Meillä Puun takaa vallitsee metsäsektorilla pahemman laatuinen sekatalousjärjestelmä, joka on Venäjääkin arvaamattomampi. Siitähän nämä ongelmat aiheutuvat, enkä näe muuta tietä asian korjaamiseksi kuin siirtymisen normaaliin markkinatalouteen.

Jos pidämme huutokaupan puutavaraeristä kolmelle ostajalle, jotka välttämättä puutavaraa tarvitsevat toimiakseen, niin kenelle näistä tulee ensimmäisenä mieleen, että hinnan yläraja tulisi sopia?

Eikö nimenomaan sille, jonka koneet ovat heikoimmin rasvattuna.
Jokainenhan me tiedämme, että huutokaupassa hinta putoaa, kun ostajat pääsevät sopimukseen muuten kuin kilpailemalla.

Kenellä siis oli koneet heikoimmin rasvattuna?

Kun tähän lisätään, että edunvalvontaa leikkivä on kuin harakka tervatulla sillalla, joko pystö tai nokka tartuu, niin soppa on valmis.

Tuohon juuri Jac… kertoo siitä, kuinka oikeat markkinat toimivat. Kysyntä ja tarjonta määrää hinnan, eikä aina se, kuinka lopputuotteen hinta käyttäytyy. Esim. sellun vuosituhannen vaihteen rajut hintavaihtelut eivät juuri mitenkään näkyneet kuitupuun hinnassa jne.

Tiedätkö Jesse, että mekin harrastuksena, muun työ ohessa, kovan innostuksen vallassa teimme sopimusasiakkaina puukauppaa osuuskunnan kanssa. Kauppaa tehtiin kartelliaikana 5000 – 10000 m3 vuiosittain. Leimikot nauhoitettiin ja puumäärät ilmoitettiin usein itse, eikä hintoja sen kummemin kyselty, monesti kaupaa tehtiin avohintaan jne. eli täydellisen luottamuksen varassa. Usein ostomiehen piti vaivautua vain kauppakirja kirjoittamaan. Meitä kyllä joku hieman elämää enemmän nähnyt joskus varoitti, että eikö pojat tiedä, että osuuskunta pärjää ainoastaan varastamalla jäseniltään – no myönnettävä on, pojat eivät tienneet!

Pakko on näin jälkeenpäin myöntää, ettei ensimmäiseksi tullut mieleen, että metsänomistajien omistama osuuskunta syyllistyy moiseen menettelyyn. Kun omat, varmana pidetyt pettää, se tuntuu kakin verroin pahemmalta. Siperia on opettanut metsänhoidosta, puukaupasta jne. yhtä jos toistakin ja luonnonoikkuihinkin osaa jo suhtautua ja ottaa ne paremmin huomioon.

Mihin perustuu käsitys, että tukista kartelliin osallistujat maksoivat ylihintaa?

Selluyhtiöiden katkonta häviää tunnetusti sahojen katkonnalle, joten niiden on tästä syystä ollut pakko maksaakin tukista. Tukin hinnalla on saatu kuitenkin leimikoita ostettua, kun katkonnan vaikutusta ei ole rittävästi osattu ottaa huomioon ja sen todentaminenkin on ollut metsänomistajille lähes mahdotonta. Aivan kiistatonta myös on, että tukki on ollut selluyhtiöille vain välttämätön paha, ja itse on haluttu päästä puu katkomaan.

Tukin osalla kartellin vaikutus on ollut tietysti erilainen kuin kuidulla, koska sahat eivät osllistuneeet kartelliin. Kuidun osalla kartelli oli kattava ja vaikutukset ymmärrettävästi sen mukaisia. Kantorahan osuus kuidun osalla lopputuotteesta on vain muutamia prosentteja
ja kartelli oli tältä osin kattava, joten kartellin vaikutus varsinkin kuitupuun hintaan on täytynyt olla huomattava. Kantorahan kymmenen prosentin nousu ei olisi merkinnyt lopputuoteen hinnassa käytännössä juuri mitään. Eihän ole tavatonta, että monta kertaa kaliimpaa tukkipuutakin on käytetty kuidun tilalla, jos siitä on ollut pulaa.

