Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset

Jatkojalostin järeitä kesän yli halkomatta unohtuneita haapapöllejä leivinuuniin sopiviksi ja samalla hoituivat pari maisemaa haitannutta pihapuuta. Haapapölleihin tarvittiin vähän msahaa avuksi ,loppu hoitui 25:lla. Pienemmät haavat ja koivu ovat nyt 33-sentin pilkkeinä ja oksat ajettu hakkurin läpi kateaineeksi ja kompostin kuivikkeiksi. Jälkimmäiseen tarkoitukseen päätyy myös kertynyt sahanpuru.

Kevyt halkomaurakka tällä kertaa. Ylivuoteisia halkoja on vielä varastossa kahden vuoden tarpeet leivinuuniin ja saunaan. Toissakesänä tuli tehtyä yli parin vuoden pilkkeet yhdellä kertaa. Yhteensä n.15 kiintoa by moottorisaha ja 25:n Fiskars pystymetsästä pinoon asti.

Hintaa hommalle en laske. On tullut ainakin kuntoa ja hyvää mieltä ja olen vielä elossa.

Perälauta hirvikannan koon suhteen on jo nähty. Tilanne tuskin muuksi muuttuu , jos asiaan perehtymättömät laitetaan tekemään päätöksiä ja käytäntöjä paremmin tuntevat toteavat päätökset liian haastavaksi toteuttaa. Kuitenkin menetellään käytännössä  niin ,että metsästäjien kokiessa hirvien määrän vähäiseksi , metsästyspaine laskee luonnostaan ,mutta kannan kasvuun ei välttämättä reagoida ajoissa eikä riittävällä teholla. Tämä siitä syystä ,että vähentyneet metsästyspäivät eivät tuota riittävästi havaintoaineistoa kertomaan kannan kehityksestä eikä havaintojen tekemistä koeta niin tärkeäksi ,kun hirviä koetaan olevan niukasti. Niukkuus johtaa helposti siihen ,että vaihdetaan harrastusta sellaiseen , joka tarjoaa enemmän myönteisiä tuntemuksia eikä välttämättä ole yhtä sitovaa, kun seuruemetsästys. Tiedon saaminen vähenee ,kun silmäparien määrä hupenee.

Metsästyksen jatkuminen nykymuotoisena ei ole itsestään selvää. Varsinkin koirien käytön estyminen petouhkan takia voi leikata halukkuutta metsästää hirviä hyvinkin voimakkaasti. Koiranohjaaja koirineen muodostaa toiminnan ytimen. Ilman koiria peli on pelattu ja kaikki tavoitteet menettävät merkityksensä ,kun suorituskykyä ei enää ole.

Hyvä pointti Metsäkupsalta. Eläkekertymän alhaisuus pistää monet rimpuilemaan työelämässä viimeiseen hengenvetoon asti. Pienyrittäjät ja maanviljelijät pätkätyökierteeseen ja työttömyyteen välillä joutuneiden ohella kärsivät siitä, että eläkemaksuja ei ole maksettu täysimääräisinä. Moni heikosti toimeentuleva yrittäjä karsii valitettavasti kustannuksia jättämällä eläkemaksut ja vakuutukset maksamatta.

Totean Gla::lle , että monesti hirvituhoista kertovissa kuvissa paljastuu juuri se moniongelmaisuus ,joka halutaan lakaista maton alle. Metsälehdenkin kuvissa tämä näkyi selvästi. Samaa kaavaa toistettiin Maastullin sivuilla muutama päivä sitten , kun nuivasti metsien hoitoon suhtautuva suurmetsänomistaja valitteli hirvituhoista puutteellisesti käsitellyn taimikon keskellä. Oikea-aikaisesti hoidettujen taimikoiden tuhoista on ollut varsin vähän kuvamateriaalia tarjolla tiedotusvälineissä . Uutinen toisesta suurmetsänomistajasta (Ahlstöm) mielipiteineen on unohdettu täysin. Hän vannoo hyvän metsänhoidon nimiin keinona torjua hirvivahinkoja ja toteaa saman  kun allekirjoittajakin ,että hoidetuissa metsissä hirvi aiheuttaa harvoin vahinkoa. Hirvitiheys voisi hänen mielestään olla 4/1000-tasolla ,jotta kiinnostus metsästystä kohtaan säilyy.

Eikös se vahinkoihin vaikuttaminen kuulu metsänomistajillekin eikä vain vapaaehtoisille harrastelijoille, jotka viettävät vapaa-aikaa metsästyksen muodossa ja vähentävät siinä sivussa hirvien aiheuttamaa laidunnuspainetta metsissä. Välillä onnistuen paremmin ,välillä huonommin.

Kaikesta huolimatta taimikoiden suurin uhka on se hoitamattomuus. Sillä pilataan helposti koko taimikko. Hirvi vahingoittaa korkeintaan pientä osaa taimista pitääkseen elintoimintojaan yllä.

Ilman metsästäjiä vahingot moninkertasistuisivat. Jos metsästyspainetta ylläpitävä joukko menettää kiinnostuksensa harrastukseen tai virta muuten loppuu , on etsänomistajan hoidettava hirviongelmat itse. Vahinkoja on mahdollista vähentää pitämällä taimikot kunnossa ja käyttämällä torjunta-aineita. Hirvikantaa ei pidetä yllä. Se pysyy ja kasvaa pitämättäkin.

Katseltuani Metsälehden aiheeseen liittyviä kuvia , näytti siltä , että toinen oli otettu ja valmiiksi moniongelmaiselta kuviolta,jossa kasvoi liikaa lehtipuuta. Toisessa kuvassa hirvet olivat asettuneet asumaan kylvömännikköön , jossa myöhemmin itäneet ja kasvussa selvästi jälkeen jääneet männyn taimet olivat maistuneet luonnollisesti mehevimpinä hirville paremmin.

Välillä on ihmetyttänyt ,miksi hirvi valitsee mieluummin juuri ne tiheät kylvömänniköt olinpaikoikseen ja viereiset istutetut ja normaalein tavoin hoidetut taimikot saavat kehittyä kaikessa rauhassa. Kannattaisi tutkia ,mistä tämä ero oikeasti johtuu. Oma kantani on ollut jo kauan , että tiheikkö ja runsas ravinto on”varmin” keino houkutella hirvet paikalle. Siitä huolimatta jotkut suosittelevat kasvattamaan taimikot tiheinä ,vaikka siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä sekä taimikon kehitysen ,että hirviongelmien suhteen. Olisi parempi,että hirvet hakeutuisivat mieluummin varttuneisiin taimikoihin ja nuoriin metsiin vesakkoa listimään.