiden ymmärtämiseen menee asiaan perehtyneeltäkin runsasti aikaa. Sopimuskumppanina on sitten joku juuri perustettu yhtö, josta ei tiedetä mitään. Tarkoituksena saada synnytettyä käytännössä kuluitta sopimuksia, jotka voi myydä sitten jollekin oikealle toimijalle. Mukana on tietysti myös vuokranantajalle laadittu alustava laskelma siitä, kuinka monta kymmentä tuhatta vuosivuokra on hänen sopimuksestaan. Aika moinen villilänsi alalla vallitsee ja itsekin yrittää kokemuksesta lausua varoittavan sanan.
Metsälehti ja mhy:t, joilla on metsänomistajiin kontaktipintaa pitäisi isolla ilmaista varoittavan sanan. Lähtökohta pitäisi aina olla, että alueen metsänomistajille pidetään ensin tiedoitustilaisuus, jossa metsänomistajat voivat valita puolestaan sopimusneuvottelijan tai neuvottelijat sopimusehdoista ja mm. siitä kuinka vuokra oikeudenmukaisesti jaetaan jne. jne.
Tuulipuistolle maata vuokraavia kauppamiehiä kulkee ovelta ovelle kalastamassa vuokrasopimuksia, mitä erilaisimmin ehdoin. Aivan kuin pölynimurikauppiaat aikanaan.
Kuinka saisi maanomistajat ymmärtämään, että oikeudenmukaiset sopimusehdot (kuinka vuokra jaetaan, tuleeko siirtolinja puistoalueeseen jne.) pitää neuvotella maanomistajien yhdessä, selvittää sopijapuolen taustat jne.
Villilänsi senkun vain jatkuu näissä asioissa.
Se on Gla selvää, että nelosessa muutokset eivät enää ole nopeita. Nopeaa muutos on nuorissa puustoissa ja hyppäykset ovat kun saadaan ensimmäinen kuitu, seuraava hyppäys ensimmäisessä tukissa ja seuraava toisessa tukissa jne. eli käyrä on monipolvinen.
Ennen kun metsiä ostettiin, niin tämän suhteellisen tuoton hyödyntäminen ja ymmärtäminen oli ratkaisevan tärkeässä roolissa. Ilman sitä metsät olisivat jääneet tyhjätaskuilta ostamatta, varsinkin silloisessa ympäristössä, jossa korkokanta oli huomattavan korkea.
Siitä minäkin olen samaa mieltä, että housut kintuissa regulaattori on tullut yllätetyksi monessakin mielessä.
Puistosta kantaverkkoon menevien siirtolinjojen ongelmat ovat lähinnä puiston maanomistajien ahneuden seurausta. Tuulivoimayhtiölle on yhdentekevää mistä ne vuokran maksavat, siirtolinjoista vai puistoalueesta ja kuinka vuokrapotti jaetaan.