Kaupankäynnissä hinnat aina vaihtelevat täysin samanlaisissakin leimikoissa ja leimikkotekijöitäkin on tavattomasti. On aivan mahdon sanoa, kärsikö kartellista enemmän hyvän vai huonon hinnan puistaan saanut myyjä, koska kartellilla tietysti pyrittiin rajoittamaan nimenomaan suurinta hintaa eikä pienintä hintaa. Tämän johdosta leimikkokohtainen tarkastelu ei ole perusteltua, joten tarkoituksenmukaista on, että korvausvaatimus perustuu ennenmuuta kartellien yleisesti tutkittuihin hintavaikutuksiin, jotka kartellin kattavuuden takia tukilla ja kuidulla ovat erilaiset.

Kartelli oli kiistaton, vai onko joku eri mieltä. Päätöksestä ei kukaan valittanut ja kaiken lisäksi yksi osapuoli sen vielä oma-aloitteisesti paljasti, joten asiasta ei pitäisi olla pienintäkään epäselvyyttä.

Eräiden milestä täällä tämä oli ainut kartelli maailmassa, jossa siihen osallistuvat olivat niin tyhmiä, että halusivat kartellilla avulla maksaakin ylihintaa ja silti ottaa kiinnijäämisriskin seuraamuksineen. Eikö te nyt hiukan aliarvioi metsäteollisuuden puunhankintaa. Teollisuus on vain meillä tottunut touhaamaan kuin valtio valtiossa ajatuksella, että tähän ei haluta tai uskalleta puuttua.
Kynnys ylittyikin tässä tapauksessa hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Mikäs kartelli siihen tarvitaan, jos ylihintaa haluaa maksaa? Sen kun maksaa ja puuta tulee ovista ja ikkunoista. Miksi olisi pitänyt sopia, että kaikki maksavat ylihintaa?

Kuitua ja tukkia kaiketti tulee Suomen hakkuissa suurin piirtein puoliksi kumpiakin. Tukkisaannon erot ovat tietysti hyvin suuria, 0 – 95%.

Niin ei tietenkään voi toimia, että puun hintoja sovitaan tai tukki- ja kuitupuun hintoja sovitaan manipuloitavan. Se on kiistatta tavattoman väärin myyjiä kohtaan. Ostaja on tietysti korvausvelvollinen jokaisesta kuituerästä, jonka hinta on kartrellin avulla sovittu, kokonaan riippumatta siitä, mitä esim. tukkipuusta on maksettu.

Jokainen tietysti aikuisten oikeasti tajuaa, että kartellin tarkoitus on vain ja ainoastaan taloudellisen edun tavoittelu, ja siksi koko kartellilainsäädäntö on tietysti säädetty. Meillä vain eletään vasta oikean markkinatalouden aamuhämärissä, joten kilpailulaitkin ovat VIELÄ sen mukaisia.

Kaiken lisäksi tämä kartelli on ollut poikkeuksellisen törkeä, kun siihen osallistuivat kaikki kuitupuuta käyttävät. Kun näin oli, on korvauksenkin oltava tuntuva. Mitä kattavampi kartelli on kyseessä, sen suuremmat ovat tietysti myös sen vaikutukset hintoihin.

Ehkä meidän tulee vain ymmärtää Jesseä. Ei taida haapakalikoille olla ostajia jonoksi asti, joten pakkoaviossa on kumppanin kanssa vain tultava toimeen ja kauppamieshän on tämän taidon tietysti kantapään kautta oppinut, mikä on hänen kommenteistaan helppo lukea.

Sama koskee tietysti tätä MTK:n porukkaa, jonka napanuora omaan teollisuuteen on em. luokkaa. Näiden ”ylihintaa” saaneiden asema on tietysti mielenkiintoisen kiusallinen.

Se tässä vain tuntuu todella pahalta, kun mikään ei näytä muuttuneen entisen Metsäliitonkaan leirissä. Mitään ei myönnetä, vaikka kiinni jäätiin ja valittamatta sakot maksettiin.

Varsinkin pystykauppa on mitä suurimmassa määrin luottamukseen perustuvaa kauppaa. Jos luottamusta ei ole, on kaupankäyntikin tietysti mahdotonta.