Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Tulevaisuus on tuntematon ja kysyntä todennäköisesti ennemmin hiipuva kuin lisääntyvä.
Sinänsä aivan mahtava homma tuo viimevuotinen kysyntäpiikki, onnenkantamoinenkin. Kymmeniä hehtaareja sai laitettua kuntoon erittäin hyvään hintaan, niin kiljotiinilla kokopuuna kuin karsittuna rankanakin.
Kaikissa hakkuissa olisi vieläkin aktiivisempi vain pitänyt olla.
Sosiaaliturvan ja julkisen sektorin koko ja byrokratian tarpeet ovat rajattomat. Ylettömällä byrokratalla voidaan tuhota kaikki toiminta. Mahdollista on pitkässä juoksussa vain se, mihin meillä on varaa eli se minkä yksityinen sektori kykenee rahoittamaan. Jo ajat sitten meillä olisi pitänyt olla huomattavasti tiukemmat rajat velanotolle.
Mutta kun ääliöille voi syöttää käsitystä ja saada ne ressukat äänestämään kertomalla esim. että asia voidaan ratkaista ostovoimaa lisäämäällä eli jakamalla kaikille taskut täyteen rahaa, jota vähän päästä pitäisi olla repullinen mukana, että saa ABC:ltä ostettua kupin kahvia.
Kaikkea mitä saa ilmaiseksi käytetään aina väärin. Oli ne sitten yhteiskunnan palveluja tai mitä muuta tahansa. Jos laitat jakoon mainosmielessä vaikka ilmaisia muoviämäreitä, niin piiiiiitkät rivit on jonottamassa, vaikka kotona olisi jo viisi tarpeetonta jne.
Hyvä liikeidea.
Kate kohdalla, kun ostaa sentillä ja myy kolmellakymmenellä sentillä. Eikä tarvitse myyjää ja ostajaa, automaatti hoitaa.
Hinnat julkaistaan vielä etukäteen, niin voi katteen valita.
”Melkein yhtä hyvä, kuin metsän osto verotuksen siirtymäkauden aikana.”
Kauppa se on joka kannattaa ja voitoilla eletään.
No, leikki sikseen.
Eikö tuo kantaverkko tarvita joka tapauksessa. Jossakin se tarvittava lisäsähkö tuotetaan, oli se sitten tuulivoimaa tai mitä muuta tahansa.
Tuulipuistosta kantaverkkoon linjat on oikein ottaa puistoon kuuluviksi. Se pitää maanomistjien keskenään sopia. Tuulipuistolle on yhdentekevää kuinka vuokraposti jaetaan. Näin minullakin kolmen viimeisimmän sopimuksen kanssa on myös menetelty. Näillä vuokrahinnoilla olen valmis heti antamaan kaikki metsäni siirtolinjojen alle. Ruhtinaalinen korvaus paljaasta maasta.
Visa: ”Niin kuin useampi on edellä todennut, siellä metsässä liikkuminen antaa sen kaikkein todellisimman käsityksen kunkin kuvion hoito- ja hakkuutarpeesta. Vaikka tieltä päin katsoen metsään hyvin näkeekin, saattaa siinäkin aika helposti pettää itseään. Metsaan.fi ja oman filttihatun alustan hyödyntäminen antavat yhdessä selkeimmän tuloksen.”
Samaa mieltä.
AJ: ”Tehtaiden kannattavuuslaskelmissa painavat nyt palkkojen ja puun hinnan lisäksi investoinnit ts. pääomakulut. Jollain keinoin uudistukset pitää maksaa ja jos ne eivät tuota, seuraavaa investointia katsotaan hyvin kriittisesti.”
Eikä vain tehtaiden, vaan sama koskee kaikkea tuottamista metsätalous tietenkin mukaan luettuna. Eikä vain nyt, vaan aina.
Kokenut kaiken tietää: ”Mutta sehän siinä onkin, jos olisi se paikkansa pitävä kristallipallo…”
Minä en pidä kristallipallosta. En pitänyt siitä metsää ostettaessa, enkä pidä siitä metsätaloudessani muutenkaan. Onni ei saa olla kuskin paikalla. Kaikki kaupankäynti on helppoa, kun ”tietää” mikä on tavaran oikea hinta. En olisi aariakaan uskaltanut ostaa metsää, jonkun toisen tekemää arvioon perustuen tai kristallipalloon tuijottamalla.
Kun osti pinta-alaverolle siirtymäkauden aikana metsää, niin pyrkimys oli ostaa hakuumahdollisuuksia eli välittää puuta teollisuudelle ja käyttää tietysti hakkuumahdollisuudet täysimääräisesti välittömästi. Muut seikat olivat sivuseikkoja. Siksi myös Lapista, kun sieltä sai ostaa hakuumahdollisuuksia puoleen hintaan ja isoja pinta-aloja taimikoita ja vähän isompiakin sai kaupantekijäisenä. Näin ei olisi uskaltanut toimia, ellei tieto pinta-alaveron päättymisestä olisi ollut tiedossa. Kyseessä oli siis puutavaran välitystoiminta.
Iso määrä pinta-alaverolla nuoria metsiä ja taimikoita ilman hakkuumahdollisuuksia olisi johtanut kassakriisiin. Uudistamiset kannatti silloin tehdä välittömästi, koska niillä pystyi kurittamaan pinta-alaveroa sen loppukautena. Siemenpuilla ei kannattanut silloin uudistaa, kun siitä ei verohyötyä saanut. Tähän kaikkeen kun lisätään se, että nuorien puustojen suhteellinen arvokasvu (eli puuston arvon lisäys prosenteissa) on aivan eri luokkaa (moninkertainen)
Eikä em. lisäksi kaikea muuta kuin vähäsimpänä eli verotuksen siirtymäkauden verosäännökset. Mikä tilanne on nyt, on kokonaan toinen kysymys. Onni ja kristallipallo ovat siirtyneet huomattavasti lähemmäs kuskin paikkaa ja se on arvelluttavaa.
Siksi säälin sekaisin tuntein luen Nostokoukun surunvalittelua ja käsitystä maailman menosta. Hänellä jos jollakin olisi ollut ”alan ammattilaisena” miljoonan taalan paikka vaikka minkälaiseksi porvariksi. Professori Matti on sentään ymmärtänyt tehdä myös taloudellista tulosta eikä vain viistella.
Suomen valtion talous on siinä mallissa, että täällä on kovat leivät syömättä.
On helppo olla samaa mieltä kuin Nalle, että tilanne on paljon huonompi nyt kuin 90-luvun laman aikana. Hän myös toteaa, että valtiontaloutta ei saada kuntoon veroja korottamalla, eikä myöskään leikkauksilla. Talouskasvuasvu on ainut tapa jolla sitää voidaan korjata.
No, kuinka saada sitä talouskasvua? Kuka ja mikä sitä talouskasvua voi saada aikaan. Toisen palveluksessa oleva vasemmistolainen työntekijäkö, joka menee kortistoon, jos joku ei keksi hänelle tekemistä ja jonka mielestä yrittäjiä pitäisi ehdottomasti enemmän verottaa. Ja liihottelija Mariini on hänen idolinsa, jonka mielestä kaikille nelipäiväinen viikko ja kuuden tunnin työpäivät – voi tule ja puserra. Ei todellakaan ollut vaikea arvata mihin tämä tyttöporukka maata ajaa.
Vain yksityiset yritykset ja yrittäjät voivat luoda sitä kasvua, jolla valtiontaloutta voidaan korjata. Mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Se tarkoittaa, että ainut tapa on luoda kasvua on parantaa yrittämisen edellytyksiä.
