Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Millä hirvitalousalueella Iekun tila(t) sijaitsee? Täällä , missä hirvitiheys vaihtelee hieman 3/1000 molemmin puolin, pelkillä oikein ajoitetuilla raivauksilla hirvivahingot voidaan pitää minimaalisina. Paikat, joilla merkittäviä vahinkoja saattaa esiintyä, ovat talvehtimisalueet ja ne taimikot ,joissa on liikaa lehtipuuvesakkoa. Jälkimmäisen ovat todenneet ammattilaiset, jotka työnsä puolesta joutuvat käymään vahinkokohteilla tuhoja arvioimassa. Monissa tapauksissa se vesakko on ollut taimikon pahin uhka. Tämä kuultuna suoraan tarkastajien suusta.
Tärkeintä on pitää taimikot vapaana vesakosta ensimmäisten vuosien ajan. Se takaa varman ja nopean kasvuunlähdön ja pienentää hirvivahinkoriskin minimiin. Useinkaan ei ole aikaa odotella metka-ehtojen täyttymistä raivausten aloituksessa. Vuodenkin viive hommassa houkuttelee hirvet paikalle. Samalla työmääräkin kasvaa vähintään 10%n vuosivauhdilla.
Jos Tricoa tarvitaan, on senkin levittäminen helpompaa puhtaassa taimikossa verrattuna tuhraamiseen vesakon seassa.
Kannattaa pitää mielessä jo toteutuneet seikat. Metka-tuki ei riitä kaikille eikä tuettu Trico. Kannattaakin keskittyä oikea-aikaisiin raivauksiin, vaikka kuinka v@#!#aa. Taimikko saattaa välttyä vahingoilta, työmäärä pienenee ja mikä tärkeintä, taimikko kehittyy esteettä.
Metsästäjien riittävyys tarpeellisen metsästyspaineen luomiseen on monin paikoin uhattuna. Halujakaan ei välttämättä enää kasvaneen petomäärän vuoksi välttämättä löydy. Vastuu hirvivahinkojen torjunnasta on jäämässä enenevässä määrin metsänomistajan harteille. Tilanne ei voivottelemalla parane.
Hirvikantahan voi olla 4/1000ha jos petoja on paljon. Hirvet syövät edelleen taimia mutt hirven lihat päätyvät petojen suihin. Ei ihmisravinnoksi.
Hirvikantakin jakautuu epätasaisesti . On isoja laumoja ja paikoin pelkkää tyhjää.
Hirviä ei myöskään enää lasketa. Toimenpide on tähän asti toteutettu metsästyksen yhteydessä .Kanta saa kehityyä vapaasti sihen suuntaan ,mitä luonto määrää. Eli meidän olosuhteissa ei ainakaan vähene. Nämä ”hyödyt” siitä metsästämättömyydestä seuraavat. Pedot pystyvät estämään metsästyksen, mutta eivät hirvikannan kasvua.
Edelliseen kommenttin on todettava, että maanomistajia ei ole tulossa tungokseen asti porukoihin. Meidänkin porukka supistunut jäsenistöltään puoleen. Kun kehityksen suunta selvisi, toteutettiin fuusio, jossa kaksi pienempää seuraa liittyi yhteen isompaan ja entinen seurani jatkaa isossa seurassa hirvijaoksena.
Mikähän mahtaa olla niiden seurojen tilanne, joiden jäsenyys edellyttää maanomistusta tai sukulaisuutta? Veikkaan , että ne seurat kuihtuvat nopeimmin. Hirvikannan hallinnassa ei olekaan enää kyse vain halusta ,vaan enemmänkin siitä, löytyykö kykyä päästä tavoitteisiin. Homma alkaa muodostua pienelle joukolle liian kalliiksi . Osa laittaakin pillit pussiin pelkästään taloudellisista syistä ja siirtyy edullisempien ja vähemmän aikaa vievien harrastusten pariin. Uusille tulokkaille taloudellinen kynnys on osoittautunut jo monessa tapauksessa liian korkeaksi.
3006: kin on joillekin liikaa. Totesin sen useaan kertaan toimiessani ampumakokeissa valvojana. Yksi tapaus jäi erityisesti mieleen. Vanhempi hyvin tuntemani henkilö oli sykdyn viimeisissä koeammunnoissa. Hirvikorttikin oli mennyt vanhaksi. Kolme sarjaa( ja 60€) oli mennyt ”ketuille”.
