Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tyypillistä trollin jankutusta. Ei päätä ,ei häntää.
Lukijoiden kuvissa on nähtävissä esimerkki siitä ,mitä energiapuu on tulevaisuudessa (ja jo tänään). Pienten tilojen ykkös-ja kakkosharvennukset korjataan samaan läjään puulajista ja tavaralajista riippumatta ja kaikki päätyy hakkeeksi. Yksittäiset pieniläpimittaiset risupuskat jäävät kasvamaan niin pitkäksi aikaa ,kun ne kannattaa kerätä rankana samaan kyytiin .
PS. Palsta ,jolta kuvien puut on korjattu, oli raivattu ennakkoon. Kuvassa näkyvän kaltaisia kasoja oli tien varressa useita. Ei siis ihan mikä tahansa savotta.
Suurmetsänomistaja Kujalan kokemat hirvien vierailut eivät yllätä kuvien perusteella yhtään. Hoitamattomat taimikot vetävät hirviä puoleensa, kuin hunaja mehiläisiä. Sekään ei ole uutinen ,että vesakkoa kasvavien metsäteiden varsilla merkit hirvien vierailuista näkyvät selvimmin.
Jatkuvasta kasvatuksesta ,jossa ei raivaussahaa tunneta ,siirtyminen olosuhteiden pakosta käyttämään jaksollista menetelmää, aiheuttavat myös omat haasteensa hirvien suhteen siirtymävaiheen aikana.
Taimikon sulkeutuminen tapahtuu valitettavasti sitä hitaammin ,mitä enemmän on kilpailevaa kasvustoa. Valo ei ole ainoa tekijä,joka vaikuttaa vesakon syntyyn. Lehtipuuvesakon juuret ovat tehokkaammat ja laajemmat samanikäisen havupuun vastaaviin verrattuna. Siksi niiden kehitystä tulee jarruttaa kaikin keinoin. Piippa nurin heti ,kun se nousee . Näin annetaan havupuulle tarvittava etumatka.
Raivauskantoja ei tarvitse käsitellä ,kun raivaus tehdään sormenvahvuiseen kasvustoon. Toinen kierros viimeistään kahden vuoden sisällä ensimmäisestä torppaa vesakon kasvuhalut. Ruotsissa uusintakäsittely on tehty jo samalla kaudella ensimmäisen kanssa ja ennen sitä hetkeä ,kun vesakko alkaa kuljettaa lehtien tuottamaa energiaa juuristonsa vahvistamiseen.
Raivaus seuraavalla kasvukaudella voisi olla parempi ratkaisu. Tuolloin poistetaan myös mahdollinen uusi siemensyntyinen vesakko kannoista nousseen ohella . Raivatut risut eivät enää haittaa liikkumista lumen painettua ne tiiviisti maahan ja osan alettua lahota. Jos odotellaan viiteen vuoteen ,voi tämä temppu muuttua haastavaksi paksun ja kookkaan risumaton ansiosta. Vesakkokin ponnistaa uuteen kasvuun paljon terhakammin runsaan vararavinnon turvin.
Yksityismetsissä ei periaatteessa ole luovuttu varhaisperkauksista ,mutta ne alkoivat jäädä toimenpiteinä väliin ,kun vakuustalletuksista aikanaan luovuttiin. Siihen asti niitä tehtiin , jotta saatiin vakuusrahat omaan käyttöön. Myöhemmin kemera ohjasi vahvasti toimintoja ja rästejä alkoi syntyä. Loputon kierre ja rahanreikä , kun virheitä korjattiin ja paikkaa pantiin paikan päälle. Ei ehkä Visan kohdalla, mutta muualla käytännöt vinoutuivat. ”OIKEA-AIKAISUUS tarkoitti sitä ,että toimenpiteeseen saatiin Kemeraa. Tätä virhettä korjaamaan viilattiin pykäliä niin ,että myös varhaisperkaus tuli tukien piiriin. Nyt muutoksen vaikutukset näkyvät jo vmi:en tuloksissa , joista ilmenee taimikoiden olevan jo paremmassa kunnossa. Suunta on oikea ja aikaisemmin toteutetut hoitotoimenpiteet ovat tuottaneet tulosta .
