Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minulla ainakin Nostokoukku sähköenergia on ollut pitkään tosi tosi edullista. Vielä kun helposti vaivatta ja harmitta voin säännöstellä kulutustani. Tähän on kehittymässä kovaa vauhtia erilaisia järjestelmiä. Näin markkinat toimii ja hyvä niin.
Venäjän toimet ovat varmaan vaikuttaneet energian hintoihin. Ilman tuulivoimaa ongelma olisi voinut olla huomattavasti vaikeampi. Lisätuotanto aivan kiistatta pienentää hintaa eikä päinvastoin.
Tuulivoimaa henkeen ja vereen vastustavien mielipidettä ei muuta mikään. Aivan samoin kuin ei niidenkään mielipidettä, jotka näkevät ainoaksi oikeaksi alaharvennukset ja avohakkuut. Vaikka niin paljaan maan uudistamisista kuten alaharvennuksistakin voidaan osoitta huomattavia taloudellisia ongelmia.
Se on myllyjen rahoittajien päänsärky, ei metsälehden keskustelupalstan, minkälaisia sopimuksia on oltava rahoituspäätökseen.
Kuluttaja on ilman muuta hyötynyt halvasta tuulisähköstä.
Hankkeita on todella runsaasti, eivätkä ne ainakaan lyhyellä aikavälillä kaikki toteudu. Aika näyttää, minkälaisia ratkaisuja energian varastoiminen saa.
Pojan kloppina, alun toisella kymmenellä, vakio homma oli käpyjen keräääminen. Koulupäivän päätteeksi kiireesti välipala ja repun kanssa metsään puuhun ja kävyt reppuun. Jos oli hyvä hankikeli, niin kävyt pudotettiin maahan ja kerättiin sieltä vasta reppuun. Käpyjä oli yleensä parhaiten nuorissa, vielä terävälatvaisissa männyissä. Toki myös pitkälle alhaalta oksittomiin isoihin mäntyihin kiipeäminenkin oli vaikeaa.
Nostan hattua Nostokoukulle, kokeneelle metsäammattilaiselle, edellisestä kirjoituksestasi. Olet tehnyt havaintoja ja uskallat vieläpä kertoa havainnostasi. Aivan ylivertaiselle valtaosalle jo varttuneessa iässä olevasta ammatikunnasta vain ja ainoastaan puuntuotoksen maksimoiminen on oikea taloudellinen tavoite. Alaharvennukset ja avohakuu.
Vaikka kertoisit kuinka konkreettisen esimerkin siitä, että puuntuotos ei ole kannttavuuden synonyymi, vaan se riippuu monista monista muista talouden tekijöistä ja metsänomistajan tavoitteista, niin se menee kuuroille korville. ”Huutaminen” on turhaa, jos toinen ei edes kuule saatikka ymmärrä.
Aika moinen on historia suomalaisista metsistä ja metsäpolitiikasta runsaan sadan vuoden ajalta – tarina tervanpoltosta hiilensidontaan. Puolet tuosta ajasta (70 vuotta) oli tiukkaa säännöstelyä ja taloudellisesti älyttömiäkin panostuksia halvan raaka-aineen saamiseksi sellunkeittoon. Sääli, että esim. puurakentaminen ei täällä kehittynyt sellaisiin mittoihin, mihin raaka-ainen puolesta olisi ollut edellytyksiä.
Kuka keksi mm. sen, että metsänuudistaminen ei ole mikään investointi, jonka taloudellisessa mielessä pitää saada korkoineen takaisin ollakseen perusteltavissa. Jopa vieläkin osa ymmärtää, että uudistamisen kustannus tulee jostakin aiemmista hakkuista tai muiden kuvioiden tuotoista. Ajatus on yhtä hölmö kuin Hölmöläisten tarinoiden peiton jatkaminen. Sehän tarkoittaisi tarkoittaisi mm., että paljaan maan arvo on tämän muualta Hölmöläisten tapaan keksityn kustannuksen kattamisen verran negatiivinen. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että tällainen menee läpi auttavasti vanhasta kansakoulusta selvinneille, mutta että vähän muillekin, jopa allalle koulutetuille henkilöille ja vuosikymmeniä.
Tervanpoltosta hiilensidontaan olisi mielenkiintoinen aihe metsäiselle historiateokselle ja mitä sitten tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan.
AJ on ilmeisesti tietoinen, että metsien tuotot vaihtelevat olosuhteista johtuen huomatavasti, joten investoinnitkin pitää olla oikeassa suhteessa tuotto-odotuksiin.
Ostimme vuosituhannen vaihteessa tyhjätaskuina harrastuksena pinta-alaverolle parituhatta hehtaaria metsää vajaan kymmenen vuoden aikana. Fokuksena lähinnä välittää puuta teollisuudelle eli hankkia mahdollisimman paljon hakkuumahdollisuuksia, joka tarkoitti avohakkuita jopa kymmenille prosenteille ostetusta pinta-alasta. Käytännössä vakiouudistamisena oli välitön äestys ja käsin kylvö. Siitä jalostui varsin edullinen metsänuudistaminen. Verotussyistä ei silloin uudistamisena kannattanut siemenpuuhakkuut, koska niin alueita ei olisi saanut verovapaiksi. Jos tiedossa ei olisi ollut pinta-alaveron päättyminen, yhtälö olisi ollut hankalasti hallittavissa.
Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että kaikki hakuumahdollisuudet pyrittiin hyödyntämään täysimääräisesti ennen pinta-alaveron päättymistä, joka merkitsi myös sitä, että pinta-alaveron päättymisen jälkeen kassavirta oli seuraavat kymmenen vuotta rajusti negatiivinen, joka pienenesi muita pääomatuloja.
Jos fokuksena olisi ollut istutusinvestointeihin perustuva puuntuotoksen maksimointipyrkimys, aika ja rahat olisivat tyhjätaskuilta harrastelijoilta loppuneet ja metsät olisivat jääneet ostamatta. Vieraalla teetetyn istutusinvestoinnin hinnalla kun sai ostaa kuitupuumetsää ja hyviä valmiita taimikoita vastikkeetta kaupan kylkiäisena. Kun tähän vielä lisätään todella todella huomattava siirtymäkauden veroporkkana esim. metsävähennyksineen ja tappiomahdollisuuksineen, niin metsistä kiinnostunelle tilanteen hyödyntämättä jättäminen olisi ollut todella ymmärtämättömyyttä. Nyt kun nämä uudistetut metsän ovat energiapuu ja ensiharvennusiässä ja kokonaisuudenkin puusto lisääntyy 5% vuodessa, niin kuitu- ja energiapuun hyvään kysyntään ja hintaan voi olla vain kovin tyytyväinen.
Metsätaloudessa menestymuinen on monen eri osa-alueen osaamisen ja ymmärtämisen summa ja piirun verran onneakin aina tarvitaan. Pitää ymmärtää vähän muutakin, kuin sen, mikä näkyy metsästä.
Metsän tuotot sitoutuneelle pääomalle ovat varsin pieniä. Useimmiten vain 2-3% ja sitoutumisajat tavattoman pitkiä. Siitä seuraa, että metsänhoito on aivan erilaista kun vaihtoehtoiosen sijoitusmahdollisuudet otetaan huomioon kuin metsänhoito, jossa niitä ei oteta huomioon eli tavoitellaan vain mahdollisimman suurta puuntuotosta.
Kaikki me varmaan tiedämme, kuinka puuntuotosta voidaan lisätä. Avohakuun jälkeen välittömästi isot rotutaimet, taimikot, ojat, tiet jne pidetään kunnossa, tehdään lannoitukset jne. Kun sitten teet tällaisen uudistusinvestoinnin kuitenkin vaatimattomalla tuotto-odotuksella sijoitukselle ja kasaavirta on vähintään 20-30 vuotta negatiivinen, niin se herättää mielenkiintoisia taloudellisisa kysymyksiä. Tuolla periaatteella aikoinaan toimien minulle olisi tullut kassakriisi, konkurssi ja metsät olisivat jääneet ostamatta.
Kun näin on, niin pitää ymmärtää myös vaihtoehtoisia ajatuksia.
Kyösti Kakkonen sanoi, että yritys on tuuliajolla, ellei sillä ole toiminnan mittareita. Miten sitten (esim. tuottovaatimuksen suhteen) metsänhoidon kannattavuuden mittari pitäisi kalibroida? Moniulotteinen kysymys, joka on vielä omistajakohtainenkin – monetakin syystä.
Tästä syystä seuraan lähinnä huvittuneena näitä keskusteluja.
Sähköä tarvitaan ja jotenkin se on tuotettava. Täysin haittattomia tapoja ei taida olla olemassa.
Minustakin on selvää, että mopo pääsi tv asioissa karkaamaan, eikä se ole ollut kenenkään hallinnassa. Näin ilmeisesti yleensäkin käy uusien asioiden kanssa. Huomattavasti parempaa suunnitelmallisuutta olisi yhteiskunnankin taholta kaivattu. Regulaatiotakin tarvitaan, sillä muten markkinat karkaa hallitsemattomasti käsistä.
Maan vuokraajat ovat oleet aivan pihalla myös vuokrasopimuksien kanssa. Sopimusten kirjo on todella laaja. Maanomistajioen iso ongelma on, että heillä ei ole kunnollista etujärjestöä ja porukka on hajalla kuin varpusparvi. Mielipiteet ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sopimuksia tehtäessä osapuolet tietysti ajavat omaa etuaan ja jos toisen osapuolen ymmärrys on pyöreä nolla, niin lopputulos lienee selviö.
Tuulivoimayhtiölle on yhdentekevää, mistä ne sen vuokran maksavat. Se on tuulipuiston maanomistajien asia sopia kuinka vuokratulo jakautuu myllynpaikoille, ympäröiväälle alueelle, siirtolinjoille valtakunnanverkkoon jne. Samoin se, miten esim. purkukustannukset sopimuksessa huomioidaan.
Tuuli- ja aurinkovoimaa vastustetaan mitä erilaisimmista syistä. Yhteinen nimittäjä on kuitenkin lähes poikkeiksetta kateus. Ne jotka saavat siitä tuloa kannatavat ja mopen osille jäävät vastustavat henkeen ja vereen mitä kummallisimmista syistä.
Sähköä ilmeisesti tarvitaan tulevaisuudessa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, joten todennäköisesti ainakin käyttökohteet lisääntyvät.
Kysyntä ja tarjonta yleensä säätelee hintoja, joten se on kyllä aika haasteellinen tulkinta, että tuotannon lisäys nostaa hintaa.
