Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Muistutan ,että metsänomistajat maksoivat aikoinaan varhaisperkauksen kulut omista varoistaan. Vakuustalletusta ei saanut ulos ellei taimikko ollut vakiintunut. Vesakko ei myöskään saanut tuossa vaiheessa olla hidastamassa taimien kehitystä.
AR:lle on todettava , että oikeaan aikaan toteutettujen varhaisperkausten ja taimikonhoitojen jäljiltä ei tarvitse edes miettiä energiapuunkorjuuta. Varhaisperkauskin yleistyi vasta sen tultua tuen piiriin kymmenen vuotta sitten . Siihen asti th:t tehtiin 7-10 vuotiasiin metsiin tai ei ollenkaan. Ne sinunkin energiapuuennakkoraivauksen aihiot olivat yli 10 vuotta sitten toteutuneiden käytäntöjen tulosta ja 20 vuotta sitten jopa neuvottiin ,että th:t voi korvata energapuuharvennuksin. Nyt niitetään sen villityksen satoa.
Täälläkin joku vielä joku mainostaa energiapuunkorjuuta erillisenä tapahtumana ennen ensiharvennusta. Sillä keinolla voi laistaa taimikonhoidon ja hokkus pokkus…. muuttaa kulut tuloiksi ,kun toinen hoitaa rästit asevelihintaan valtion tukemana. Tilille rapsahtaa vielä pari euroakin tuosta hyvästä.
Rehevillä mailla tarvitaan useampi raivaus ,mutta karummilla mailla pelkkä varhaisperkauskin voi riittää. Muistutan AR:lle , että eihän se hitaammin kasvava havupuun kehity vähäisessä valossa ja heikon juuriston kehityksen vuoksi. Kehitykseen tarvittavat riittävä määrä vettä ja ravinteita jäävät saamatta niin kauan ,kun kilpailevaa kasvustoa on liikaa. Kehitys ei odottelemalla parane. On viisasta tehdä ne raivaukset silloin ,kun niistä on taimen kannalta eniten hyötyä eikä päästää kilpailevaa kasvustoa etulyöntiasemaan missään vaiheessa . Raivaaminenkin on miellyttävämpää ,kun ei tarvitse tapella talonkorkuisen risukon kanssa. Moto on sitten aikanaan paksumpaa tavaraa varten.
Visalle totean ,että viestini on tarkoitettu niille metsänomistajille ,joilla on kykyä ,mutta ei haluja pitää metsänsä kunnossa ja niille, jotka valittavat kaiken olevan kallista .
Suoralta kädeltä voin todeta senkin ,että kokopuuna energiaksi korjattavia räippiä taimikoissaan kasvattavien metsänomistajien osaaminen ei ole tasoltaan parasta A-luokkaa. Kaukana siitä.
En muuten maininnut edellisessä kommentissani tuista mitään. Niitähän ei käytännössä ole edes mahdollista monestikaan saada ,jos taimikot hoidetaan juuri sillä hetkellä ,kun on tarve. Tällöin ei myöskään tarvitse myöhemmin pohtia ,kaatuvatko poistettavat risut ennakkoraivauksessa , vai ei. Ei nimittäin ole paljoa raivattava ja ne vähätkin kaatuvat ,kun raivaus tehdään vuosi tai kaksi ennen hakkuuta. Ei ole pakko polttaa bensaa raivauksessa 10 litraa/ha/kerta.
Omat ajatukseni ovat lähteneet jalostumaan juuri niiltä raivaamiltani 10 000:ien talonkorkuisten raippojen työmailta. Olen itse todennut homman vaivalloiseksi ja kalliiksi ja päätynyt kertomaan mielestäni oikeista keinoista ,joilla moinen kurjuus voidaan välttää. Työn siirtäminen tuonnemmas saati kokonaan myöhemmin muiden tehtäväksi ei tilannetta paranna. Kannattaa käyttää raivaussahan silloin ,kun kasvusto on vielä pientä.
…Ja kuten professori Kärkkäinen totesi:” Risukon pitää kaatua niittämällä!”
Ennakkoraivauksen tarve on vähäinen ja työn hinta kohtuullinen ,kun taimikot hoidetaan totuttua paremmin ja aikaisemmin kasvuston ollessa pientä. Hullua jättää raivaukset niin myöhäiseksi ,että ei saada räippiä kunnolla nurin. Nyrkkisääntö työmäärän lisääntymisestä 10%:lla/vuosi työn viivästyessä pätee myös ennakkoraivauksiin. Kannattaako jättää viimetippaan?
…ja miksi energiapalstat on raivattava? On vissiin ero tarttua moton kouralla 1000 runkoon hehtaarilla verrattuna siihen ,että olisi avattava koura 10 000 kertaa ja viettää hehtaarilla kokonainen viikko. Moto ei ole raivaussaha.
