Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä yhteisluvan piirissäkin syntyy sanomista , jos joku porukka ampuu vuodesta toiseen etupainotteisesti uroksia ja muut joutuvat tyytymään vain vasoihin ja naaraisiin.
Ei suositusten muuttamista velvoittaviksi ehdoiksi ihan kevyin perustein tehdä. On vain katkaistu kannan rakennetta vinoon vievä tapa toimia. Ratkaisut voivat poiketa suosituksista vuositasolla , mutta ei vuosikausia samaan suuntaan. Nyt ”nautitaan” seurauksista …tai muutamat porukat saavat nauttia. Sitä saa, mitä tilaa.
Keski-Suomessakin on alueita, joilla on metsästetty omavaltaisesti suosituksista piittaamatta. Nyt on riistakeskukselta löytynyt selkärankaa laittaa häiriköt kuriin. Tähän asti on vasta uhkailtu toimenpiteillä, mutta nyt on ryhdytty hoitamaan ongelmaa päättäväisemmin.
Koko paikkakunnan kattava yhteislupa on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Pitäjätasolla on oltu kokonaisuutena tavoitehaarukassa kaikkien vaatimusten suhteen. Paikalliset sooloilut on hoidettu välittömästi yhteislupapalavereissa eikä isompiin pakotteisiin ole ollut tarvetta. Hirvikantakin on kehityksen osalta pysynyt ennustettavana eikä yllätyksiä kannan vinoutumisen seurauksena ole tullut. Ja mikä tärkeintä. Sopu on säilynyt.
Nostokukun edellisen sivun kommenttiin….Onko porukkasi aktivoitunut, kun jossakin vaiheessa kerroit ,että osaa porukastasi kiinnostaa vain lihanjako ja pahimmillaan lihanhakukin delegoidaan muille?
Jahtihalujen hiipumisesta sen verran , että reissun päällä tapasin henkilön ( minua nuoremman),joka oli lopettanut hirvitouhut kaksi vuotta sitten. Ei kokenut kaipuuta takaisin. Perheeseen kuului myös kolme poikaa, kuten meilläkin. Yhteisiä nimityäjiä löytyi muitakin. Ketään ei hirvestys kinnosta.
Tapasin eilen innokkaana pitämäni metsämiehen kauppareissulla . Kysäisin syksyn kuulumisia. Totesi ajan kuluvan hirvimetsällä, mutta kuluva syksy on viimeinen. Hänkin päätyy sivustakatsojan rooliin samalla tavoin ,kun moni muukin kaveri, joista ei edes voinut kuvitella , että luopuisivat hirvenmetsästyksestä. Tämä tuntuu olevan yleinen suuntaus ainakin vähän loitommalla suurista asutuskeskuksista.
Noista Ruotsin vuokrista sen verran ,että seurassa jossa metsästin , maanvuokriin kuluisi vuodessa viisi tonnia per nuppi, jos seurattaisiin Ruotsin esimerkkiä . Sillä kustannustasolla homma loppuisi siihen. Hirviporukan jäsenmäärä on tippunut puoleen viidessä vuodessa nykyiselläkin kulurakenteella.
No eivätpä nää hirviäkään . Omariistasta on luettavissa, että hirvihavaintoja on kertynyt 1,25/päivä/8 jahtipäivää. Normaalitilanteessa luku olisi kolme. Kahden viimeisen viikonlopun saalis pelkkää raitista ilmaa. Hirvestyksen lopettamispäätös osui kohdallani oikeaan saumaan.
Niin…tuon kympin/ha ansaitsemiseen tarvitaan se keskimääräinen 40 sorkkaeläintä tuhannella hehtaarilla….
Mitä enemmän rahaa toiminnan ympärillä pyörii,sitä enemmän tarvitaan riistaa. Jo nykyinen kustannustaso hirvihommissa on kipurajoilla. Nuorempaa väkeä lähes mahdotonta saada harrastukseen mukaan ,kun harrastus on kallis ja vie runsaasti aikaa. Asuntovelallinen perheenisä tai äiti miettii kaksi kertaa tohtiiko harrastuksen aloittaa.
Tilaa seuroihin syntyy kiihtyvällä tahdilla vanhempien konkarien poistuessa rivistä. Samalla vähenee myös se porukka, joka ottaa osaa kustannuksiin. Vähenevän joukon työmäärä ja kustannukset kasvavat sen myötä. Tämä voi johtaa joissakin tapauksissa jopa lopettamiskierteeseen. Jos hirvestys jää pelkästään varakkaiden harrastukseksi ,hirvikantaa ei pystytä hallitsemaan mitenkään.
