Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Niin… mikäli se huonosti hoidettu palsta ei täytä urakointisopimuksen ehtoja, yrittäjä ja kuljettaja keskustelevat aiheesta keskenään. Jos yrittäjä tulee siihen lopputulokseen, että palsta hakataan vain soveltuvin osin tai jätetään kesken, toimitaan yrittäjän tekemän päätöksen pohjalta. Silloin ei viisastella , eikä ole syytä tuomita kuskia ,jos hän kertoo asiasta. Itsekin olen saanut muutaman kerran lähtökäskyn yrittäjälle kohteesta lähettämäni kuvamateriaalin perusteella ja lavetti on ollut odottamassa enne ,kun olen ehtinyt takaisin laaniin. Eikö olisi fiksua toimia niin jo ennakkoon, että työmaata ei tarvitse keskeyttää. Lopullisen päätöksen työmaan keskeyttämisestä tekee aina yrittäjä, ei kuljettaja. Siinä vaiheessa ei viisastella.
Nostokoukulle totean ,että urakointisopimuksen mukaiset työmaat ovat ok ja ne tehdään huolella. Sopimusten vastaiset puolestaan aiheuttavat vastareaktion. Ei ole kysymys motivaation puutteesta, vaan sopimusten noudattamisesta. Kun kaikki osapuolet tekevät ketjussa tunnollisesti oman osansa ,myös konekuskien motivaatio säilyy. Turha syyttää kuljettajia motivaation puutteesta ,jos he esittävät rakentavaa palautetta työmaista. Huonompi vaihtoehto , on tehdä hommat yhtä välinpitämättömästi ,kun asiakaskin on menetellyt. Tarpeeksi monta riman alitusta ,niin ala vaihtuu. Hyville motokuskeille riittää kysyntää muillakin aloilla.
Tuskinpa Visakaan on ensimmäisenä ottamassa ulkomaisia metsäkonekuskeja ja metsästäjiä metsiinsä. Metsien koneellinen käsittely ei ole keikkatyöläisten hommia ja metsästyksen tehokkaan ei ole ulkomaalaisia voimin parasta luokkaa. Ulkomaalainen metsästäjä kaipaa saalisvarmuutta, jota Suomessa ei näillä hirvitiheyksillä pystytä takaamaan.
Sekin on syytä ottaa huomioon ,että energiapuun tarpeet pystytään turvaamaan jatkossa niiltä kohteilta ,jotka ovat siirtyneet taimikonhoitorästisarakkeesta harvennusrästien puolelle. Siksi rästejä ei ole millään verukkeella syytä enää kasvattaa nykyisestään. Jos ei kykene hoitamaan metsäomaisuuttaan eikä ole haluja maksaa hoitotöistä ,on viisasta luopua siitä.
Visalle on todettava, että myin metsäomaisuutenikin ,kun en ehtinyt huolehtia siitä tarpeeksi eikä jälkipolvi ollut siitä kiinnostunut lainkaan. Palkkiona parempi elämä ja isompi eläke. Hirvitouhut puolestaan päätin lopettaa hyvän sään aikana ilman mitään erityisempää syytä. Yli 50 vuotta riittää sitä lajia. Visa ei ole harrastanut lajia. päivääkään.
Energiapuun tulevaisuutta pohdittaessa kannattaa ottaa huomioon myös vaihtoehto, jossa hinta palautuu entiselle tasolle ja paikoin käyttö loppuu kokonaan. (on jo toteutumassa). Puun polttaminen on vastatuulessa ja korvaavia keinoja tuottaa lämpöä ja sähköä kehitellään kuumeisesti.
Tuore uhkakuva on kesäaikaisten hakkuiden rajoittaminen. Se kolahtaa erityisesti virapelihommina ja kausityöllistämisen tarkoituksessa tehtävään energiapuun korjuutoimintaan. Korjuukauden lyheneminen johtaa puolestaan nykyistä laajemmin kuljettajien siirtymiseen muihin töihin. Jäljelle jääneillä on täysi työ ruokkia biotuotetehtaita ja sahoja.
Ja miten niiden tukien käy jos puun polttaminen päätyy pannaan. Tukiin suunnattuja varoja tarvitaan kipeästi myös muihin tarkoituksiin. Terveydenhoidon palveluiden lakkauttaminen joillakin paikkakunnilla määrä tai määräämättömäksi ajaksi rahan puutteen takia on vain yksi esimerkki. Meidänkään paikkakunnalla ei kannata sairastua ennen joulua ,kun arvauskeskus sulkee ovensa siihen saakka.
Kannattaa pitää mielessä ,että kuljettajan motivaatiokin säilyy vain ,mikäli toimintaympäristö on kunnossa eikä hänen tarvitse paikkailla toisten tekemättömyyden seurauksia. Tämä käy kyllä ilmi pieniläpimittaisten kohteiden korjuujäljessäkin ( eniten huomautettavaa) ,vaikka sitä eivät muutamat halua tunnustaa. Pahinta kuitenkin on ,että loppuun asti kyrsiintynyt kuski vaihtaa alaa ja pakon sanelemana huonoja kohteita tekemään joutunut yksinyrittäjä tekee lopulta konkurssin. Isäntä osa on sen jälkeen odottaa risujensa kasvamista taloudellisesti kannattavasti korjattavaan muotoon. Se ei tapahdu hetkessä eikä metsän kuntoa siinä tilanteessa voi enää kehua. Pahimmillaan odotellaan päätehakkuuseen asti kuusikosta hieskoivikoksi päätyneen metsän kohdalla. Hieskoivikon kasvatusohjehan on ,että sitä ei harvennetaan missään vaiheessa.
Omassa tuttavapiirissä riittää näitä alaa vaihtaneita. Kyllästyivät rypemään risukoissa, vaihtoivat alaa ja pärjäävät oikein mukavasti valitsemallaan tiellä. Saavat hyödynnettyä osaamisensa ja siitä täyden korvauksen. Uusia vastaavantasoisia ei valitettavasti ole tulossa tilalle. No … se ei ole minun ongelmani ,vaan niiden isäntien ,jotka eivät saa odottamansa tasoista korjuutapahtumaa metsiinsä. Jos toimintaympäristö käy liian haastavaksi, ala vaihtuu .
Kun puuta ei tarvita entiseen malliin ,otetaan tarpeet sieltä, missä olosuhteet ovat kunnossa ja mistä puut saadaan pienimmillä kuluilla talteen.
Ihan vain kainosti kyselen ,miksi sitä ”maahankaatoa” ei oteta käyttöön jo silloin ,kun toimenpide ei ole ylivoimainen toteuttaa, ei liian kallista ja metsä hyötyy toimenpiteestä eniten?? Käytössä on tämän seurauksena myös useampi vaihtoehto raaka-aineen loppukäytön suhteen . Vain hinta ratkaisee eikä tarvita erikoiskoneita. Palvelua on myös varmimmin tarjolla.
Halvemmalla pääsee ,kun ei tee keppihelvetille mitään. Lopputulos on metsän kannalta kuitenkin sama ja vähenevä korjuuporukka saa olla tuonkin aikaa tuottavissa töissä. Tukieurotkin riittävät paremmin lähempänä oikeaa hetkeä tehtäviin toimiin.Antaa siis luonnon hoitaa, kuten tähänkin asti.
Ja kuten Tiirolan Mikko aikanaan totesi vastaavan kaltaisella kohteella/ video :” En antaisi metsäni päätyä tuohon kuntoon!” Siitä hän on pitänyt kiitettävästi huolta tänäkin kesänä helteistä huolimatta.