Kun vedetään taimikko th:ssa 1600-1800 rungon tiheyteen eikä mennä palstalle hakkuuaikeissa liian varhain , on tarpeetonta arpoa ,ovatko puut riittävän kookkaita. Varmasti ovat .
Huonolle hoidolle jääneillä kuvioilla voi piillä yllätyksiä. Kun ylimääräinen pusikko poistetaan ,käykin ilmi ,että hakkuun oikea aika on vasta 10 vuoden kuluttua. Näitä tilanteita on turha enää odotella motokuskia todistamaan. Isännän silmäyksen tulee riittää ja kannustaa häntä suosiolla siirtämään hakkuita tuonnemmas .
PS. Kun raivaus tehdään vuosi ennen hakkuuta , ei motokuskille tule taatusti mieleen ruveta nypläämään kaadettuja riukuja.
Perkolle on todettava ,että mo:lla ei ole työnjohto-oikeutta motokuskin kohdalla. Jos kohde ei täytä yrittäjän ja urakanantajan keskenään tekemän urakointisopimuksen ehtoja , voidaan hanketta siirtää ,kunnes asiat ovat kunnossa. Siihen metsänomistajalle ei ole nokan koputtamista. Asiat kuntoon , niin homma jatkuu.
Kaikki normaalista poikkeavat toimenpiteet (esim. hakkuun voimakkuus) tulee kirjata puukauppasopimukseen. Motokuski ei voi poiketa yleisohjeista ,ellei poikkeamista ole erillistä merkintää kauppakirjassa eikä työohjeissa. Perkokin voi esittää myöhemmät toiveensa ostotoimihenkilölle ja tämä ohjeistaa motokuskia ,mikäli katsoo tarpeelliseksi. Fiksuinta tehdä asiat selväksi jo kaupanteon yhteydessä.
…ja se ennakkoraivaus kannattaa todellakin tehdä ,että ei tule yllätyksiä. Se on kaikkien osapuolien etu .
Yhtiönkin ennakkoraivauksiin (mikäli tarvetta) saatiin kummasti ryhtiä ,kun raivaamattomat jätettiin tekemättä. Nyt siitä, että kohde on hakkuukelpoinen eikä raivaustarvetta ole, pidetään huolta jo vuosi ennen hakkuuta. Raivausta ei tarvitse rukoilla erikseen. Miksi tämä ei onnistuisi yksityisellä puolella? Osaamattomuus/saamattomuus paistaa vahvasti läpi.
Ilmeisesti jotkut haluavat edelleen ajourat palstoilleen miten ja mihin sattuu, johon huono näkyvyys leimikolla johtaa. Urien leveyskin vaihtelee ,kun näkymättömissä olevat esteet joudutaan kiertämään suuntaamalla ura uudestaan. Lisämausteena vauriot jäävään puustoon , jotka aiheutuvat siitä ,että ylimääräinen aluskasvos kiilaa käsiteltäviä runkoja jäävän puun juuren niskaa vasten karsinnan aikana.
Tietysti peitteisissä olosuhteissa poistettavien runkojenkin valinta usein epäonnistuu. Hyvin saatavilla oleva runko otetaan ja huonolaatuinen pusikon keskellä piileksivä runko jätetään. Ei haluta sahata kiveen eikä tehdä letkuremontteja räippien tunkeuduttua paikkoihin ,johon ne eivät kuulu.
Näitä ongelmia välttääkseen vastuulliset yrittäjät näyttävät joskus lavetin perävaloja ennen aikojaan. Korjuuvauriot ja huono työjälki ei ole yritykselle erityisen hyvää mainosta eikä peitteiset palstat toiminnan kannattavuuden näkökulmasta tavoiteltava vaihtoehto.
Olisi viimeistenkin mattimyöhäisten syytä herätä tähän päivään. Siihen aikaan ,jolloin moto vietiin ensin raivaamattomalle ensiharvennuskohteelle työskentelemään ja raivaukset tehtiin mhy:n suosituksesta vasta hakkuun jälkeen ,jotta työhön saatiin kemerat , ei ole enää paluuta.
Nuppi on oivaltanut erinomaisesti ,kuinka yhteistyön metsässä saa toimimaan. Kun on hyvin raivattu kohde ,ei kukaan ilkeä tehdä huonoa jälkeä ja toisaalta hakkuu onnistuu vähemmän kokeneeltakin. Hyvä korjuujälki lienee kuitenkin kaikkien toiveena. Jos toimintaympäristö on vain ”vähän sinne päin” on työjälkikin samaa luokkaa ja epäkurantimmat kohdat palstasta jätetään suosiolla hakkaamatta .
