Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Mistähän päättelit ,että puustoa olisi vain 120 mottia hehtaarilla? Poistettavien runkojen tilavuus on 60 litraa/ runko. Jätettävien huomattavasti enemmän. Lähtöpuusto helposti yli 150 mottia hehtaarilla.
Tiheässä kasvaneena hoikkaa tavaraa, josta voi saada kunnon tarjouksen vain energiapuufirmalta ja siltäkin vain nykyisten poikkeusolojen ja sodan vallitessa. Tuo kahdeksan metriä on kyllä vilahtanut Visan teksteissä jossakin vaiheessa. Muuten en olisi siitä kirjoittanut. Ehkä Visa on vuosien varrella korjannut käytäntöjään.
Energiapuun historiasta sen verran ,että 2000- luvun alun energiabuumiin-edelliseen- oli syynä puun tarve turpeen tukipolttoaineeksi. Kun materiaalia ei ollutkaan riittävästi tarjolla, käännettiin katseet kunnostettaviin nuoriin metsiin.
Tukien avulla pyrittiin vauhdittamaan puun saamista markkinoille. Laadittiin myös ohjeet ,joissa todettiin , että taimikoita voidaan kasvattaa tiheämpinä, jotta niistä on mahdollista korjata myöhemmin energiapuuta ennen varsinaista ensiharvennusta. Tällainen ”hoitomuoto” hyväksyttiin vain sen takia ,että energiapuuta ei saatu aikanaan riittävästi markkinoille ja odotettiin energiapuun kysynnän pysyvän vahvana. Ei pysynyt. Tuli pitkäaikainen taantuma ,kun turpeen käyttöä alettiin ajaa alas ja tukipolttoainetta tarvittiin vähemmän. Energiapuulle oli ja on kysyntää vain energialaitosten lähiympäristössä. Tämä ilmiö toistuu jälleen ,kun kysyntä on puolittunut huippuhetkistä.
Energiaa ei siis enää ole viisasta kasvattaa taimikoissa. Reilun kymmenen vuotta sitten päättyneen edellisen buumin aiheuttamien käytäntöjen tuloksissakin riittää purtavaa. ”Pitkäksi” menneestä nuoren metsän kunnostuskohteista on kehittynyt tähän päivään mennessä jo aivan riittävästi materiaalia tuleviin ja väheneviin tarpeisiin. Järeästä puusta koostuvat monilajiset rankakasat ovat nykyisin vallitseva näkymä energiapuun korjuun jäljiltä.
Taimikon hoitomenetelmänä energiapuunkorjuu on mennyttä aikaa. Nykyiset ohjeet toteuttaa raivaukset aikaisemmin ovat huomattavasti parempi keino. Ja kuten Kärkkäinenkin totesi: ” Kun tuntuu siltä ,että taimikon hoitamisella ei ole vielä kiirettä, on juuri oikea heti se toteuttaa”.
Vai että kahdeksanmetrinen nuori männikkö olisi kilpailutettavissa energiapuuta ostavan yrityksen ja kuitufirman kesken??? Vaihtoehtoja on tasan yksi. Energiapuu. Kauppakaan ei joka olosuhteissa edes onnistu.Kuitupuusta saa kunnon tarjouksen vasta silloin ,kun puut ovat pituudeltaan reilusti yli kymmenmetrisiä, 12-14 metriä.
Jälkimmäiset mitat ovat tavoitteena myös taimikonhoito-ohjeissa , jotka on luettavissa viimeisimmästä Metsämakasiinista. Tämä on ihan luonnollista kehitystä, kun korjuukertoja metsässä pyritään vähentämään saannon parantamiseksi ja korjuuvaurioriskin pienentämiseksi.
Täällä kävi veden kirkkauden suhteen toisinpäin. Kun vedenpinta laski kuivuuden seurauksena, aallokko pääsi irrottamaan koskematonta moskaa kauempaa rannasta ja tuulisella säällä vesi on yhtä sameaa, kun ennenkin. Lehtikariketta riittää rantojen lehtipuuston lisääntymisen seurauksena. Turvetuotannon loppuminen latvavesiltä ei näytä parantaneen yhtään sameusongelmaa. Humuksen suhteen järvi näyttää olevan jo ”omavarainen”.
Tarkennapa ,mikä esimerkiksi edellisessä kommentissani on lööperiä.
Tälläkin palstalla moni on kehunut sitäkin ,että laiminlyö tarkoituksella raivaukset ja hoidattaa varttuneet taimikot vierailla energiapuunkorjuuna, koska raivaus on liian kallista. Kaikilta tämä temppu ei onnistu eikä siihen käytäntöön ole syytä ketään kannustaa. Metsän tila romahtaa ,jos suunnitelma ei toteudukaan. Näitä tapauksia on nähty ja tullaan tulevaisuudessa näkemään vielä enemmän.
