Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Aloin osallistua keskusteluihin samoihin aikoihin nykyisen ”Visakallon” kanssa käyttäen useampaa eri nimimerkkiä. Vuonna 2012 uudistuksen yhteydessä otin nykyisen nimimimerkin käyttööni.
Mieliin muistuu maat.metsät- ministerin Sirkka-Liisa Anttilan lause, jossa hän kehotti pitämään hatuista kiinni. Niin nopea kehitys oli edessä.
Samoihin aikoihin Metsä-lehdessä muistutettiin ,että taimikonhoidon työkustannus kasvaa 10% vuodessa työn viivästyessä. Tästä olen itsekin aina välillä muistuttanut ja viimeaikoina huomannut , että viesti alkaa vähitellen mennä perille ja muuttuu sanoista teoiksi. Energiapuutohukin alkaa, mennä oikeaan suuntaan, kun varoitukseni siitä ,että taimikoita ei kannata pilata kasvattamalla seassa energiapuuta on vihdoin ymmärretty. Moni tosin on huomannut ongelmat pidemmän kaavan eli kantapään kautta.
Jk- kikkailijat valitsevat kiltisti puolta hitaammin kehittyvät ja laadultaan epätasaiset taimet uuden kasvun pohjaksi ja väittävät , että niin on hyvä. Pian nähdään vielä hurjempi ero jaksottaisen kasvatusmenetelmän hyväksi, kun jalostettuilla taimilla uudistetut aukot tulevat yleisemmin päätehakkuuikään. Puu kasvaa hyvin muuallakin, kun Visan ja muutaman muun palstalaisen metsissä.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja otti äsken napakasti kantaa energiapolitiikkaan ja ehdotteli sähkön hinnalle alueellista porrastusta. Voimalan lähialueella hinta olisi alempi ja kauempana korkeampi. Houkuttelisi varmasti värkkäämään niitä datakeskuksia ja sähköä tarvitsevaa teollisuutta muuallekin ,kun Etelä-Suomeen.
Perkolle..
Kun aika on kriittinen kriteeri kannattavuusvertailussa, miten perustelet kannattavammaksi menetelmän, jossa puu kasvaa hakkuukypsäksi 120 vuodessa ja väität huonommaksi vaihtoehdoksi sitä menetelmää , jossa hakkuukypsyys saavutetaan 50-60 vuodessa ja satoa kertyy enemmän. …Ota fillari alle ja jaljon päälle ja painu mäkiin miettimään.
Nythän on hyvä tilaisuus pistää sekapuustoiset enskat hakkeeksi. Risuja ei kuitenkaan edelleenkään kannata kasvattaa taimikoissa energiatarpeita varten. Se on liian riskialtista hommaa nyt ja ikuisesti. Eli raivaukset ajallaan ja harvennukset siihen tarkoitukseen, mihin on kysyntää. Äkilliset energiapuun kysyntäpiiklt hoidetaan korjaamalla paksumpaa tavaraa.
Perkon väittämät voidaan helposti kumota ottamalla esimerkki kahdesta sadan hehtaarin metsätilasta, joista toisella on käytössä jaksollinen menetelmä ja toisella jatkuva kasvatus. Oleellista on, mitä tapahtuu tilan sisällä. Ei mitä tapahtuu yksittäisen hehtaarin alalla. Vertailuun voi ottaa myös sen, kuinka pian kaadetun puun kohdalle kahden metrin säteelle syntyy uusia puoita ja mikä on aikanaan poistettavien puiden ikä. Puuston määrän kehitys 50 vuoden aikajaksolla molemmissa tapauksissa on myös oleellinen tieto.
Minua on ainakin kovasti askarruttanut jk-menetelmää käyttävien väittämä nopeista ja tasaisista tuloista. Tutkittuun tietoon perustuen jk:ssa puiden taimivaihekin kestää jo saman verran , kun jaksottaisen menetelmän puolella avohakattu kuvio kehittyy hakkuukypsäksi. Lisäksi on onnessa ,kasvaako taimesta seuraavan 60 vuoden kuluessa edes tukkia. Pysähtyykö kasvu jo ennen sitä vai paljastuuko puun tyvestä tukin mitta pelkkää rahanreikää,kun puu viimein kaadetaan Lukijoiden kuvissa edustava esimerkki siitä ,mitä saattaa olla edessä, kun aluskasvoksesta odotetaan kasvavan uusi puusukupolvi.
Tutkimus:”Istutusmännyt ylivoimaisia turvekankaalla”
Kannattaa lukea artikkeli. Juttun perusteella voi lopettaa ihmettelyn siitä, miksi muutamat tahot ovat hakanneet ”nuorta puustoa” aukoksi. Puusto ei aina ole ollut nuorta. Se on monesti ollut vanhaa ja kitukasvuista. Uudistamalla on saatu palstan tuottoa parannettua monta pykälää ,kun kasvunopeus paremman taimiaineksen ja muokkauksen avulla on saatu jopa kolminkertaistumaan luontaiseen uudistamiseen verrattuna. Taitaa jatkuvaan kasvatukseen hurahtaneilla mennä kahvit ryntäille ja pulla väärään kurkkuun artikkelia lukiessaan ja Perkolta karata polkupyörä ojaan, kun myöhemmin ymmärtää lukemansa.