Ei synny supervesakoita ,kun risut raivataan aina viimeistään silloin, kun ne yltävät silmien korkeudelle. Joskus riittää kaksi käsittelyä , toisinaan tarvitaan kolme. Kolmannen kerran jälkeen vesaongelma on selätetty. Uutta ei enää nouse. Näillä korkeuksilla on parhaimmillaan riittänyt jopa pelkkä varhaisperkaus.
Kun varhaisperkaus tehdään lisäksi oikeaan vuodenaikaan, ei uusia versoja liiemmin synny. Työ on tehtävä sillä hetkellä ,kun lehdet ovat puhjenneet täysin ja kaikki energia on kulunut lehtien muodostamiseen.
Myöhemmin kesällä lehdetien tuotoksilla vahvistetaan juuristoa ,josta johtuu , että syksyllä lehdettömään aikaan raivattu alue tuottaa seuraavana kesänä versoja enemmän laajemman juuriston ja sen sisältämien vararavinteiden avulla. Mitä isompia raippoja on raivattava ,sitä laajemmat juuret ja sitä enemmän versontaa kiihdyttäviä ravinteita löytyy versontaa edistämään.
Viivyttely raivauksissa ei todellakaan kannata. Tämä todettiin Finsilvallakin ,joka vielä 20 vuotta sitten noudatti ”yhden raivauskerran taktiikkaa” , jolloin tehtiin raivaus vasta varsinaisen th:n yhteydessä. Kuviteltiin ,että säästetään vaivaa. Ei säästetty. Ongelma eskaloitui kalliiden ennakkoraivausten muodossa ja taimikon hitaana kehityksenä hakkuukelpoiseksi.
Kun varhaisperkaus otettiin ohjelmaan , taimikoiden kehityksessä tapahtui huima harppaus . Ennakkoraivausten tarve väheni ja ensiharvennuksille päästiin viisi vuotta totuttua aiemmin.
Jokainen voi toki lyödä päätään seinään , mutta edellä kerrotulla tavalla saadaan tuloksia ja vähennetään hoitotoimenpiteisiin tarvittavaa työmäärää kokonaisen kiertoajan kuluessa. Ja mikä tärkeintä ,metsä kasvaa paremmin ja tuottaa enemmän ainespuuta.
Visan kommenttiin
Raivaus on hyvä asia. Sitä en ole kieltänyt missään vaiheessa. Olet tehnyt arvokasta työtä. Se vain on jäänyt askarruttamaan ,miksi olet onnistunut saamaan tuet samalle kuviolle kolme kertaa. Minun kokemukseni ja näkemieni tulosten perusteella kolmas tukikierros jää paremmin tarvitseville ,mikäli raivaus tehdään alkuvaiheessa riittävän voimakkaana. Niiltä kuvioilla ei korjata kokopuuta tuetusti energiaksi ,joilla on toimittu oikein. Ei varsinkaan karujen maapohjien männiköistä.
Se paljon keskusteltu polttoa-aineen kulutus (yli 9 litraa sahabensaa/hehtaari) ei myöskään oikein tue ajatusta oikea-aikaisista toimenpiteistä. Silmien korkeudelle yltävien risujen raivaamiseen ei taatusti saa kulumaan bensaa lähellekään tuota määrää. Kekivertona 9 litran kulutus kertoo siitä ,että rästikohteita on ollut joukossa iso osa. Nyt ne rästit on ilmeisesti purettu . Taimikko kasvaa hyvin eikä tarvitse hikoilla energiapuutukien loppumista peläten. Hyvä niin!
Äläkä AR höpötä joutavia. Et ole hakannut MG:n ohjeilla käsiteltyjä metsiä etkä varmasti oman viivyttelytaktiikkasi tuloksia. Minä olen ja mittalistat kertovat ihan jotain muuta ,mitä yrität selittää.