On hyvä ,että Visa kertoo raivailevansa taimikoitaan tukiehtojen ulkopuolellakin. Se vain ihmetyttää ,miksi varsinainen taimikonhoito jää puolitiehen. Visa ei ilmeisesti käytä sitä Makasiinissa mainostamaansa mittakeppiä ,kun ensiharvennus on tehtävä energiapuuna liian laihojen puiden ja suuren runkomäärän takia. Näillä nurkilla taimitiheys raivauksen jälkeen tähtää suositusten mukaisesti ainespuuna tehtävään ensiharvennukseen myös kyvömänniköiden kohdalla. Syömävaraakaan hirville ei 5-metrisessä taimikossa enää tarvita.
Meillä tehtiin joku vuosi sitten fuusio kolmen seuran kesken. Kaksi pienempää liittyi yhteen suurempaan. Samalla rukattiin säännöt. Yksi seuroista jatkoi hivijaoksena pääseuran sisällä ja säännöt mahdollistavat paikkakunnan muidenkin seurueiden liittymisen omana jaoksena emäseuraan. Muutos ottaa aikansa ,vaikka tarve muuttaa isompaan organisaatioon on ilmeinen.
Huomionarvoista on ,että jäsenyys ja koejäsenyys voidaan päättää joustavasti seuran johtokunnan kokouksessa mihin aikaan tahansa eikä koejäsenyysaikaakaan pitkitetään tarpeettomasti. Tarvittaessa kokous voidaan järjestää vaikka etänä.
Visa ei taida hoksata ,että muutkin omistavat metsää . Mielipiteeni on muodostettu koosteena kokemuksista erilaisissa olosuhteissa ja useiden metsänomistajien mailta ja paikkakuntien alalta.
Aloitin aikanaan kommentointini tälle palstalle työssäni toteamistani ylitiheydestä ja taimikonhoidon viiveiden aiheuttamista riskeistä. Energiapuukohteet olivat riskikohteina ykkösiä.
Hirven kohdalla iso osa palstalaisista kiinnitti huomiota epäolennaisuuksiin eivätkä kaikki ymmärrä vieläkään ,että hirvivahinkoja voi vähentää muutenkin ,kun metsästämällä. Hirvi tungetaan mieluusti myös syyksi taimikonhoitorästien syntymiseen , vaikka hoitorästit vain edistävät hirvien selviytymistä.
Yksi teemaan liittyvä aihe on liian pienikokoinen puu ( mm ne Visan alle 50-litraiset savotat), jota tarjotaan markkinoille. Siihen ongelmaan olen pyrkinyt esittämään ratkaisua tai oikeasti vain alleviivaamaan oikea-aikaisten ja suositusten mukaisten toimien vaikutusta. Koko toimintaketju voi paremmin ,kun jokainen tekee oman osansa kunnolla ajallaan eikä siirä ikäviä asioita toisten tehtäväksi talkolla. Liian kallis työvaihe jossain kohtaa ketjua ei muutu yhtään sen halvemmaksi ,jos sen onnistuu siirtämään toiselle. Ei varsinkaan ,jos sen suorittamiseen tarvitaan vielä paljon kalliimpia välineitä. Riittävän varhain toteutettuna työ ei ole ylivoimaista eikä liian kallista. Ja mikä tärkeintä, lopputulos on kaikkien kannalta parempi. Makasiinin th-ohjeilla tämä onnistuu varmasti. Ihmeitä ei tarvitse lähteä tekemään.
Eihän ne lumituhot vielä taimikonhoitovaiheessa näykään. Vasta harvennuksen jälkeen käy ilmi liian tiheässä kasvatetun puuston heikkous lumituhojen kohdalla. Hirvi puolestaan ilmestyy mieluusti taimitiheiköihin ,joissa mäntyjen syöntiä hillitsevien haitta-aineiden tuotanto on kärsinyt ankaran kasvukilpailun seurauksena ja ympäristö tarjoaa lisäksi piilopaikan .
Tiheässä puuston runkomuoto ei kehity tarpeeksi kestämään tuuli ja-lumikuormia. Sama tilanne on juuriston kohdalla. Puut ovat alttiita kaatumaan , kun juuret ovat kehittyneet vain nimeksi eivätkä pysty pitämään pitkää ja hontelo runkoa pystyssä. Tilannetta pahentavat toispuoleisiksi kehittyneet puut, jotka saavat aikaan usein dominoilmiön ja laajemman tuhon. Näitä esiintyy säännöllisesti 180 metrin korkeuskäyrän yläpuolisilla alueilla.
Anneli taisi katsella Visan järjestämällä metsäretkellä ( oliko v 2017?) vanhan metsälain ja vakuustalketusten aikaan uudistettujen taimikoiden tuotoksia. Tuolloin raivaus tehtiin varmasti oikeaan aikaan ja huolehdittiin taimikon vakiintumisesta ripeästi, että saatiin omat rahat ulos vakuustililtä. Kun vakuustalletus poistui, kemeraporkkana veikin kehitystä ihan toiseen suuntaan. Kun tulos alkoi näyttää huonolta ,kaivettiin hirvi syntipukiksi. Toimenpiteiden tukikelpoisuusehdon täyttyminen on enemmänkin merkkinä liian myöhään tehdystä toimenpiteestä, kun oikea-aikaisesta. Oikea-aikaisia raivauksia tehdään 2-3 hehtaaria kymmenellä bensalitralla.
