Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Näkemykseni perustuu aegolius omistuksiin, josta pohjoisin Kittilässä ja eteläisin Rymättylässä. Tuotot tietysti vaihtelevat mm. lämpösumman ja puuston ikäjakautuman mukaan. Kasvu on huima, kun kuitupuusta saa ensimmäisen tukin. Todellinen sirppihalla tapahtuu, kun kaadat juuri tukille tulossa olevan kuitupuun.
Mehtäukko tuolla aiemmin kertoi aivan oikein, että uudistaminen pitää suoritta heti avohakkuun jälkeen. Jk:ta harjoittavat menevät tämän suhteen vieläkin pidemmälle eli että uudistaminen pitää tehdä jo ennen avohakuuta.
Talousmetsä! Mitä se on?
Puuntuotantoa voi eittämättä lisätä investoimalla puuntuotantoon. Minkälaiset investoinnit sitten ovat kannattavia, onkin jo huomattvan hankala kysymys – johon valitettavasti ei ole yhtä vastausta. Siksi täällä käytävä eipäs juupas keskustelu on mieltä vailla – typerää!
Vastaus riippuu siitä minkälaista tuottovaatimusta, korkoa (tai mitä ilmaisua ko asialla halutaan käyttää) on ”käytettävä”. Euro on euro tänään ja huomenna, mutta mikä sen arvo on nyt ja sadan vuoden kuluttua? Euro ei ole mikään vakio kuten fysiikassa metri tai sekunti jne. Kymmenien vuosien päähän emme voi tietää sitäkään, minkälainen toiminta on edes säädösten mukaan mahdollista jne.
Metsän tuotto on suhteellisen vaatimaton ja investoinnit tuppaa vielä kallistumaan enemmän kuin puun hinta. Puun korjuu on alkanut määrittämään koko sadan vuoden kasvatustapahtumaa.
Jos ostat Timppa päätehakkuumetsän, niin puut pitää ostaa (kaikki) ja maapohjastakin ehkä joutuu jotakin maksamaan. Verottajakin on kärkyllä. Varainsiirtovero ja metsävähennyskään ei poista puunmyynnin verotusta ja joka tuloutuu pohjineen myytäessä jne. Jos päätehakkaat kalikat pois, niin uudistamisen rahat on kaivettava jostakin toisesta plakkarista.
Timpan rakennelma lähtee siitä, että metsä on saatu lahjaksi, kuluitta. Lahjaksi saadun metsän kanssa pärjää, ellei aivan tumpelo ole, eikä koroistakaan tarvitse välittää. Enkä tällä ota mitään kantaa kummankaan metsänhoitotavan paremmuuteen.
Siitä ilman muuta joudun lähtemään, että uudistamiskulu on saatava korkoineen takaisin. Muu on itsensä pettämistä. On mieltä vailla ajatella, että tässä syntyvä tappio katetaan joillakin muilla tuotoilla tai jonku toisen metsän tuotoilla. Se ei ole helppo yhtälö, jossa kolmenkymmenen vuoden kuluttua ei saa istutustaimesta edes omiaan takaisin.
Tarkoitin aegolius juuri sitä, mitä kirjoitin. Eikö se ollut selvää tekstiä. Käy kysymässä pankkiirilta, rahoittaako se sinulle metsänuudistamisinvestoinnin em. tavalla. Se kertoo sen, mitä rahamarkkinen asiasta ajattelevat. Jos tässäkään korkomarkkinassa ei homma toimi, niin kuinka sitten nomaalitilanteessa.
Ollakseen kannattavaa, keinollisen uudistamisen kaikki kustannukset pitää saada korkoineen takaisin – eikö niin?
Jos se tehdään velaksi pankkilainalla, niin kannattaako?
Minkälaisella kiinteällä 50-vuoden korolla pankkiiri antaisi lainan moiseen. Lainaa täytyisi vielä ottaa vähän lisää taiomikonhoiotoihin. Ensimmäisen koron ja lyhennyksen lupaisitte maksaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Lainan vakuutena olisi tietysti tänä uudistettava alue.
Mitä tuumaatte pankkiirin sanovan? Olisko sitä luottoa näin hyvään liiketoimintaan?
Jotta keinollinen uudistaminen on kannattavaa, kaikki perustamiskulut on saatava korkoineen takaisin.
Käykää kysymässä pankkiirilta, minkälaisella viidenkymmenen vuoden kiinteällä korolla lainaa hän teille antaa, Ensimmäinen lyhennys ja koronmaksu kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Taimikonhoitoihin tietysti pitää antaa vähän lisälainaa. Eli mitä maksaa, jos tekisi metsänuudistamisen velaksi. Kannattaako?
Sisarusten välinen kateus on melkein poikkeuksetta kova. Ei mitään väliä, vaikka ventovieras ostaja voittaa, kunhan vain kukaan samasta reijästä maailmaan putkahtanut ei pääse hyötymään. Tätä monesti päiviteltiin metsätiloja ostettaessa. Ongelmia yleensä aiheutuu myös siitä, jos ja kun jakajat ovat kovin erilaisilla älynlahjoilla varustettuja. Vähälahjainen kokee aina häviävänsä, vaikka saisi muita enemmän, koska ei kykene luottamaan omiin kykyihinsä. Jaot aina niin pian kuin mahdollista. Asiat poikkeuksetta vain mutkistuu pitkittyessään.
Ihmisten välisissä kanssakäymisissä on paljon asioita, jossa molemmat voittaisivat, kun voisivat luottaa toisiinsa. Luottamus on valtava voimavara, mutta yleensä sen voi menettää vain kerran.