Oma 308 törötti toimettomana ampumaradan asetelineessä. Päätin tarjota sitä avuksi pulmaan. Kaveri ampui sillä suorituksen läpi kertayrittämällä ja pääsi vielä jahtiin. Oli hänen viimeinen kautensa. Yksi ehto tosin oli. Ampuja joutui osoittamaan minulle henkilökohtaisesti myöhemmin ennen jahtia, että hänen omistamansa ase käy kohdalleen. Muuten olisi ollut edessä ”kalikkamiehen ” rooli. Armo kävi oikeudesta.
Myönnän , että syyllistyin laittomaan menettelyyn, mutta veikkaan , että moni olisi menetellyt tilanteessani samoin.
PS . Rikos on jo vanhentunut ja ampuja paremmilla jahtimailla.
…ja kyseessä oli seuran ainoa metsästäjä, joka omisti maata…
Täälläkin tilanne pysynyt hallinnassa. Pyyntilupien käyttöaste on keikkunut 2020- luvun 75-90%: n välillä. Mukkaan on laskettu myös pankkiluvat.
….mutta…. hirvikolareita sattuu muutama vuodessa. Pari viikkoa sitten varsinainen suma. 4: n kolarihirven lihat oli huutokaupassa samaan aikaan. On vuosia , että vastaavaa määrä onnettomuuksia ei ole sattunut vuoteen.
Lienevätkö pedot pistäneet hirviä reippaammin liikekannalle. Eri puolilla pitäjää karhut ovat vakiovieraita riistakameroissa. Lähialueella sama otus kolme kertaa viikon sisällä. Eri yksilöitä nähty eri puolilla samaan aikaan . Uroksia ja emokarhuja 2-3:n penmun kanssa. Hirviä vain harvakseltaan.
Veikkaan, että vasojen kohdalla tavoitekiintiö jää vajaaksi ja se vaikuttaa myös pyyntihalukkuuteen aikuisten hirvien kohdalla. ” Pyyntivastuu” jää kohta pedoille ja liikenteelle, jos tämä meno jatkuu. Ei ole, mistä kestävästi ottaa.
Normaalille satunnaisesti ampuvalle metsästäjälle 308 on paras kaliiberi. Harjoittelu ei maksa kohtuuttomia ja sen voi toteuttaa samalla aseella jolla metsästää. Hyvä osumakin todennäköisempi, kun rekyyli on siedettävä ja ase tuttu. Järeämmät vehkeet vaaitvat kokeneen ampujan ja runsaasti käyttövaroja pankkitilillä. Väitän ,että moni järeään aseeseen päätynyt on sinisilmäinen ja hieman harhaan johtavan markkinoinnin uhri. Saalista saadaan hyvillä osumilla eikä niin, että kokemattomissa käsissä on sopimaton ase ja kaapissa monta, joilla ei ole varaa enää harjoitella. Sikajahdissa joka laakin on osuttava ”justiinsa”.
Suomessa hirvikannan tavoitetiheydet ovat puolet siitä, mitä esim. Ruotsissa hyväksytään. Ihan kaikki ei kuitenkaan liene pielessä maassamme metsännomistajien kannalta. Lisäksi Ruotsissa on puoli miljoonaa villisikaa ja moninkertainen määrä pieniä sorkkaeläimiä maamme tilanteeseen verrattuna. Mielestäni metsänomistajien ääntä on kuultu varsin hyvin. Hirvikantakin puolitettiin( ei helppo homma) vuosituhannenvaihteessa vallinneesta tilanteesta. Kiitosta siitä ei ole kuulunut.
Nyt hirvikannan on annettu kasvaa ,jotta kasvavalle petokannalle on tarjolla riittävästi evästä. Metsästäjät eivät ole syyllisiä petojen lisääntymiseen. Metsästäjiä eikä riistahallintoakaan voida syyttää eläinkantojen kasvusta. Jos elinolosuhteet ovat suotuisat, eläinkannat hoitavat kasvutoimet ihan omatoimisesti. Ainoa, mitä voidaan tehdä, on yrittää hillitä kasvua.
Aina keinot eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Toisaalla on menty jo tavoitteiden kohdalla ylikin. Hirvet on muutamalla paikkakunnalla rauhoitettu kokonaan, jotta pedoille riittää syötävää. Tämä siitä huolimatta , vaikka joku taimikko kärsisikin hirvivahingoista.