Näin naapurissa (Ruotsi)
Hirviä 275000 (9/1000) , kauriita 450000 (15/1000 ), villisikoja 250000, kuusipeuroja 225000 ( tiheimmillään jopa 400 yksilöä/1000 ha), saksanhirviäkin 25000. Yhteensä sorkallisia noin 1,2 miljoonaa ja niitä riittä keskimäärin 40 otusta tuhannelle hehtaarille. Vahinkokorvauksia ei makseta. Ruotsissa saadaan saalista kolminkertainen määrä Suomeen verrattuna.
PS Tanskassa kaadetaan sorkkaeläimiä 7 kertaa enemmän ,kuin Suomessa ja Saksassa kerroin on 15!!
Poimittu tilastoista vuosilta 2020-21.
Annelin kysymykseen 20.51
Kyseessä on harmaan suojelun ”kukkanen”. Saarihakkuu on estetty tai ainakaan ostajilta ei tule tarjousta saaressa sijaitsevalle 6 ha:n leimikolle. 200 metrin tulkinnanvarainen suojakaista ranta-alueella estää kaikki toimenpiteet. Pykälien koukeroisuudesta johtuen ei edes ole päätöstä, josta voi valittaa. Käytännössä saari on ajautunut hakkuusaartoon. Mo ei voi hyödyntää vanhaa kuusimetsää ,joka vanhetessaan altistuu luonnontuhoille. Jokainen voi tahollaan miettiä niitä taloudellisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat kuuden hehtaarin kuusikon avohakkuusta saamatta jääneistä tuloista. Nuorella isännällä olisi varmasti rahalle käyttöä. Jos hän yrittää saada muutosta päätöksiin on mahdollista menettää sama summa ilman ,että typerä päätös edes muuttuisi.
Kaava estää hakkuut, eikä menetyksestä saa korvausta. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta.
Täydennyksenä vielä, että poimintahakkkuu voisi olla mahdollista, mutta asiantuntijoiden mielestä alue altistuu toimenpiteen tuloksena tuulituhoille. Näistä puolestaan seuraa ,että isännän on omalla kustannuksellaan korjattava tuhopuut pois, jotta ei aiheuttaisi hyönteistuhoja ympäristössä. Tee niin tai näin niin tulee taloudellisesti takkiin.
Valitettavastihan on niin, että jk-metsässä poistetun puun tilalle syntyy monesti vain pysyvä aukko- pieni sellainen. Muutaman harsintakerran jälkeen puuta onkin jo vähemmän, kun jaksottaisen ensiharvennusikäisessä metsässä ja puista vapaan tilan osuus hehtaarilla vain kasvaa.
Luontaista uudistamista käytetään siellä ,missä menetelmän todetaan toimivan. Niissäkin tapauksissa uudistamisen onnistumisprosentti on korkeintaan 60. Jos jatkuvaa kasvatusta tarjotaan yleismenetelmäksi, keskustellaan uudistamisen onnistumisen suhteen vieläkin alhaisemmista luvuista. Kun tähän lisätään korjuun aiheuttamat haasteet ja sen aiheuttama suurempi hiilijalanjälki onnistuneen jaksottaisen menetelmän korjuuseen nähden, löytyy jk-n puolesta varsin niukasti positiivista näyttöä menetelmän taloudellisuudesta.
Jk on vain harrastelijoita ja laiskoja varten. Minäkin harrastan sitä omalla tontillani. Varmistan kuitenkin sitä ennen, että kaadetun puun tilalle on kasvamassa uusi. Tämä jk-uskovaisilta jää usein tekemättä. Jos asia varmistetaan , käy ilmi, miten työläs jk menetelmänä on ,mikäli aiotaan pitää metsä kasvukunnossa tonttia isommilla pinta-aloilla.
Totean Gla:lle ,että ihmisen elämä on yleensä pitkä ja harrastukset vaihtuvat monesti iän myötä. Tarkoituksenani on kertoa harrastusvaihtoehdoista niille, joiden kohdalla metsästys on menettämässä merkitystään. Tuttavapiirissäkin on paljon henkilöitä ,joille ajatus on ajankohtainen.
Elämä ei pääty, vaikka joku harrastus loppuisi. On vain muistettava , että uutta löytyy tilalle. Musiikki ja tanssi sopivat siihen tarkoitukseen mainiosti. Salon suunnalta löytyy niille vaihtoehdoille mainio kohde . Olemme vaimon kanssa hyvin tyytyväisiä kokemuksiin.