Oleellista isoa puuta kaadettaessa on, että ei sahaa saranaa poikki, jolloin puu voi kaatua aivan väärään suuntaan. Kaatokoloa tehtäessä ensin sahtaan viisto osa ylhäältä alaspäin n. 60 asteen kulmassa ja sen jälkeen vaakasuora osuus. Viiston osuuden sahausraosta silloin näkee, ettei sahaa kaatokoloon piilosahausta, vaan juuri vain viistoon sahaukseen saakka. Tämän jälkeen puuta sahataan poikki koosta riippuen vähän eri tekniikoilla. Sahausrakoon joku, esim vänkä, ettei saha jää jumiin ja puu kallistu ”kannolle”. Oleellista on, ettei sahaa saranaa poikki tai liian ohueksi, jolloin ollaan hallitsemattomassa ja isojen puiden kanssa vaarallisessa tilanteessa. Oikein toimittuna puu kaatuu juuri sinne, mihin se on ”natsattukin”. Tarkoissa paikoissa kaatokolon suuntaaminen pitää tehdä tarkasti, niin ei tule ongelmia.
Hyvä, että Jätkä alan huippuammattilaisena antaa erinomaisia ohjeita noviiseille.
Jos AJ olet äänestänyt vihreitä, niin olet tukenut V. Niinistön ajamaa metsäpolitiikkaa.
Vihreät ajaa puolueen enemmistö kannattamaa metsäpolitiikkaa. Onkohan V. Niinistö koskaan käynyt metsässä tai ainakaan tehnyt siellä joskus jotakin, edes käpyjä kerännyt, niinkuin sotamies Honkajoki – epäilen. En voi olla hämmästelemättä sitä, että tällaiset tahot ovat neuvottelemassa jotakin suomalaisesta metsäpolitiikasta. Miten tällainen mandaatti on voinut osua kohdalle.
Kun ajattelen vihreitä, joiden enemmistö on etelän suurten kaupunkien kukkahattutätejä ja heidän arkitodellisuudesta vieraantuneita tyttäriään. Kuinka osuva olikaan Linkolan Pentin aikaan pitämä puhe puolueen kokouksessa. Kun olen taas kuukausikaupalla katsellut etelän kaupunkielämää, niin on suorastaan hätkähdyttävä huomata, kuinka totaalisen vieraantuneita arkitodellisuudesta ja kädettömiä siellä valtaosa ihmisistä on.
Jos todellinen kriisi kohtaa ja sähköt katkaistaan, kun pakkasta on 20 astetta, niin kuukkahattutädeillä ja heidän tyttärillään on todella vitsit vähissä. Tämä sukupolvi on saanut elää niin rauhallisia aikoja, että kriisitietoisuus on unohtunut ja se mihin tämä hyvinvointi täällä kylmässä pohjolassa perustuu.
Maalaisympäristössä sotien aikana liiterissä oli kuivia puita, viljaa laarissa ja joku kattura vielä navetassan niin vuosi pärjättiin vielä mainiosti.
Täällä käydään kovaa polemiikkia vihreästä metsäpolitiikasta.
Vihreät ajaa kansan sille antamalla mandaatilla vihreää politiikkaa. Eikö se ole itsestään selvää.
Sitä sensijaan voi ihmetellä ja arvostella, kuinka muut puolueet antavat heidän tuolla mandaatilla ajaa hallituksesta käsin tuolla intensiteetillä asiaansa. Vallanhimo on pelottava ymmärtämättömissä käsissä. Minkälainen sekasorto tällä porukalla vielä oiken saadaan aikaan. Jaan Visan kanssa kyllä huolen tilanteesta.
Rakkaudesta lajiin, kuten joku asian osuvasti ilmaisi. Hienompaa hommaa kuin oman metsän kasvattaminen omin kätösin ja sen seuraaminen, on vaikea kuvitella. Olo on sairas, kun vuosi on ollut muusta syystä niin kiireinen, että ei ole ehtinyt. Suren tätä kinastelua menetelmistä. En ymmärrä moista kiihkoa ollenkaan. Minusta erinomaista, että nyt on vaihtoehtoja. Menetelmillä on kiistattomat puolensa ja niistä voi väitellä loputtomasti.
Metsän tuotto jää kuitenkin valtaosassa Suomea vaatimattomaksi. Siksi suuri alkuinvestointi ei ole ongelmaton, jos tosiasiat tunnustetaan, niinkuin Paasikivi opasti.
JOS korko on korkea, vaihtoehdot ovat vähissä. Se on investoinnin tavattoman pitkän tuoloutumisajan kiistaton ongelma. Taloudellisessa mielessä investointi on saatava korkoineen takaisin. Ellei, niin mitä taloudellista järkeä? Jos saat UPM:n osakkeista 4% tuottoa (riskin voi jopa ajatella vertailukelpoiseksi), etkä uudistusinvestoinnille sitäkään, niin luontainen menetelmä on parempi vaikka se tuottaisi vain 20% siitä mitä kalliilla uudistamisinvestoinnilla saa. Sen 20% parempi. Kun näin on, on syytä suhtautua varauksella varmoihin vastauksiin.
Hyväksyn täysin jaksollisen kasvatuksen, johon omakin metsätalous on perustunut. Tietysti jo lainkin takia. Satoja hehtaareja olen parturoinut puuttomiksi (varsinainen isämmaanparturi), mutta saanut ne kuitenkin pikkurahalla aikanaan uudistettua. Kalliilla menetelmillä olisin tehnyt konkurssin. Sanoin aikanaa UPM:n ostomiehelle, että pitäiskö meidän edes tuo kohde jättää hakkaamatta aukoksi – mitä ihmisetkin sanoo, kun me kaikki mitä laki sallii parturoidaan. Ostomies totesi ykskantaan, että hakka vain, ei se maine voi enää huonommaksi mennä, mitä se nyt jo on.
